Etusivulle
Rutinoffin kuskin tarinat
takaisin tekstipohjaiselle sivulle
Korvikeautojen koeajot

17.1.2010

Kaunis Koskinen


Ruokailun jälkeen Rambe kävi pienille ruokalevoille sohvalle, joka oli ainoa paikka missä nukkumista saattoi harrastaa. Sänky oli vain kasa puutavaraa eikä nuorellaparilla juuri muuta kalustusta ollutkaan. Hullu ämmä latoi ruokailuvälineet muovisankoon ja ilmoitti menevän pesemään ne pesuhuoneeseen. Äänistä päätellen astiat pestiin suihkun alla, mitä en pitänyt tämän perheen emännän kohdalla edes yllätyksenä. Vilkuilin keittiössä olevaa astianpesukonetta ja emännän palatessa tiedustelin siitä:

- Teillä on näemmä astianpesukone, oletko käyttänyt?
- Sehän on koko ajan käytössä.
- Häh? eihän siinä ole edes virta päällä.
- Katso, ladoin sinne oluet, hullu ämmä avasi astianpesukoneen luukun. – Annoin niille vitun nutipäille maitoa, päätinkin juoda itse nämä muuttomiesoluet.
- Kyllä minullekin kelpaisi, nuolaisin huuliani.
- Meillä vieraat juovat olutta vasta kun minä annan luvan, emäntä vastasi ja pamautti koneen luukun kiinni.

Samassa Rambe heräili kymmenen minuutin uniltaan ja vilkaisi rannekelloaan. Käytyään heittämässä pytyllisen kusta, mies palasi takaisin ja kävi jääkaapista kokonaisen HK sinisen lenkin. Toiseen käteen jätti otti täyden purkin piimää, kuulemma matkaevästä jos tulee nälkä. Päällä nyökäten hän komensi minut seuraamaan ja kohta olimme hississä. Pihalle päästyämme sain kehotuksen nousta koppiauton kyytiin. Kolaroitu Saab seisoi vielä keskellä katua. Rambea se ei häirinnyt, mies työnsi sen kylmän rauhallisesti koppiauton puskurilla tien vieressä olevaan puskaan. Tämän jälkeen matka jatkui hänen peltihallilleen ja siellä vaihdoimme autoksi ennestään tutun mattamustan hinausauton.

- Pari runkkaria soitti, Rambe ärähti sompaillessaan hinuria pois pihalta.
- Niitä kaljupäitäkö?
- Ei, vaan autokuskeja. Pitää lähteä katsomaan mitä ne ovat miehiään.
- Minne?
- Ensimmäinen selitti tulevansa Mikkolan Shellille.

Kyseinen huoltoasema ei ollut kovin kaukana, joten olimme sen pihalla hyvin ennen sovittua tapaamisaikaa. Kuskia odotellessa Rambe päätti huvitella ja meni tarjoamaan apuaan auton tankkaamisessa noin kaksvitoselle kauniille nuorelle naiselle, jolla oli huomiota herättävän isot rinnat. Naisella oli jalassaan kiiltävän mustat nahkahousut ja valkoiset pitkävartiset saappaat. Rintoja yritti epätoivoisesti peittää punainen nahkatakki, siinä kuitenkaan onnistumatta. Tuosta pukeutumisesta innostuneena Rambe asteli neitosen luo, läimäisi tätä melkoisen reippaasti pakaroille ja kysyi:

- Hyvännäköinen vitunkantoteline, annas kun setä pitelee letkua, pysyy löysempänä, hähähähää.

Olin ihan varma, tai oikeastaan ihan sata varma, että nyt läjähtää päin pläsiä ja lujaa, mutta erehdyin aika pahasti. Neitonen käänsi katseensa ylöspäin, kohti hinurijätin partaisia kasvoja ja vastasi:

- Imen tikkaria satasella.
- Entä kyrsää?
- Heh, jos isolla miehellä sellainen on, niin samalla rahalla.
- Ihan loppuunko asti?
- Hah, se tuskin montaa hetkeä kestää, nahkahousunaaras naurahti.
- No vittu, tos on satanen ja tässä kyrsä, alas naatiskella, Rambe tälläsi neitosen kouraan paketin HK sinistä ja sata euroa rahaa.
- Mitä vittua? hutsake ihmetteli makkarapaketti kädessään.
- Siinä kyrsässä on kaksi puolta, oikea ja vasen, eli antaa mennä vain molemmat, hähähähää.

Tilanne oli todella koominen, sillä nainen ei todellakaan tiennyt enää mitä tehdä makkaran kanssa. Hänen naamansakin alkoi muistuttaa hyvin keitettyä rapua ja paikalle oli kerääntynyt muutama ulkopuolinen, sillä Ramben räkätys oli melkoisen kuuluva.

- Miten se on tuollaisen korkealle kuskattavan vitun kanssa, tuuleeko sinne herkästi? hähähää, jätti lisäsi vettä myllyyn yleisön ulvoessa naurusta.
- Minä, minä, ei pysty, nainen ilmoitti ja ojensi makkaraa takaisin.
- Siis kaupan purku, se tekee yhteensä kolme sataa euroa ja tuote takaisin, Rambe nappasi makkaran ja ojensi kouransa naista kohti.
- Si-siis kolme sataa, neito änkytti ja kaivoi rahat punaisesta nahkakukkarostaan.

Tämän jälkeen näimme kaikki varmaan nopeimman lähdön, mitä dieselkoneisella Jaguarilla voi tehdä huoltoaseman pihalla yliajamatta ketään. En tiedä, jäivätkö polttoaineet maksamatta, mutta meitä se ei pahemmin kiinnostanut. Rambe oli tapahtuneeseen todella tyytyväinen, sillä tienattu raha oli aina tienattua rahaa ja pimeänä tienattu vielä parempaa rahaa. Ramben hypistellessä rahoja hinausauton kopissa, auton vierelle tuli pitkä laiha mies t-paidassa. Molemmat kädet olivat tatuoitu sormenpäihin saakka. Honkkelo koputti auton sivulasia.

- Hähähää, tuuleeko siellä niin lujaa, etteivät tienviitat pysy enää tienvarressa, vaan tulevat huoltoasemille tuulensuojaan, hähähää? Rambe aukaisi sanaisen arkkunsa.
- Vittu, soitin siitä vitun hinausautokuskin paikasta. Onko tämä se vitun auto? Vittu, voin aloittaa sen vitun duunin vaikka vittu heti, honkkelo sönkötti ilman etuhampaita.
- Ajokortti? Rambe ojensi käden miestä kohti.
- Vittu mulla mitään korttia ole, vittu mä ajan autolla, en kortilla, vitut se kytille kuulu.
- Hähähää, oletko ollut puutarhalla töissä, kun on noin nätit kädet, hähähää?
- Vittu kuule mä oon Sörkän kasvatteja, vittu joo. Viimeksi oli kuustoista tuomiota päällekkäin.
- En näe missään sataakahtakymmentä kiloa enkä 190 centtiä.
- Vittu mä oon melkein kaksimetriä ja vittu sulle mun paino kuulu.

Enempää emme kerinneet kuulla vittuja, sillä Rambe avasi oven niin hätäisesti, että aurausviitta lensi kaaressa ja putosi maahan perse edellä. Ennen kuin mies kerkesi ylös, oli hinurijätti tempaissut autonsa päältä painavannäköisen betonipainon ja heilauttanut sen kuikelon eteen.

- Juokses tuo sylissä kerta huoltoaseman ympäri, niin keskustellaan sen jälkeen palkasta.
- Vittu, mä tahon ainakin neljä tonttua kuussa ja vitun firman auton, tyyppi uhosi ja tarttui kiinni betonimöykyn rautasilmukasta.
- Hähähää, eiköhän ole parempi, että menet tuonne huoltoasemalle halailemaan lakritsipatukoita, sopii paremmin tuollaiselle aurausviitalle, hähähää, Rambe puuttui miehen ähkimiseen muutaman minuutin päästä.
- Ei vittu, mitä tuossa on? riuku osoitteli betonimöykkyä.
- Työhakemus, hähähä, se pitää vaan osata täyttää, hähähää, jätti heilautti betonimöykyn takaisin auton päälle kuin tyhjää vaan.
- Vittu mä mitään noin vitun paskaa duunia olisinkaan tehnyt, vittu työajatkin ihan vitusta, vittu...

Aurausviitan vitun hokeminen kuului vielä kymmenien metrien päähän tyypin poistuessa huoltoaseman pihalta. Me nousimme takaisin auton hyttiin ja Rambe lähetti tekstarin. Kohta hän sai vastauksen ja ilmoitti seuraavan tapaamispaikan olevan Korson keskustassa S-marketin parkkipaikalla.

- Yrität saada siis kuskin jostain lähettyviltä?
- Hähähää, pitäähän sitä saada maata pillun päällä mahdollisimman pitkään, hähää, ettei työmatka rajoita harrastuksia, hähähää.

Matkalla Rambe kertoi, että palkka tulisi muodostumaan pienestä pohjapalkasta ja loput hän maksoi tehdyn työn mukaan. Autojen huollosta ja huoltohallin puhtaana pitämisestä sai luonnollisesti lisää seteleitä. Matka marketin parkkipaikalle ei montaa minuuttia kestänyt ja pian jätti peruutteli hinurin parkkiin. Samassa auton vierelle ilmestyi pitkä ja taatusti oikeassa painoluokassa oleva haalaripukuinen mies. Tyyppi hymyili harvoilla hampaillaan kun agenttileffojen kirveellä veistetyt pahikset. Miehen naama oli sen näköinen, kuin hän ajaisi partansa vesurilla kolmen promillen kännissä silmät kiinni.

- Kaunis Koskinen, mies esitteli itsensä, kun laskeuduimme alas autosta.
- Hähähää, minne vittuun sen rumuuden jätit, hähähää? Rambe kuittasi takaisin.
- Ensimmäisellä kerralla siitä jäi osa poliisikoiran hampaisiin ja toisella kertaa tilataksin alustaan, olisikohan ollut katalysaattori se pahin rumuuden riistäjä.
- Hähähää ja kortteja löytyy varmaan joulukorteista lähtien?
- Tuossa ajokortti.
- On perkele, ihan kelvollinen läpyskä, Rambe palautti kortin.
- Mä en kyllä tiedä, että viitsinkö alkaa tehdä töitä noin mulkun näköiselle partasuulle, Kaunis Koskinen katseli Rambea.
- Onko erikoistaitoja, ellei tuota kauneutta lasketa mukaan, hähähää?
- Kuusi vuotta raskaankaluston korjaamolla, kolme vuotta linnassa poliisikoiran taposta, puoli vuotta tilataksin polttamisesta ja leipurin paperit.
- Entä perhettä?
- Seitsemän tenavaa ympäri Suomen, osoitteita ei tosin ole tiedossa.

Kaunis kertoi myös ajaneensa hinausautoa muutama vuosi takaperin. Oli saanut kuulemma potkut sen vuoksi, että kolhi turhan usein toisia autoa. Omien sanojensa mukaan ne olivat olleet sellaisia paskakasoja, ettei niissä lommo tai pari vauhtia hidasta. Ramben esitellessä autoaan, Koskinen hämmästeli sitä, ettei miehellä ollut hytissä muuta kuin vanha LA-puhelin.

- Miten otat keikat vastaan, kännykälläkö?
- Tienpäältä ja saahan niitä nyt vaikka tältä parkkipaikalta, hähähää, vaikka tuo farmarimallinen Mersu.
- Sehän tuli äsken siihen ajamalla, lienee kunnossa.
- Ei luulisi noin ruma mies puhuvan noin nätisti viallisesta autosta, hähähää, Rambe räkätti ja asteli Mersun vierelle.

Jätti laskeutui makuulle auton vierelle, otti taskusta mustan nokivasaran ja heilautti sitä kerran auton alla. Ilmoille kuului kilahdus, ei mitään sen kummempaa. Rambe nousi ylös, asteli takaisin meidän vierelle ja aloimme odotella. Suurin piirtein vartin päästä Mersun omistaja palalasi, lastasi kaljalaatikon ja ostoskassin auton perään ja hyppäsi autoonsa. Saksanihme oli edennyt tuskin kolmea auton mittaa, kun se pysähtyi ja omistaja nousi huuli pyöreänä autosta. Mies käveli autonsa ympäri ja kurkki sen alle. Kuski palasi takaisin autoon ja jälleen muutaman autonmitan päässä ulos autosta päätä raapien.

- Ei voi olla huomaamatta, eikö kulje, hähähää? Rambe kailotti Mersu-kuskille.
- Jotain ihmeellistä, ravistaa niin saamaristi, kuski vastasi.
- Ei parane ajaa, laitetaanko hinurilla korjaamolle, Veholleko?
- Koivuhaka on lähinnä, jos vaikka sinne.
- Otas Kaunis Mersu hinaukseen, saat ensimmäisen liksan aivan kohta, Rambe komensi miestä.
- Mitähän tämä maksaa, minulle on kyllä vakuutus, Mersu-mies huolestui.
- Teemme vain käteishinauksia, ei niistä vakuutusyhtiöistä tiedä, menevät vielä nurin ja jää eurot saamatta, hähähää.
- Minulla on kyllä vain kortti.
- Seinä antaa rahaa, ota kuusisataa, hähähää, Rambe osoitteli etempänä olevaa K-kauppaa kohti.
- Mitä? onko se niin kallista?
- Siinä on jo kymmenen rosenttia alennusta, hähähää.
- Ei, ei kyllä, en minä sitten ota sitä hinausta!
- Myöhäistä katua kun paska kurkkaa puntista, hähähää, lue tästä.

Mersu-mies luki Ramben antaman lapun ja sillä välin Kaunis oli saanut Mersun hinausauton perään. Sain Rambelta toisen lapun ja siinä luki niin, että alkaessaan keskustella hinausautokuskin kanssa autonsa hinaamisesta, on samalla hyväksynyt sopimuksen autonsa hinauksesta hinausautoyrittäjän määräämän taksan mukaan. Mersu-mies teki lopulta oikean ratkaisun, eli nosti kuusisataa euroa ja antoi ne Rambelle. Asiaan saattoi hieman vaikuttaa se, että automaatilla hänen vierellään seisoi niin Rambe kun Kauniskin, helvetin rumia molemmat.

- Mene taksilla kotia, tämä ei ole mikään linja-auto, Rambe hätisteli Mersu-miestä etemmäksi.
- Minulla on ostokset takakontissa, mies osoitteli takaluukkua.
- Mene nyt saatana, alkaa pian sataa, hähähää.
- Mitä muka, selkeä taivas?
- Puukkoja ja puntareita, hähähää.

Lopulta mies tajusi, että oli parempi lähteä paikalta tyhjin käsin. Me puolestamme ahtauduimme hinausauton hyttiin, Kaunis kuskin paikalle, minä keskelle ja Rambe Mersun takaa ottamansa kaljalaatikon kanssa apukuskin paikalle. Matka Koivuhakaan sujui hyvin, joimme Ramben kanssa muutaman oluen. Perillä jätimme Mersun huollon pihalle ja lähdimme palailemaan Ramben asuntoa kohti. Koskinen kuittasi tästä keikasta puolet, eli kolmesataa euroa. Samalla he sopivat palkkauksen ja siitä millaista työaikaa mies alkaa tehdä. Kaunis jätti meidät Ramben asunnolle ja sai käskyn käydä hallilta toisen hinausauton alle. Mattamusta auto kun oli Ramben nimikkoauto. Koskinen vaikutti erittäin tyytyväiseltä saamaansa työpaikkaan ja pomoonsa, jolle ainoa asia bisneksessä oli rahan tulo, ei maine eikä kunnia eikä varsinkaan nätit palkolliset.

- Ai niin, tuossa on yksi Saab puskassa, vie se jonnekin, hähähää, tässä on sen omistajan puhelinnumero. – Niin ja tienvarressa parkissa on toinen Saab, hinaa sekin jonnekin maisemaa rumentamasta, omistajan tiedot saat tekstarilla, hähähää.
- Helvetti, keikkaa pukkaa, Kaunis totesi ja heilautti meille kättä.

Nousimme vajonneen kaljalaatikon ja täysinäisen ruokakassin kanssa hissillä oikeaan kerrokseen ja astuimme sisälle asuntoon. Hullu ämmä tuli vastaan eteiseen papiljotit päässä ja oli helvetin pelottavan näköinen.

- Mitäs paskaa ostit? hän osoitteli Ramben kädessä olevaa ruokakassia.
- Vittu tässä jaksa kaikkea muistaa, hähähää, vetele naamaasi, jätti tälläsi kassin naiselleen.

Hullu emäntä ryntäsi keittiöön kassin kanssa ja alkoi purkaa sitä into piukassa. Olin itsekin hieman utelias, että mitä mies osti niin myöhään oluen lisäksi.

- Voi vittu, näillähän peittyy koko hanuri! hullu ämmä alkoi mekastaa keittiössä.
- Mitä helvettiä? Rambe ähkäisi.
- Pampersseja, maksi sise, vaikuttaa kivalta, hullu ämmä tutkaili vaippapakettia keittiössä.
- Ehehee, mitä muuta siinä kassissa oli? hekottelin.
- Persikoita, luumuja, kuusi levyä suklaata, kaksi kiloa perunoita ja suolattu lohi.

Lohi oli hyvää, laitoimme sen heti jakoon olutlaatikon kanssa. Ilta meni lopulta vallan loistavasti suolakalaa mutustellen ja kaljaa ryypiskellen. Yhdessä vaiheessa joku kävi ovella, mutta Ramben piipahdettua siellä, ongelmaa ei enää esiintynyt toista kertaa. Oven takana ollut mies oli kuulemma selitellyt jostain Mikki Hiirestä ja pojasta. Rambe ei kuulemma oikein käsittänyt, että oliko mies Mikki Hiiren poika vai joku paikallinen hiirulainen, joka halusi isona tulla oikeaksi Mikki Hiireksi.

Luonnollisesti kaljanjuonnin ohella lämmitimme saunan ja kävimme siellä varmaan kuusi kertaa yön aikana. Välillä siellä istui hullu ämmä ja välillä minä Ramben kanssa. Jossain vaiheessa myös hullu ämmä suostui jakamaan tiskikoneessa olevat oluet ja ne tulivat todella tarpeeseen, sillä varsinkin hinurijätillä oli miehenmittainen jano. Lopulta pääsimme nukkumaan, jotain kuuden aikaan aamulla, minä sohvalle, Rambe saunaan ja hullu ämmä keittiön pöydän alle.


Rutinoffin kuski










© Rauno Vääräniemi