Etusivulle
Rutinoffin kuskin tarinat
takaisin tekstipohjaiselle sivulle
Korvikeautojen koeajot

18.7.2010

Virkavallan harhauttaminen


Köröttelin moottoritietä tasaista vauhtia Korson rampille, jonka päästä käännyin vasemmalle. Vaikka olin käynyt täällä jo muutaman kerran, kehä kolmosen jälkeen alkoi tuntua siltä, että onkohan täällä ihan oikeasti ihmisastutusta ja riittääkö bensa perille saakka. Ihan äsken en ollut käynyt näin kaukana pohjoisessa, mutta kait sitä tähänkin tottuu, ettei meri ole liplattamassa vieressä. Ainakin täällä olisi vähemmän, jos ollenkaan, autojen päälle paskovia lokkeja.

Vähän ennen uutta kotitaloa tuli äkkipysäys, sillä tie oli täynnä Hiaceja. Pakettiautoletkan edestä näkyi sininen vilkkuvalo, joten epäilykseni osuivat yhteen ainoaan henkilöön. Siellä ei voinut olla kukaan muu, kuin ylikonstaapeli Jöö Keravan liikkuvasta poliisista, yhdenmiehen topakasta tulosyksiköstä. En lähtenyt riskeeraamaan ja ohittamaan pakettiautoletkaa, vaan pakitin hieman ja koukkasin teollisuusalueelle. Tiesin reitin, sillä Ramben hinausautovarikko oli kyseisen tien varrella. Sompailin Rutinoffin kiertotietä pitkin kotipihalle parkkiin. Närä oli päässyt myös perille, sillä Corolla seisoi omassa ruudussa. Itse papparaista ei näkynyt missään.

Kävelin parkkipaikalta tielle läheiseen mutkaan katselemaan etäällä vilkkuvaa sinivaloa. Siellä ei näyttänyt tapahtuvan mitään sellaista, että muuttokaravaani liikahtaisi uutta asuntoani kohti. Tästä suivaantuneena aloin laittaa bootsia toisen eteen. Tovi lumisella jalkakäytävällä lipsuttelua ja olin tientukon vierellä. Jöö oli ajanut Mersunsa reilusti poikittain tielle, estäen kaiken liikenteen. Valtaisat lumipenkat tukivat hänen tekoaan, sillä ohittaminen ei onnistunut mitenkään ja piste. Mersun avoimen oviaukon edessä pönötti itse ylikonstaapeli ja hänen edessään olivat jonossa muuttoautojen kuskin, Harry ensimmäisenä.

- Kiva kokoelma, hihkaisin päästyäni kuuloetäisyydelle.
- Sinä taas, oletko poliisia karussa? Jöö kääntyi katsomaan.
- Tulin katsomaan, että mikä täällä jumittaa, tarvitko työntöapua? osoittelin Mersua.
- Nyt tarkkana, huumorin ja viranomaiselle vittuilemisen raja on hiuksen hieno, tuosta voisi kirjoittaa jo pari päiväsakkoa.
- No höpsis, veronmaksajana olen vain huolissani, mikäli tarvitset apua.
- Puustako tipahdit, en näe autoasi missään?
- Hiihtelin metsän poikki, on vähän suorempi reitti.

Ylikonstaapeli Jöö katseli minua kuin Mersu-mies viereen parkkeerattua Siperian Mersua, sitä originellia pyöreälamppuista. Hetken tuhahdeltuaan hän kaivoi apukuskin penkillä olevasta virkasalkustaan taskulaskimen ja alkoi ynnäillä jotain tärkeän näköisenä. Hetken päästä Jöö kääntyi puoleeni:

- Milloin lähdit hiihtämään ja mistä?
- En merkkaa ylös hiihtämiäni kilometrejä, joten älä tee sinäkään.
- MINUA EI KUKAAN ALA OPETTAA! Jöö karjaisi.
- En muista tarkkaan, olisiko ollut eilen puolen päivän aikaan.
- Nyt tarkkana. Ellei tule tarkkoja aikoja, sakotan sinua liian matalalla lentämisestä.
- Millä?
- Vaikka kesnalla, onko sinulla lentolupaa?
- No ei varmasti ole.
- Se on sitten linnareissu, onko toiveita vankilasta?
- Vartin yli kuusi eilen illalla, Helsingin Laajasalosta. Perillä täällä olin noin tunti sitten, kaksisataa metriä tuohon suuntaan.
- Hmm, oliko yöllä hiihtäessä valot päällä?
- Oli, eteenpäin kirkas ja taaksepäin punainen valo. Taukopaikoilla polttelin kynttilää vakan alla.
- Vai niin, oliko hajuste- vai tavallinen kynttilä.
- Ihan normaali.

Ylikonstaapeli Jöö mutisi jotain virkavallan kunnioittamisen katoamisesta kuin pieru Saharaan. Hän on sen takia ottanut entistä tiukemman linjan, sillä virkapukua tuli kavahtaa ja kunnioittaa. Hänen mukaansa jokainen on tehnyt niin paljon vilunkia, että jokaiselle suomalaiselle voisi saman tien jakaa puolenkymmentä sakkolappua ja istuttaa vielä puoli vuotta linnassa, niin muutama prosentti rikoksista olisi kuitattu. Aikansa taskulaskimella laskettuaan Jöö tuli siihen tulokseen, että en ollut hiihtänyt liian lujaa ja koska valoasia oli kunnossa, selvisin nyt vain suullisella nuhteella. En tosin ymmärtänyt itse sitä nuhdetta, sillä enhän ollut tehnyt mitään laitonta. Minulla ei tullut mieleenikään kertoa ajaneeni tänne autolla, pölvästi voisi lähteä parkkipaikalle repimään kilvet Rutinoffista, ihan vaikka auton väärän värin takia. Minua alkoi suoraan sanottuna tympäistä tuollainen pöljä poliisi, että pitikin sattua samoille nurkille. Jos tuo pallero alkaa liikaa haitata elämistäni, niin minulla oli sitä silmälläpitäen yksi ajatus, joka vaati hieman selvittelemistä.

- Kröhöm, voimmeko me jatkaa jo matkaa? Harry ryki varovasti.
- Ja miksihän te olette siinä jonossa kuin vangit soppajonossa? Jöö täräytti takaisin.
- Ei mitään käsitystä.
- Kuulostaako luvaton kokoontuminen miltään?
- Ihan hullulta, sillä ajoimme vain letkassa.
- Jengiytyminen, se, se vasta iso rikos onkin, Jöö pui nyrkkiä.
- Olimme vain viemässä muuttokuormaa tällä miehelle, Harry osoitteli minua.
- Muutto, mitä täh? Oletko sinä poliisia karussa oleva muuttamassa tänne rauhallisuuden tyyssijaan, jossa ihmiset ovat kuin kehdoissa nukkuvia vauvoja, vailla suuren maailman turmeluksia?
- Olen.
- Onko asunto varastettu?
- Ei ole, ostin sen rahalla.

Harryn rykiminen sain Jöön jälleen palaamaan alkuperäiseen tehtävään, eli Hiace-letkan sakottamiseen. Jöötä kiinnosti kovasti pakettiautoissa olevat tarrakilvet ja hän yritti saada selville niiden kelpoisuutta tietokoneellaan, joka ei jostain syystä suostunut toimimaan. Pettyneenä hän kirjasi jokaisesta autosta kilven tunnuksen ruutuvihkoon ja lupasi palata asiaan pikimmiten. Lopputulos oli se, että kaikki muut paitsi etummaisena ajanut Harry saivat sakot. Perusteluna oli virkavallan tuottamuksellinen harhauttaminen ajamalla jonossa täsmälleen samanlaisilla autoilla. Harry ei saanut sakkoa, koska ajoi ensimmäisenä, eikä näin ollen muodostanut vielä jonoa. Muut olisivat selvinneet sakoitta, mikäli olisivat päästäneet jokaiseen väliin jonkun täysin erinlaisen auton, näin kyseessä olisi ollut normaali autojono. Sakkosummat olivat erilaiset. Jonon etupäässä olevilla se oli pienempi ja viimeisellä kaikista isoin. Summa vaihteli 20 eurosta sataan euroon.

- Saanko ottaa sinusta ja Mersusta kuvan? tiedustelin Jööltä.
- Saat jos otat kaksi ja lähetät toisen minulle sähköpostilla. Sain juuri oman sähköpostiosoitteen.
- Otan kaksi kuvaa, lupasin jalosti.
- Se on jöö miukumaukunauku poliisi piste vi.
- Mikä kissa siihen väliin tuli?
- Se miukumaukunauku, se hässäkkä.
- Tämä selvä.

Otin lupaamani kuvat, kun Jöö oli asettautunut Mersun keulan eteen omasta mielestä kuvaukselliseen asentoon. Minua vähän ihmetytti hänen suostuminen kuvattavaksi, kun mallilta lipsahti vahingossa, että oma kamera oli mennyt rikki, kun vihainen rekkakuski oli ajanut sen yli seitsemäntoista kertaa koko ajoneuvoyhdistelmällä. Uusi kamera oli tilauksessa, mutta koska vanhaa mallia ei saanut enää kuin Albaniasta, kesti toimitus hetken. Kuvien ottamisen jälkeen sain kuunnella vielä saarnan siitä, että tiealueella kameran käyttö on hänen valvonnassa, joten minun tulisi muistaa mitä saan kuvata ja milloin.

Viimein kaikki muut olivat tyytyväisiä, paitsi sakon saaneet autokuskit. Nousin Harryn kaveriksi etummaiseen Hiaceen ja letka lähti liikkeelle. Muutama sata metriä ajoa ja olimme perillä uuden asuntoni edessä. Pakettiautoista kolme ajettiin parkkipaikan kautta takapihalle ja kolme jätettiin rapun eteen kadun puolelle. Tässä vaiheessa myös Närä ilmestyi paikalle.

- Vähän kesti, kävin jo saunassa, papparainen kommentoi.
- Kun olet noin tehokas, niin voitkin alkaa kantaa muuttolaatikoita.
- Oho, taisi jäädä hana päälle, palaan kohta.

Närä hävisi saman tien omaan rappuunsa, luovutettuaan ensin avaimeni takaisin, eikä taatusti ilmesty takaisin ennen kuin joka ikinen pakettiauto on kadonnut paikalta. Minua tuo ei haitannut, sillä purkuhomma onnistui ilman vauhtivaariakin. Nyt purkuhommassa oli jo eri meininki, hommat alkoivat kulkea alusta saakka, kuten ne olisi pitänyt kulkea jo aamulla. Jäin ulos seuraamaan tavaroiden liikkumista, koska Närä oli avannut jo ovet. Kovin pitkään en saanut rauhassa johtaa muuttoa, kun rapusta käveli ulos harmaapartainen mies ja tikkulaiha lommoposkinen nainen. He astelivat suoraan luokseni.

- Päivää, olen Veikko Sahahalko, 55 vuotta eikä suotta, mies ojensi kätensä.
- Rutinoffin kuski.
- Minä olen Virpi Sahahalko, 48 vuotta eikä suotta, nainen toisti saman kaavan.
- Rutinoffin kuski yhä edelleen.
- Emme nähneet parkkipaikalla yhtään uutta Toyotaa, kait sellainen on tilattu? Veikko aloitti keskustelun.
- Ei suinkaan, mitä minä kahdella autolla tekisin.
- Me Mauri Sivakan kanssa juuri sovimme, että myös uudella omistajalla on Toyota eikä mikään muu.
- Ei Mauri siitä mitään minulle maininnut.

Tässä vaiheessa sieppasi taas ihan reippaasti. Pitikö sitä perkele sattua mokomien pölhökustaiden kanssa samaan taloyhtiöön ja vielä samaan rappuun. Mauri ei maininnut mitään tuollaisesta, joten minulla kävi mielessä, että tämä saattoi olla vain Sahahalkojen vedätys, kun niillä on Närän mukaan oma Toyota-kerho. Ettei tässä vaan olisi sellainen kuvio, että kaksi kilpailevaa kerhoa yrittää saada jäseniä itselleen, jopa keinoja kaihtamatta.

- Mitä se herra Rutinoffi tekee työkseen? Virpi uteli.
- En mitään.
- Et mitään, herranjestas, oletko sinä vuokralla täällä?
- Ostin asunnon herra Sivakalta, mutta tarvitseeko sitä sen takia töihin mennä?
- Me emme sitten hyväksy mitään rikollista toimintaa taloyhtiössämme, hallituksen puheenjohtajana minä voin tehdä stopin kaikesta mitä en hyväksy, Veikko meuhkasi.
- Möin entisen asunnon Helsingistä ja ostin niillä rahoilla tämän. Jäi pesämunaa sen verran, etten nyt aivan heti meinaa itseäni työllä tappaa, latelin puolitotuuksia hulluja rauhoittaakseni.
- Pelastus, oih, allelujat! Veikko karjaisi käsi ojossa.
- Näen sinun aurassa olevan paljon tuskaa ja kipua raskaista töistä, olet sinä lepohetkesi ansainnut, Virpi alkoi höpöttää käsiään vatkaten.

Vilkuilin vuoronperään molempia ja totesin mielessäni, että eipä tästä elämästä täällä uudessa asunnossa näemmä tulisi yhtään sen värittömämpi mitä edellisessäkään. Omakotitalo olisi ollut rauhan kannalta parempi vaihtoehto, mutta kuka helvetissä siellä tekisi kaikki pihatyöt ja siivoaisi? Lisäksi mieli pysyi virkeämpänä, kun ympärillä oli erilaisia persoonia, vaikka sitten tällaisia puolikahjoja.

- Me siitä Toyotasta, Veikko palasi autoasiaan.
- Niin?
- Sitä vaan, että meidän kerhossa uusi jäsen saa vuoden ilmaisen jäsenyyden ja kuusi kuppia ilmaista kahvia läheisellä huoltoasemalla sekä yhden valinnaisen pesun prosentin kymmenyksen alennuksella.
- Onko iso kerho?
- Kaksikymmentä jäsentä. Meillä on lisäksi tänä vuonna juhlavuosi. Kyllä kannattaisi liittyä mukaan, allelujah!
- Hui helvetti, mitä tuo allelujattaminen on? pelästyin miehen karjumista.
- Olen saarnamies, minut on valittu tehtävääni korkeimman toimesta. Haluatko tulla kuuntelemaan saarnaani, kerhon jäsenet pääsevät tilaisuuteen puoleen hintaan.
- Ei minulla ole nyt rahaa maksaa mistään saarnoista, sitä paitsi saan kuunnella niitä kirkossa ilmaiseksi.
- Tunnen tuskasi tänne saakka, olisi parempi unohtaa maallinen mammona ja tulla kuuntelemaan Veikkoa, Virpi puuttui keskusteluun.
- Tunnet mitä tunnet, eipä tunnu tutulta, murahdin takaisin.
- Minä tiedän mitä tunnen, olen selvännäkijä jo kolmannessa polvessa.
- Ihanko totta, minäkin näen selvästi jo kolmannessa polvessa, hymyilin takaisin.
- Ihanko tosi? Si-sinulla on siis myös kyky.
- Jep, optikon mukaan jopa erinomaisen selvästi.

Se siitä, huumori osui ja upotti. Molemmat Sahahalot lähtivät niiltä sijoiltaan jatkamaan matkaansa. Eivät näemmä olleet millään tavalla huumorihenkilöitä. Naapureiden kadottua nurkan taakse pääsin seuraamaan muuton edistymistä. Tällä kertaa jatkoin sitä sisätiloissa, lähinnä parvekkeelta käsin, etten vain olisi muuttomiesten tiellä. Kovin pitkään minun ei tarvinnut parvekkeella kökkiä, kun Harry asteli sinne paperilappu kädessään.

- Tässä tämä lasku sitten olisi, käteisellä kiitos.
- Miten sen kuitin kanssa?
- Kuittipaperi on loppu, poika käy hakemassa sitä heti maanantaina.
- Just, siis heti maanantaina.

Aloin käydä läpi laskua ja siitä löytyi melkoisen paljon huomautettavaa, kuten esimerkiksi kaikki laskutetut lisätyöt ja lisäkulut. Olimme sopineet alun perin kiinteähintaisen pakettimuuton, joka ei näköjään pitänytkään paikkaansa. Laskuun oli jopa lisätty kehä ykkösellä ohitetusta hitaammin liikkuvasta autosta kertyneet lisäkulut. Dieseliä oli kuulemma palanut ohitustilanteessa normaalia enemmän ja se kertaa kuusi. Myös pesukoneesta Harry yritti saada kynnysrahaa, koska se oli pitänyt nostaa kynnyksen yli pesuhuoneeseen. Meillä kesti varmaan puoli tuntia vääntää asioita oikeille raiteille, eli poistaa laskusta kaikki muu paitsi pakettimuuton hinta.

- Tämä on ryöstämistä, Harry puhisi, kun laskin seteleistä miehen kouraan.
- Sovittu mikä sovittu, tee ensi kerralla toisenlainen sopimus, vaikka avoin sellainen.
- Avoin?
- Pyydät asiakkaalta nimen tyhjän paperin alareunaan ja täyttelet sopimuskohdat sen jälkeen oman mielesi mukaan.

Saatuamme raha-asiat reilaan, ilmestyi myös Närä paikalle käsi ojossa. Tarjosin hänelle kättä, mutta se ei kelvannut. Ihmettelin mitä hän haluaa, kun mies sai viimein suunsa auki. Minun olisi pitänyt maksaa Närälle provikat kun hän oli järjestänyt minulle luotettavan, nopean, edullisen ja kohteliaan muuttofirman omia vaivojaan säästelemättä.

- Miten paljon näit vaivaa?
- Minä kontaktoin.
- Soitit siis yhden puhelun.
- Niin, käytin siihen omaa aikaani.
- Siinä kymppi, olet sen ansainnut, tälläsin vauhtipapan kouraan setelin.

Se siitä, Närä oli tyytyväinen kymppiinsä ja Harry saamaansa setelinippuun, vaikka yrittikin vedättää enemmän. Vanha sanonta piti jälleen paikkansa, eli tutuilta tuplahinta. En ollut kyllä suoraan tuttu, mutta tutun tuttu ja nekin kuuluvat samaan katekoriaan. Miesten poistuttua asunnosta, suljin välioven, kävin laittamassa saunan päälle ja korkkasin jääkaapista yhden kylmän oluen, aah!


Rutinoffin kuski


Hyvää kesää ja kesälomaa niille, joilla sitä vielä on pidettäväksi. Tarinat jatkuvat syksymmällä. Tarkka ajankohta ei ole selvillä, sillä Jaska Pontti projekti kysyy paljon kirjoitusaikaa.

Nyt on myös mahdollista seurata www.rutinoff.net sivuston kuulumisia ja lukea tarinoita Facebookin Rutinoff-ryhmän kautta. Laittelen sinne uusimmat tarinalinkit ja mahdollisesti myös muita kuulumisia (jos niitä on). Linkki Rutinoff-ryhmään on: Rutinoff Facebookissa






© Rauno Vääräniemi