Etusivulle
Rutinoffin kuskin tarinat
takaisin tekstipohjaiselle sivulle
Korvikeautojen koeajot

3.10.2010

Ostoskärryparkki


Närä otti vähän itseensä heitostani maailman parhaan automerkin vioista. Papparainen paineli saappaat läpsyen eteiseen, mutta palasi hetken puhistuaan takaisin sohvalle. Tovin saapasta poljettuaan mies sai viimein suunsa auki:

- Soita sille Rambelle, sinähän tunnet sen hyvin.
- Kysynkö minä siltä että oliko tyyny hyvin viime yönä?
- Pöljä, käsket sen hinata minun Corollan nyt heti korjaamolle, haluan autoni ajoon!
- Ei Rambea käsketä, pyörittelin päätäni.
- No komenna sitten.
- Eikä komenneta.

Minulla oli aika työ saada Närä uskomaan, että Ramben kanssa kaikenlainen painostaminen oli sama kuin rasvaisi itselle köyttä. Asiaa ei helpottanut yhtään se, että hän asui yhdessä hullun ämmän eli Floora Hellän kanssa. Sille kaksikolle kun joku asettui poikittain, oli pyörremyrsky aika lievä luonnonilmiö. Tosin jos kaksikon kaveriksi pääsi, niin pienistä vittuiluista ei tullut edes luunmurtumia. Närän otettua Ramben puheeksi, jäin miettimään tuota pariskuntaa. En ollut nähnyt heitä vähään aikaan, mutta asunnosta oli kyllä välillä kuulunut perkeleitä ja talo oli tärissyt välillä siihen malliin, että jotain siellä oli neuvoteltu. Papparaisen pyynnöstä kaivoin kännykän ja soitin Rambelle. Hinurikuski vastasi puheluun parin soiton jälkeen.

- Hinaa ittesi kuuseen, hähähähää.
- Mitä äijä, miten pisnekset?
- Hyvin perkele, kaikenmaailman nipponin ritsat teettävät työtä enemmän mitä kerkeää ajaa, hähähää.
- Oletko nyt missä?
- Kotona perkele, akka päästi päälle, niin ei pidä antaa hyvän odottaa, hähähäää, vaikka rumahan se on kuin perkele, hähähää.

Tässä kohtaa minulle tuli mieleen, että kohta lähtee puhelin lapasesta hullun ämmä puuttuessa tilanteeseen, varsinkin jos heillä on vielä toisenlainen tilanne päällä. Sen vuoksi kysyin:

- Missä olet tarkalleen nyt?
- Vessassa, paskalla, hähähää.
- Hei, Närällä on pieni ongelma, sen Corolla pitäisi hinata nyt heti merkkikorjaamolle.
- Perkele, onko suosituksia?
- Suosituksia, täh?
- Ei sitä saatana nykyään enää uskalla kenen kotteroa tahansa hinata ellei ole suosituksia, joten onko niitä?

Tuo tuli minulle yllätyksenä, sillä luulin suosituksia tarvittavan vain työpaikkaan, asuntoon ja joihinkin kerhoihin ja klubeihin sekä suljettuihin yhteisöihin. Vitustako kaivat ne suositukset mikäli auto sippaa keskellä yötä jossain korvessa ja kännykässä on virtaa vain yhteen puheluun, perkeleen nykyaika. Kysyin Närältä niistä suosituksista ja kohta meitä oli kaksi yhtä yllättynyttä olohuoneessani.

- Perkele, suositellaanko siellä sitä vai ei? kuului luurista.
- Pitääkö ne olla kirjallisina?
- Mielellään, mutta nyt kun olen herkistynyt paskalla istumisesta, niin voit suositella suullisesti sitä pussihousupelleä, hähähää.
- No minä suosittelen sitä hinattavaksi. Riittikö?
- Helvetin lyhyt suositus, mutta olkoon perkele, kun olet vielä seinänaapuri ja ne pussihousut asuvat samassa taloyhtiössä.
- Pystytkö lähtemään hinaamaan sitä Corollaa heti vessareissun jälkeen?
- Mikä etten perkele, ruksaan vain pari tuottoisaa keikkaa yli ja lähden tekemään hyväntekeväisyyttä, hähähää.

Hetken tarinoituamme selvisi, että tänään piti olla Ramben vapaapäivä, eikä päivälle ollut sen vuoksi sovittu heidän toiselle hinurille yhtään keikkaa. Kaunis Koskinen oli toisella hinurilla jossain Keski-Suomessa kaljarekkaa pelastamassa. Keikka oli luvattu maksaa juomilla, jolloin Koskiselle oli tullut kiire, eikä Rambe viitsinyt miestä estellä, sillä olihan se jano hänelläkin aina läsnä. Ramben moton mukaan kyllä toimivan firman pitää kestää ottaa välillä maksu myös luonnontuotteina, kuten alkoholituotteina. Koskiselle hän oli sanonut, että voi sitä vittuakin vinguttaa, jos sattuu hyvä peli kohdalle eikä tee sitä joka keikan kohdalla.

- Menkää nyt perkeleessä istumaan sinne Corollaan ja soittakaa torvea, etten aja ohi, hähähää.
- Siis nyt hetikö?
- Kyllä, pitää keritä vielä kotia tulevaa vaimoa vinguttamaan perkele.
- Tulevaa, mitä häh?

Jälleen kerran tuli yllätys ja nyt mitä melkoisin. Hetken räkätettyään Rambe kertoi heidän menevän naimisiin ja Kaunis Koskisen tulevan bestmanniksi. Ajankohtaa ja paikkaa Rambe ei suostunut paljastamaan, kertoi sen tulevan kaikille tasapuolisena yllätyksenä. Sen hän lisäsi, että joka tulee hänen häihin kravatissa, hirtetään siihen ja piste! Muuten asu oli vapaa, kunhan siihen ei kuulut kravattia eikä yhteneväistä takkia ja housuja. Sain myös käskyn pitää turpani kiinni tulevasta juhlasta, varsinkin Närän suuntaan. Papparainen höristeli korviaan ja katsoi minua kysyvästi. Puhelun jälkeen hän tenttasi minua mitä Rambe oli kertonut ja mitä se tuleva oli. Pihinä miehenä Närä oli aina mukana kaikessa josta sai ilmaiseksi vaikka ilmaa, kaikki kun oli eläkeläiselle kotiinpäin ja säästöä. Katkaisin utelun sanomalla, että Rambe käski meitä istumaan Corollaan tai hän ajaa ohi ja menee kaljalle eikä ole sen jälkeen ajokunnossa koko viikonloppuna. Se riitti, papparainen nousi sohvalta ja loikki rappuun kuin nuori autonasentaja ensimmäiseen työpaikkaan. Päästyäni itse parkkipaikalle Corollan luo, Närä istui ratin takana katse tiukasti eteenpäin. Jäin seisoskelemaan auton vierelle, sillä liika istuminen korvikeautossa saa selkäni kipeytymään.

- Sinulle, sinulle minulla juuri olikin asiaa, kuului takaani.
- Kenelle? pyörähdin ympäri.

Huomasin katselevani alakerran naapuria Maija Mäyristä, joka omistaa kaksi isoa saksanpaimenkoiraa, Urhon ja Karhun. Koirat olivat tulleet muuttoni aikaan tutuksi ainakin yhdelle häiriköimään tulleelle kaljupäälle. Kovin montaa sanaa en ollut tuon pitkän mustahiuksisen ja kauniin naisen kanssa vielä vaihtanut.

- Sinulle, mitä tiedät peruuttamisesta?
- Öö, siis peruuttamisesta?
- Niin, saako kaupassa peruuttaa auton kiinni ostoskärryihin, eihän sitä ole missään kielletty, vai onko?

Tekstiä tuli siihen malliin, että unohdin lauseen lopussa mitä alkuosassa oli ollut. Toinen syy oli se, että keskityin katselemaan paremmin naapuriani noin ulkoisten puitteiden osalta. Olin ehkä liian hidas, sillä Närä luiskahti, kuin rasvattu jakoavain Toyota-asentajan käsistä, ulos autostaan.

- Minä tiedän kaiken peruuttamisesta ja sinullahan oli se Toyota Yaris, oletko ajatellut liittyä minun Toyota-kerhoon, sen ensimmäinen vuosi on maksuton ja toinenkin mikäli saan keittää sinulle aamukahvit seuraavan kuukauden ajan ja se minun kerho on maailman paras Toyota-kerho ja sen nimi on Närän Toyota-kerho, olet varmaan kuullutkin siitä…
- TURPA KIINNI VAIVAISUKKO! Maija karjaisi.

Komento oli niin tehokas, että naapuritalon parkkipaikalla vielä sekunti aikaisemmin kiukutellut vaahtosammutin sulki suunsa ja tienoolle laskeutui täydellinen hiljaisuus.

- Sinulle minulla oli sitä asiaa, ei eläkeläissäätiölle eikä hautaustoimistolle, Maija osoitteli minua.

Meni hetki, ennen kuin sain kiinni edellisestä asiasta, josta muistin vain peruuttamisen ja ostoskärryt. En kyllä tajunnut miten ne liittyvät toisiinsa, mutta kai se kohta selviäisi. Kysyin häneltä tarkentavan kysymyksen.

- Oletko peruuttanut kiinni ostoskärryihin?
- Joka kerta kaupassa käydessäni.
- Tyhmää tuollainen, onhan siellä parkkipaikatkin, Närä kommentoi sivusta.
- JA NYT VITTU NE KIHTIKINTUT AUTOON SISÄLLE TAI TULEE NOUTAJA!

Ilmavirta puisteli Närää siihen malliin, että papparainen katsoi parhaakseen istuutua autoonsa, sanomatta yhtään mitään. Kuunneltuani kaksi Maijan karjaisua tajusin kuka oli kouluttanut koiriaan kesällä. SEURAA PERKELE -karjaisu oli lähtöisin tuosta kauniista naapuristamme, eikä ylipainoisesta viskillä kroppaansa ravinneesta yksilöstä, jota olin äänen perusteella veikkaillut. Seuraavaksi Maija jatkoi normaalilla äänellään:

- Mitä vittu teitä miehiä vaivaa siellä kauppojen pihalla, minä vaan kysyn?
- En tiedä, ei minua ainakaan vaivaa kuin maksimissaan nälkä.
- Joka vitun kerta urpo tai pari tulee valittamaan pysäköinnistäni, ihme pellejä tämä maailma täynnä.
- Niin, saisinko lisätietoja siitä ostoskärryihin peruuttamisesta?
- Siellä kaupan edessä missä on ostoskärryjä, peruutan auton aina niihin kiinni ja otan kärryn. Kamalan kätevää, kun ei tarvitse kaupasta tullessa kärrätä niitä kärryjä sen pitemmälle. Sehän on nimenomaan ostoskärryparkki ja minä ainakin pidän siitä kiinni.
- Siis ihan kiinni niihin kärryihin vai?
- Se on tyhmä lehmä, älä sitä kuuntele, Närä huusi väliin.
- Sinulle minä sanon vielä tämän kerran; minulla on sukulainen töissä krematoriossa, tuliko selväksi?

Taisihan se tulla, sillä Närä sulki ikkunan ja jäi murjottamaan sisälle. Tiesin moisen tyrmäämisen naisen taholta koettelevan kovasti Oskarin itsetuntoa, sillä hän oli iästään huolimatta kova kääpä kaatamaan nuoria naisia. Millä hän sen teki, oli minulle suuri arvoitus, tuskin ainakaan autollaan.

- Ihan kiinni kärryihin, en kait minä autoa minnekään kauas jätä, Maija tarkensi.
- Hyvä idea, säästyy samalla polttoainetta kun ei tarvitse ajelle ympäri hehtaarimarkettien parkkipaikkoja.
- Arvasin sinun olevan samaa mieltä, toisin kuin ne parkkipaikoilla pyörivät pallinrapsuttajat.
- Ai niin kuin mistä tiesit? hämmästelin myönteistä kommenttia.
- Ei kenellä tahansa ole Rutinoffia.

Se oli pommi, sillä tuo nainenhan tunnisti autoni ja puhui siitä kaikkea muuta kuin pilkkaavalla äänensävyllä. Katsoin häntä tarkemmin ja tulin tulokseen, että joko lääkitys on nyt aivan liian vahva tai sitten naisessa oli sitä jotain.

- Ei ole ei, mutta mistä tunnet Rutinoffin?
- Olen pienenä tyttönä istunut kerran Rutinoffin takapenkillä, kun meidän oma auto meni rikki ja saimme kyydin sellaiselta rauhalliselta pukumieheltä.

Maija kertoi tapahtuneesta tarkemmin ja tulin entistä enemmän siihen tulokseen, että Maija oli istunut äitinsä kanssa isäni kyydissä tienpäältä lähimmälle huoltoasemalle. Edesmenneellä isälläni oli tapana shokeerata bisneskumppaneitaan ajamalla Rutinoffilla, vaikka hänen käytössään oli kokonainen mustien autojen armeija. Herra oli herra, ja isä ajoi välillä omia reittejään rakkaalla autollaan, muiden kiireistä välittämättä.

- Sulla on tyttö Yaris, tule sedän Corollaan, Närä huusi jälleen.

Nyt Maija tyytyi vain mulkaisemaan vanhusta ennen keskustelun jatkumista. Isäni oli kuskannut heidät auton hajottua lähimmälle huoltoasemalle ja tarjonnut vielä Maijalle ja tämän äidille jäätelöt. Tuo oli tuttua minulle lapsuudesta, sillä isä sananmukaisesti vaihtoi vapaalle istahtaessaan Rutinoffin rattiin. Muuten hän oli tiukkaakin tiukempi bisnesmies. Se mitä hän teki rahansa eteen, ei koskaan ollut selvinnyt minulle täysin. Tiedän vain sen, että perintö oli mittava. Sen vuoksi minun ei tarvitse kuluttaa haalareita työ-nimisessä paikassa.

- Mikä teitä miehiä, siis niitä muita vaivaa kun astutte auton ratin taakse, kasvaako kyrpä pituutta puoli metriä?
- Öh, varmaan järki seisoo tai jotain kun näkevät naisen ajavan pienellä autolla.
- Eilenkin tuli yksi nutipää kitisemään, ettei saa ostoskärryjään kiinni toiseen kärryyn. Vinkui jostain eurosta jonka oli tunkenut kärryyn.
- No mitä sinä siihen?
- Käskin mennä kitisemään äidilleen.

Kumpikaan ei ollut suostunut väistämään tuossa nutipään tilanteessa, joten mies oli seissyt Yariksen vierellä sen aikaa kun Maija oli hoitanut kauppareissun. Muut asiakkaat olivat ratkaisseet asiansa tekemällä toisen kärryjonon Yariksen vierelle ja viemällä kärryjä toiseen keräyspaikkaan. Maija painotti, että aina vähintään yksi on niin mulkku, että alkaa arvostella hänen tapojaan, jotka ovat vain ja ainoastaan käytännöllisiä. Kesken henkevän keskustelumme Rambe peruutti hinausauton Corollan eteen ja laskeutui hytistä.

- No mutta pikkupervo perkele!
- Mitä, minäkö? hölmistyin täysin.
- Ei kun perkele tuo likka, se vilautti minulle pikkupöksyjä tässä eräs päivä, hähähää.
- Pyykkikorista, kuivatin niitä kuivaushuoneessa, Maija tarkensi.
- Aika vitun pervoa se oli silti, ne on mulla unissakin ne kalsongit, hähähää.
- Tunnetteko te toisenne? utelin.
- Tottahan toki, heitän välillä pedoille lihaa aidan yli, eivätpähän pure nilkasta jos vastakkain satutaan.

Rambe kertoi, että hän hoitelee muutaman kauppaliikkeen parkkipaikkoja tyhjäksi epämääräisistä autoista ja saa palkan eineksinä. Samalla tulee otettua mukaan lihaa koirille, kun hän niin tykkää isoista koirista. Kaikki oli lähtenyt siitä, kun Rambe oli kerran syönyt kyljyksiä hinausauton hytissä ihan Maijan asunnon kohdalla. Hän sattui heittämään puoliksi kalutun kyljyksen vähän pitemmälle ja se päätyi Maijan sisäpihalle koirille. Koirille oli tullut siitä tappelu, joten Rambe oli käynyt sujauttamassa aidan alta molemmille oman kyljysjämän.

Rambe jätti autonsa yleensä kadunvarteen, kun parkkipaikan saaminen tuolla autolla ei ollut ongelma. Naapurit olivat oppineet jo niin hyvin, että suojatien jälkeen ensimmäinen paikka oli aina tyhjä. Yksi tien toisella puolen asuva Mitsu-kuski oli ollut sitkeä tapaus, se sininen ruostepesä oli pitänyt hinata viisi kertaa pois, ennen kuin omistaja uskoi paikan kuuluvan Rambelle. Oli joku soittanut poliisillekin, mutta siellä oli todettu, ettei Rambea koskeva asia kosketa heitä ja lyöty luuri korvaan. Vaikka se Mitsu oli viidennellä hinauskerralla löytynyt poliisilaitoksen pihasta, ei poliisi ollut tehnyt muuta kuin sakottanut Mitsun omistajaa väärinpysäköinnistä.

- Mihin minä tämän pervon neitosen hinaan, sänkyynikö, hähähää? Rambe räkätti Maijalle.
- Itse olet pervo, olen nähnyt mitä sinulla on sen hinausauton kopissa.
- Mitä vikaa käytetyissä pikkupöksyissä ja rintsikoissa on, itelläskin on, hähähää.
- Ei mitään, mutta asut yhdessä naisen kanssa.
- Muuta meille, niin asun kahden naisen kanssa, hähähää.

Ramben rasvaiset jutut saivat Maijan punastumaan, muuten nainen ei näyttänyt olevan moksiskaan ison hinurikarjun jutuista ja räkätyksestä. Närää asia sen sijaan suivautti hyvinkin kovasti. Papparainen ei pitänyt yhtään siitä, että Maija oli vielä Ramben hyvä tuttava. Söihän se varmaan Corolla-miestä jos Yaris-nainen ei lämpene lirkutteluille millään muotoa.

- Minä odotan! Närä polki saapasta asfalttiin.
- Mene varaamaan vaikka hautapaikka, Maija kivahti takaisin.
- Si-sinulla ei ole asiaa yhteenkään Suomen Toyota-kerhoon, ihan varppina ei ole nyt eikä koskaan.
- Autokerho, vieläkö joku pöllö sellaiseen kuuluu kun netissä voi selata foorumeita ilman kerhojakin?
- Kerhot ovat Närän henkireikä ja harrastus, antaa vanhan olla onnellinen kerhoissaan, puolustin papparaista.

Rambe katseli Närän autoa ja hermostunutta papparaista ja tokaisi:

- Vittuako me täällä patsastellaan otetaan Rokolla hinurin perään ja käydään kippaamassa se kolera-altaaseen, saavat viherpipertäjätkin jotain puheenaihetta, hähähää.
- Minun autoani ei ainakaan mereen ajeta, Närä puolustautui.
- Kysyinkö minä lupaa? hähähää.


Jatkuu...

Rutinoffin kuski


Jaska Pontti
Tutustukaa uuteen Jaska Pontti -kirjaan, mikäli kirjoitustyyli ja huumori kolahtaa. Ellette halua ostaa sitä itselle, niin kiusatkaa sillä vaikka kirjan arvoista tuttavaa.

Nyt on myös mahdollista seurata www.rutinoff.net sivuston kuulumisia ja lukea tarinoita Facebookin Rutinoff-ryhmän kautta. Laittelen sinne uusimmat tarinalinkit ja mahdollisesti myös muita kuulumisia (jos niitä on). Linkki Rutinoff-ryhmään on: Rutinoff Facebookissa






© Rauno Vääräniemi