Etusivulle
Rutinoffin kuskin tarinat
takaisin tekstipohjaiselle sivulle
Korvikeautojen koeajot

19.9.2010

Nytkyttää


Elämä uudessa asuinpaikassa sujui leppoisasti, mitä nyt kaksi kilpailevaa Toyota-kerhoa korotti panoksia viikosta toiseen. Nyt minulla on toisesta luvattu kokonainen paketti Presidenttiä ja toisesta Juhla-Mokka -paketin päälle korvaton Muumimuki. Tällä hetkellä Närä harkitsi luvatun Presidentin vaihtamista halvempaan ja Muumimukin nokittamista snapsilasilla. Ehdotin pakettiin vielä kahtatoista kosanderia, mutta vielä ei vastausta ollut kuulunut.

Kesä meni hikoillessa, sillä Rutinoffissa ei ole kuin avautuvat ikkunat. Närä oli ottanut ilmastoimattomasta autostani kaiken irti ja istunut talvivaatteet päällä Corollassa ja kehunut miten hiki pysyy loitolla maailman parhaan automaattisen ilmastoinnin ansiosta. Toisen Toyota-kerhon perhe Sahahalko veti koivupöllit sieraimiinsa Närän ilkkumisesta, sillä se kolahti kovaa kahden ilmastoimattoman Corollan perheessä. Keskustelun käydessä kuumimpana heinäkuun helteillä parkkipaikallamme, poistuin paikalta ja ilmoitin lämmittäväni saunan.

Tällä hetkellä helteet olivat jo mennyttä aikaa ja rauha niiltä osin oli palannut. Olin ottanut tavakseni käydä lauantaiaamuisin eräässä lähikaupassa ruokaostoksilla. Tein matkan Rutinoffilla, sillä kuka piru sitä viitsii kävellä reilua puolta kilometriä suuntaansa, siinähän väljähtyy tiukemmatkin prosentit sisältävät oluet, puhumattakaan mitä bootseilla askeltaminen saisi aikaan kermalle. Olin juuri saanut kauppareissun jälkeen Rutinoffin parkkiin omaan ruutuun, kun Närä ilmestyi autoni vierelle huolestuneen näköisenä.

- Onko noissa paljon vikoja, onhan niissä paljon vikoja, papparainen osoitti Rutinoffia.
- Ei tietääkseni.
- Siis ei yhtään viatonta yksilöä, sitähän minäkin, vanhus puhalteli.
- Ei yhtään mitään vikaa, toimii kuin se kuuluisa Buikki, mikäli se olisi tehty jossain muualla kuin Amerikan maalla.
- Jotain pientä edes, vaikka moottori?
- Ville laittoi tähän niin hyvän moottorin, ettei sille ole tarvinnut tehdä mitään sen jälkeen.

Tuo oli totta, sillä Villen Pajan omistaja oli entisöinyt aikoinaan Rutinoffin niin hyvään kuntoon, että moni museoauto kalpeni sen rinnalla. Eipä siihen ollut tullut paljon kilometrejäkään, mutta kuka kumma sitä ystäväänsä haluaisi ajaa loppuun, eihän se ystävyys ole muuten ikuista.

- Kait noista pakoputket sentään tippuu tai pellit ruostuu, Närä kurkki autoni alle.
- Mikä helvetin vimma sinulla on rikkoa autoni?
- Sehän on ihan paska, eikö olekin?
- EI OLE!

Papparainen otti pari taka-askelta ja jäi katselemaan minua pää kallellaan, kuin olisi poistamassa vettä korvastaan. Sen vuoksi en voinut olla sanomatta:

- Vuotaako Corollan katto tosiaan noin pahasti, että siinä saa kuivallakin kelillä vesikorvan?
- Täh, mikä korva?
- Vettä korvassa ja Corollassa, onneton peli näin pohjoiseen.
- Voin auttaa niiden kassien kanssa, minulla on asiaa, Närä sipisi.

Tehostaakseen sanomaansa, vauhtipappa tarttui kiinni kevyimpään muovikassiin, joka sisälsi talouspaperia ja sipsipussin ja lähti retuuttamaan sitä kohti rappua. Noukin muut kaksi kassia takakontista ja lähdin jäljestämään naapuriani. Tavoitin hänet hissin ovella.

- Miten ne uudet Ooppelit, eikös ne olekin ihan paskoja? Närä kysyi hississä.
- En tiedä, ei ole kokemusta.
- No, se yksi naapuri, sehän rassaa sitä Ladaa harva se päivä, siitä ainakin on laatu kaukana.
- Ai Veli Venättäläinen, no sehän vain kiillottaa sitä.
- Vai kiillotta? Mitä ne varaosat Ladan vierellä tekee, mitä häh?
- Sinulla on heikko näkö, tarkoitat varmaan, että siinä vierellä on toisen naapurin auto.
- Hmph, en kait minä sentään mikään pöljä ole, Närä polki saapasta hissin lattiaan.
- Tiedä sitten vaikka olisitkin, ehehehee.

Kannoimme ostokset keittiöön ja laittelin ne kaappeihin Närä puhistessa sohvalla. Laitoin kahvin porisemaan ja istahdin vauhtipapan seuraksi olohuoneeseen. Närä selasi sohvapöydän välissä olevia Sumuvalo-autolehtiä ja tuhisi omituisesti. Odottelin kaikessa rauhassa mitä tuleman piti ja sitä sain odotella kahviin saakka. Vasta kun sain meille kahvimukit neniemme eteen, vanhus avasi suunsa.

- Nytkyttää, huoh.
- Älä nytkytä, helppo ratkaisu, vastasin hänelle.
- Auto, auto nytkyttää.

Sen sanottuaan Närä pomppasi ylös ja alkoi tutkia olohuonetta todella tiheällä kammalla. Hän kävi läpi kirjahyllyn, vitriinikaapin, sohvan taustan ja sohvan alustan. Viimein hän tuli sipisemään ihan korvaani kiinni:

- Eihän täällä ole mikrofoneja?
- Vaikka kuinka paljon.

Papparaisen naama venähti kuin räkä hiekkalaatikkoautoilijan nenässä. Päätin armahtaa miestä, että kuulisin missä nyt oli ongelmia.

- Ne mikrofonit ovat kameroissani, eikä niitä ole täällä olohuoneessa.
- Hyvä, voin siis kertoa sinulle.
- Olet löytänyt jostain viattoman Toyotan, oliko vaikea nakki? kysäisin piruuttani.
- Nyt kuuntelet pöljä!
- Okei.
- Nytkyttää, Corollani nytkyttää.

Nyt päästiin samalla asiaan, joka sieppasi minua joka kerta, nimittäin Närän tapa astella asuntooni kuin hevostalliin saappaat jalassa. Papparainen ei ottanut kuuleviin korviin huomautuksiani kenkien poisottamisesta. Osoittelin hänen kiiltäviä saappaita ja kehotin pitämään kaasusaappaan yhdessä asennossa polkimen päällä. Närä kielsi moisen, sanoi jopa kokeilleensa toisia saappaita.

- Olet varmaan mennyt Martta-kerhon rukinpolkemiskursseille, sieltä ne pahat tavat tulevat, ehdotin.
- No en varppina käytä niin vanhoja naisia!
- Rukin polkemisesta minä kyllä puhuin, en niiden polkijoiden polkemisesta.
- Se on ihan varppitosi, että Corolla on alkanut nytkyttää viidenkympin ja kahdeksankympin välillä.
- Vie korjaamolle, piruako siitä täällä vaahtoat.
- Ei se ole ihan niin helppoa, Närä hiljensi äänen kuiskaukseksi.
- Ajamalla, hinurilla tai työntämällä, mitä vaikeaa siinä on?
- Ei ole hinureita.
- Häh, miten niin ei ole, asuuhan tässä seinäntakanakin yksi hinausauton omistaja jolla on kaksi hinuria.

Käytyään ihan itse toisen kupillisen kahvia, Närä avautui vähän enemmän. Corolla oli siinä kunnossa, ettei sillä saanut tehtaalta tulleen nootin mukaan ajaa metriäkään. Sen vuoksi hän oli ottanut puhelimen käteen ja alkanut soitella hinausautoliikkeitä.

- Minulle naurettiin niissä, papparainen niiskutti.
- Menit sitten kuitenkin paikanpäälle, vaikka sanoit soittaneesi.
- Ei kun soitin niihin, mutta silti minulle naurettiin useammassakin paikassa.

Kuulostihan tuo tietenkin vähän omituiselta, joskin itse pidin uutista enemmän päivää piristävänä kuin masentavana. Olin tottunut siihen, että vauhtipapan ongelmat olivat yleensä aika lailla ylimitoitettuja ja kärjistettyjä.

- Näkyy muuten naamasta, että et usko, Närä pamautti.
- Taisit soitella vahingossa jollekin senssilinjalle tai ennustajalle, ehehee.
- En varppina soitellut, minulla on pikav… Tarkoitin, että minulla oli pikainen tarve saada hinausauto enkä soita koskaan väärään numeroon.
- Montako numeroa sinulla on pikavalinnassa hinausautoille?
- Yy-kaa-koo-neljä.
- Ei voi olla totta! Miehellä on omien sanojensa mukaan maailman luotettavin auto eikä puhelimessa ole muita kuin hinausautoliikkeiden numeroita, mihin tämä maailma oikein on menossa?

Ihme ja kumma, mutta papparainen ei pillastunut tuosta heitosta millään tavalla, vaan otti sen kuin keväisen tuulenvireen Toyotan avoimesta sivuikkunasta. Hymyillen hän kaivoi pusakkansa taskusta paperilapun, jonka availi sohvapöydälle. Lapussa oli tiedotus, joka koski miljoonaa Toyotan omistajaa. Loppukaneetissa oli maininta, että kyseinen paperi voi koskea jatkossa jopa kahta tai kolmea miljoonaa Toyotan omistajaa, mutta se selviää vasta tarkempien tutkimusten jälkeen.

- Hei, tämän mukaan sinun kaikki edesmenneetkin Corollat korjataan tehtaan piikkiin.
- Hmph, ei ole edesmenneitä Corollia, niillä kaikilla ajetaan vielä. Sitä paitsi tämä koskee vain ja ainoastaan polttoaineen ruiskutuksella varustettuja bensiinikäyttöisiä Toyotia.
- Eli sinun vanhoista Toyotoista korjataan vain kuusikymmentä, ehehehee.
- Vaippa se vaan louskuttaa leukojaan, ymmärtämättä mitä sanoo, pyh!

Närän ojentamassa lapussa oli maininta siitä, että autojen moottorinohjausyksikössä oli havaittu vikoja, jotka aiheuttivat autojen nytkyttelemistä tietyissä nopeuksissa. Nytkyttely oli yltynyt varsinkin Amerikassa niin pahaksi, että useilta kyseisten autojen kuljettajilta oli kulunut kaasupolkimella olevan kengän pohja puhki. Näin ollen Toyota oli ilmoittanut korvaavansa myös toisen kengän.

- Vähän te olette yksijalkaista porukkaa, ehehehee.
- Minulla on kulumaa kaksissa kengissä, tulen vaatimaan molemmista korvauksen, Närä puhisi.
- Hei, mutta tästähän puuttuu loput sivut, vilkaisin lapun alakulmaa.
- Eikä puutu.
- No puuttuu vai miksi tässä on sivu yksi kautta kaksikymmentäviisi ja liitesivut päälle.

Aikani patisteltua sain selville, että loput sivut olivat kehuja maailman parhaasta automerkistä ja liitesivut olivat uusien mallien esitteitä. Uudesta autosta saisi nyt ennenkuulumattoman suuren alennuksen ja ajokengät kaupanpäälle. Närä oli käynyt automyyjän kanssa kaksi keskustelua autonsa vaihtamisesta, mutta molemmat olivat tyssänneet myyjän nuivaan suhtautumiseen. Närä olisi halunnut ostettavan auton kuukaudeksi koeajoon, selvittääkseen tottuuko hän pienempitehoiseen autoon miten helposti.

- Eläkeläisellä ei ole aikaa virkata, Närä ilmoitti topakasti.
- Entä tällaisella joutomiehellä, minulla se vasta kiire onkin ja ajan silti Rutinoffilla.
- Ellei tätä kahvia ole lisää, niin mentäisiinkö asiaan?
- Eikö se asia ollutkaan Toyotan moninaiset viat?
- Hmph, minulla on nyt ainutlaatuinen tarve hinausautolle. Siis vain tämän kerran ja yhteen suuntaan.
- Soitetaan Tompalle, se kuskaa sinua Talbotilla, niin Corolla saa maatua parkissa.
- No en varppina ala nousemaan Tiksissä ulos mistään Talbotista, oikea hirvitys autoksi, krääh, pthyi!

Onneksi Närä räkäisi tällä kertaa kohteliaasti omaan nenäliinaansa, sellaiseen isoisän aikaiseen kankaiseen. Kiva varmaan seuraavan kerran hieraista tuo räkä omaan naamaan, mutta niinhän me jokainen valitaan autojemme lisäksi myös nenäliinamme. Toiset sen tekee vain fiksummin kuin toiset. Tovin sohvalla ähkittyään Närä nousi vaivalloisesti ylös ja kysyi:

- Tiedätkö hyvää ja halpaa lääkäriä?
- Oho, lirahtiko saappaaseen?
- Ei kun jalka, sitä on alkanut nykiä jos istuu vähän pitempään.
- Vieroitusoireita ihan selvästi. Menet nyt kuule vaikka lähimpään Nissanin liikkeeseen ja kerrot sairastuneesi Toyotalla ajamisesta, niin eiköhän ne siellä lääkkeen määrää. Oireiden vakavuudesta riippuen ajat kohta joko Micralla tai Pathfinderillä.
- Olisiko, olisiko se vain vieroitusoire?
- Milloin olet viimeksi ajanut autolla?
- On siitä jo kuusi päivää ja kaksi tuntia.
- Ja oireet alkoivat?
- Kolmen päivän ja kahden tunnin jälkeen.

Närä piristyi tuosta uutisesta niin paljon, että lähetti heti ryhmätekstiviestin jokaiselle kerhonsa jäsenelle ja pyysi päästä tekemään kerholaisten autojen vuosiarvion. Tuo oli minulle uutta, joten pyysin lisäinformaatiota vuosiarviosta. Ennen kuin papparainen aloitti, hän näytti minulle lapun, jonka mukaan hänen kerhonsa on nyt virallinen kerho ja nimenä on Närän Toyota-kerho. Vuosiarvio tehtiin sen vuoksi, että jotkut eivät valitettavasti olleet sisäistäneet Toyota-autoilua sataprosenttisesti, vaan laittoivat autoihinsa osia muista merkeistä. Se oli täysin ennenkuulumatonta. Kerhon sääntöjen mukaan auton pitää olla täysin Toyota, eikä vain sinnepäin.

- Onko löytynyt Mersun moottoreita ja Mazdan vetareita?
- Ei, mutta kokonainen Skodan kumimattosarja löytyi yhden kerholaisen Avensiksesta.
- Hetkinen, sinä siis hyväksyt kerhoosi myös muut Toyotan mallit?
- Kyllä, olen hyvin edistyksellinen, siksi kerhon nimi on Närän Toyota-kerho.
- Mitä niille kumimatoille tapahtui, erotettiinko ne matot kerhosta?
- Omistaja pilkkoi ne saksilla.
- Eikä?
- Kyllä, minä istuin vieressä vahtimassa. Sen jälkeen ne ripoteltiin eräälle tietyömaalle kahden kilometrin pituiselle matkalle. Siihen päälle tulee asfaltti, kysyin sen tiemestarilta.
- Aika perusteellista.
- Niin se kerholainenkin sanoi, kun sidoin sen silmiä, Närä hymyili.

Ellen tuntisi Närää niin hyvin kuin tunnen, olisin saattanut pudota jälleen kerran. Oskari oli kuitenkin erittäin perusteellinen ja tarkka pappa siitä miten hänen automerkkiään kohdellaan ja kaikki sitä vastaan rikkovat tuomitaan taatusti. Närä oli sitonut matonpilkkojan silmät kun niitä kumimattosilppuja alettiin kuskata hävityspaikkaan. Silmät olivat sidottu sen vuoksi, ettei se tuore kerholainen saisi päähänsä käydä silppuja takaisin tietyömaalta ja häpäistä niillä maailman paras laatuauto. Pian Närän puhelin ilmoitti saapuneesta tekstiviestistä.

- Hei hoo, saan huomenna ensimmäisen auton vuosiarvioon, saan pitää sitä koko päivän.
- Entä tänään?
- Pitää viedä oma Corolla korjaamolle.
- Nyt on lauantai, onko se edes auki?
- Lue tuosta!

Ja minähän luin, että tämän ennennäkemättömän vian vuoksi ovat kaikki Toyota-korjaamot auki yötä päivää, jotta viat saadaan korjattua mahdollisimman nopeasti. Samassa minulla syttyi lamppu.

- Siis ne ruuhkat täältä Helsinkiin eivät ole työmatkalaisia, vaan korjaamolle jonottavia Toyotoja?
- Entä sitten, itselläsi ei ole edes merkkikorjaamoa, mahtaa potuttaa, Närä alkoi kimpoilla.
- Ei ollenkaan, sillä Rutinoffissa ei ole vikoja, toisin kuin maailman parhaassa automerkissä, ehehehee.

En minä merkkihuoltoa kaivannut, sillä Ville oli tehnyt pajallaan autolleni enemmän hyvää, kuin yksikään maahantuoja koskaan ja niitä oli Rutinoffin kohdalla ollut monta. Tosin nyt odottelin innolla, että koska Rutinoff tuo markkinoille uuden halpismallin, kun kaikenmaailman Daciat ovat alkaneet myydä hyvin ympäri Eurooppaa.


Jatkuu...

Rutinoffin kuski


Jaska Pontti
Tutustukaa uuteen Jaska Pontti -kirjaan, mikäli kirjoitustyyli ja huumori kolahtaa. Ellette halua ostaa sitä itselle, niin kiusatkaa sillä vaikka kirjan arvoista tuttavaa.

Nyt on myös mahdollista seurata www.rutinoff.net sivuston kuulumisia ja lukea tarinoita Facebookin Rutinoff-ryhmän kautta. Laittelen sinne uusimmat tarinalinkit ja mahdollisesti myös muita kuulumisia (jos niitä on). Linkki Rutinoff-ryhmään on: Rutinoff Facebookissa






© Rauno Vääräniemi