Etusivulle
Rutinoffin kuskin tarinat
takaisin tekstipohjaiselle sivulle
Korvikeautojen koeajot

25.10.2009

Saunaseuraa


Saunominen teki hyvää, jopa niin hyvää, että aloin miettiä oman saunan hankkimista. Se tosin edellyttäisi muuttamista, joten asiaa piti harkita vakavasti ja perin pohjin. Kipaisin välillä suihkun kautta ja hain pukuhuoneesta lisää olutta. Olin tuskin saanut toista tölkkiä auki, kun toisesta pesuhuoneesta alkoi kuulua älämölöä ja kohta saunan ovi aukesi.

- HUOMIO! TOYOTA, LEPO! Kajahti siihen malliin, että kiukaasta alkoi kuulua kolinaa, kun kivet pakenivat lattiaa kohti.
- Aulis "Huomio" Venttiili, mitä täällä teet? huudahdin pelkissä nahkasaappaissa seisovalle Närän sielunkumppanille.
- TÄÄLLÄ ON TOYOTASAUNAILTA, TULIN SAUNOMAAN!
- Hei, lepo vaan, eikä täällä ole mitään merkillistä automerkkisaunailtaa.
- EI PIDÄ PAIKKAANSA, OVESSA ON ISO LAPPU, TOYOTASAUNAILTA TÄNÄÄN!
- Närä, voi perkele minkä taas teit, manailin vauhtipapparaista.

Aulis ei antanut minun häiritä, vaan kävi räkäisemässä kiukaalle makkarapussin viereen ja istahti sen jälkeen kossuputeli kädessä viereeni. Tämän jälkeen tuo isokokoinen kersantin pölvästi avasi koskenkorvapullon, heitti korkin lattialle ja otti siitä pitkän kulauksen.

- Että kosanderia saunassa? heitin utelevan kysymyksen.
- Rröööyyyh, neidit juovat kaljaa.
- Mitäs autorintamalle, vieläkö ajelet sillä samalla Corollalla?
- VAIHDOIN SEN!
- Hei, lepo vaan kersantti, olette tekemisissä nyt siviilin kanssa, pitelin korviani.
- Vaihdoin sen farmarimalliseen diesel Corollaan, se on vuosimallia 2002, sillä on ajettu 374 000 kilometriä ja kaksisataa metriä ja takakonttiin mahtuu hyvin kertasinko ynnä muut taistelutarvikkeet.
- Oho, onpas Corolla kiertänyt maailmaa.
- Sisäänajossa, myyjä sanoi, ettei saa revitellä ennen neljääsataa tuhatta. VAAN EN TOTTELE, OLEN SOTILAS JA SOTILAAN ANTAVAT AUTOILLEEN SIKAA! Aulis innostui taas mylvimään.
- VOI VITTU SINUN KANSSASI! karjaisin takaisin.
- EN OLE KUURO! kersantti jatkoi mylvimistä.
- MINÄ OLEN, kuittasin puolestani.

Onneksi Aulis tajusi rauhoittua ja tarjosi jopa koskenkorvaa, jota otin miehen mieliksi suoraan pullosta. En yleensä juo mitään kirkasta, sillä rypäletisle on omalle suulle sopivaa alkoholia, muut korvikkeita. Aulis kertoi vaihtaneensa auton jostain Kehä kolmosen liikkeestä, jossa oli pistänyt koko henkilökunnan punnertamaan ja taakse poistumaan, kun ei meinannut saada hintaa mieleisekseen.

- Paljonko se hinta tippui lopulta?
- Ei se tippunut, sain kaupanpäälle lusikkahaarukkayhdistelmän, se puhutteli herkkää ammattisotilasta samalla tavalla kuin tuore ruudinkäry kolmenkymmenen asteen pakkasessa, itärajan ollessa näköetäisyyden päässä.
- Vai että ihan dieseli vielä?
- Vääntö herkistää, nyt kulkee harjoituksiin mukana kevyempi kenttätykistö oman auton vetämänä, kersantti pyyhki silmäkulmiaan, äänen väristessä hieman.
- Et sitten Hummeria harkinnut?
- Homot ovat pilanneet Hummerin, tosimies ajaa Toyotalla!
- Eivätkö nuo nahkasaappaat saunassa ole vähän hiostavat? osoittelin kersantin kiilteleviä saappaita.
- Sotilas saunoo saappaat jalassa, koskaan kun ei tiedä milloin lähtö tulee.
- Eipä niin, myöntelin.

Kyselin Aulikselta hänen sotilasurastaan ja sain kuulla miehen olleen vähän aikaa alokaskouluttajana. Kouluttajana kaikki oli mennyt hyvin kolme ensimmäistä päivää. Sen jälkeen Aulikselta oli kuulemma palanut hihat, koska tyypit olivat olleet niin veteliä. Kouluttajan ura loppui kolmessa viikossa, sillä saapumiserästä ei tuossa vaiheessa ollut enää ketään varusmiespalveluksessa. Joka ikinen siitä komppaniasta, jossa Aulis oli mopokouluttajana, oli keskeyttänyt varusmiespalveluksen.

- Mitä teet nyt?
- Kiillotan varusvarikolla saappaita, sotilas ei voi kulkea paskaisissa saappaissa.
- Toivotan onnea valitsemallanne uralla.
- Sotilas ei onnella pärjää, sotilas on koulutettu taistelukone, joka pärjää elämässään vaan nopeilla päätöksillä ja äärimmäisen herkillä vaistoillaan.
- Tuota, hörppäsit juuri löylynheittovettä, ilmoitin havainnostani.
- Jaa, tässähän se kosanderiputeli olikin, mies kurotteli saappaidensa välistä.
- Huhuu, onko täällä ketään? kuului Närän huhuilu saunan eteisestä.
- TULE SISÄLLE! Aulis karjaisi sellaisella voimakkuudella, että saunan valaisimen puukehikko putosi lattialle.

Jostain käsittämättömästä syystä myös Närä tajusi tulla saunaan toisen puku- ja pesuhuoneen kautta, sillä olin laittanut käyttämäni pukuhuoneen oven lukkoon. Tuolla lukitsemisella ei näemmä ollut mitään merkitystä saunarauhaa ajatellen. Ainoa lohtu oli se, ettei kukaan päässyt pöllimään oluita ja rahoja. Aikamoisen kolistelun ja suihkussa rymistelyn jälkeen saunan ovelle ilmestyi Närä sekä pitkä laiha nuorukainen pipo päässään.

- Einari, sano päivää Aulikselle ja Rutinoffin kuskille, Närä patisti nuorukaista.
- He-hei, päivää, märät bokserit jalassa seisova nuorukainen nikotteli.
- Einari ei juo kaljaa, Närä ilmoitti marssiessaan hakemaan toisesta pukuhuoneesta itselle olutta.
- Mistäpäin olet Einari? utelin riu'ulta?
- Pi-pihalta.
- Oletko Närän Toyota-kerhon jäsen?
- Minulla on ma...
- Mainio Corolla, kyllä Einari on jäsen, etkö olekin Einari? Närä kiirehti keskeyttämään nuorukaisen.
- O-olen joo, isälläkin oli ma...
- Samanlainen mainio Corolla, Närä oikaisi jälleen.

Vaikka yritin millä tavalla tahansa saada nuorukaisen sanomaan totuuden autostaan, Närä kiilasi väliin ja tieto jäi saamatta. Jotenkin pääsin sellaiseen käsitykseen, että Einari olisi tullut hakemaan jotain näissä taloissa asuvaa mukaansa lauantai-illanviettoon, kun Närä sattui paikalle kerhonsa liittymislomakkeiden kanssa.

- Vaatii muuten tosi ammattilaisen, että saa aikaan tällaisen liittymislomakkeen tietokoneella. Siinä ei kuule tarvita mitään kirjapainoja tai muita painokoneita, Närä heilutteli hien kostuttamaa liittymislomaketta.
- Illanjatkoja, laskeuduin alas lauteilta. – Lähden kotia nautiskelemaan rypäletislettä.

Minulle riitti nyt tuo vouhkaseminen Närän kerhosta. Peseydyin rivakasti ja poistuin pukuhuoneeseen kuivattelemaan. Laitoin lopuksi vaatteet päälle ja noudin kiukaalta makkarapussin. En viitsinyt mainita lauteilla nököttäville, että seuraava saunavuoro on Börje Svenssonin perheen. Saattoihan sieltä saunaan tulla Börjen vaimo tai tyttäret, mutta yleensä Volvo-mies ei antanut perheensä käydä saunassa, kuten ei antanut matkustaa autossakaan. Perhe kulki bussilla perässä, niin kauppaan kuin maallekin, Börjen patsastellessa yksin Volvossaan.

Poistuin saunatiloista pihalle ja huomasin sen mitä olin jo aavistellutkin, eli rapun eteen oli jätetty Mazda kuutonen. Autossa oli virrat päällä ja kuljettajan ovi auki sekä poppi raikasi soittokoneesta. Paiskasin oven kiinni, sillä se haittasi kulkemistani. Närä oli näemmä lähtenyt pakkokäännyttämisen linjalle oman kerhonsa suhteen. Aulis oli varmaan jo jäsen, mutta kahden jäsenen kerho ei ole vielä maailman suurin ja mahtavin merkkikerho.

Sisälle päästyäni nautiskelin ensin tuhdin annoksen saunamakkaraa ja päälle saunaolutta. Vatsan ollessa täynnä a-luokan makkaravalmistetta, avasin rypäletislepullon ja kaadoin lasiin kunnon naukun. Laiskan kun oli turha alkaa mittailla itselle liian pieniä paukkuja, niitä kun joutuisi tekemään kovin usein lisää. Konjakkilasin kanssa suuntasin tietokoneen äärelle ja aloin tehdä korvikeauton hävityskirjaa, lähinnä vastaiskuna Närän Toyota-kerhon liittymislomakkeelle. Vähän reilun tunnin päästä laitoin Närälle tekstiviestin, että nyt minulla on lomake jolla hän pääsee helposti eroon epämääräisestä autonkuvastuksestaan.

- Ring, ring, ovikello soi tasan kahden minuutin päästä tekstiviestin lähettämisestä.
- Missä se on? papparainen marssi sisälle.
- Tässä, eikö olekin hieno.
- Annas tänne...hmmm…mmmm...mööö...mmm...öööö...huono!
- Minusta se on ihan hyvä, käytin sen tekemiseen vähän reilun tunnin.
- Tässä ei lue missään kohtaa Toyota!
- Ei niin, sillä kaikki paitsi Rutinoff ovat korvikeautoja.
- Paskarukki se on.
- Joko muuten Aulis lähti kotiin?
- Ei, se jäi väittelemään autoista pihalle Lepo-Laten kanssa.
- Entä se, mikäs sen pipo silmillä istuneen laiheliinin nimi nyt olikaan?
- Einari lähti kotiin lukemaan Toyotan myynti-ilmoituksia.
- Haa, siis Einarilla ei ollut vielä Toyotaa, innostuin.
- Nimi on kuitenkin paperissa, hahaa, Närä esitteli lomaketta.

Hetken päästä ovikello soi ja sisälle tuli Auliksen lisäksi Lepo-Late. Aulis näytti siltä, kuin olisi jäänyt jonkun alle saunan jälkeen. Vilkaisin tarkemmin Laten ilmettä ja tajusin Auliksen vain joutuneen Opelin omistajan kurmuuttamaksi. Vaikka kersantti oli iso mies, niin kaikenlaisia kasvuhormoneja yms. Mömmöjä vetänyt Late oli vielä täysin omassa sarjassaan.

- Mitäs Late? Kysäisin ystävältäni.
- Ei mitään isompia, joku rääpäle tuli vain rääpimään päätään Ooppelistani. Vittu, minulle ei tarvitse tulla selittämään miten paska merkki Opeli on, tiedän sen itse varsin hyvin.
- Mitä, onko sinulla huolia uudenkarheassa Astrassa? hämmästelin uutista, sillä aikaisemmin Late ei ollut niistä maininnut sanallakaan.
- Auto seisoi nyt syksyllä kolme viikkoa ja takajarrut menivät niin jumiin, että piti viedä hinausautolla korjaamolle.
- No, kait tuosta jarrurempalla selvisi?
- Vittu, olisi selvinnytkin. Huollon asentaja kasasi jarrut niin hyvin, että koeajolla täräytti autollani jonkun rekan perään. Uusiksi meni puskuri, etuvalot, konepelti, maski ja muuta sälää.
- Kävitkö tuuttaamassa kirsuun?
- Vittu, SE Mäkisen auto toi Astran takaisin minulle, Late puhisi.
- Ehehee, siis autonkuljetusfirma palautti sinun auton huollosta.
- Siellä ei edes keskus vastaa mikäli soitan omalla kännykällä.

Ymmärsin kyllä vallan hyvin, sillä olin ollut Laten mukana pari kertaa paikallisessa Opelin ropaamossa. Minulla oli sellainen tunne, että korjaamopuolella iskee hyvin äkkiä nassenuha, kun joku tajuaa Laten varanneen ajan autolleen. Latea puolestani ihailin, sillä mies piti kiinni merkistä, vaikka välillä kusi nilkoille auton laatu ja välillä korjaamohenkilökunta.

- Eikä tässä vielä kaikki, vittu!
- No mitä vielä?
- Ratti narisee, saatana.
- Ehehee, yleensähän se narina kuuluu apukuskin penkiltä.
- Ei Opelissa, vittu sen ratti narisee niin, ettei siihen uskalla kohta edes koskea.
- Mitä ne huollossa sanoivat siihen?
- Pitäisi päästä kuulemma koeajamaan se, mutta kukaan ei uskalla kuskiksi, vitun hiiret!

Late oli tosiaan ikävässä pattitilanteessa, sillä autoa ei oikein haluttu lähteä ajamaan ja vian toteaminen vaatisi ajamisen. Nyt oli kuulemma jotain valoa tunnelin päässä, sillä ratin narinaan olisi lääkkeeksi jonkinlainen vaimennuspala. Late aikoi seuraavaksi laittaa tyttöystävänsä Mallan viemään auton korjaamolle, jos vaikka vika tulisi sillä tavalla korjattua. Olin samaa mieltä, eli auto naisen avulla korjaamolle, sillä olihan tuota vaivaa kärsitty jo tarpeeksi.

- Täällä ei puhuta mitään Toyotan eri malleista? Närä kiilasi Laten ja minun väliin tekemäni hävityskirjan kanssa.
- Sillä voi luovuttaa eteenpäin kaikki Ladasta - Toyotaan, ei ole mitenkään merkkisidonnainen.
- Pyh, ei Toyotaa voi verrata Ladaan.
- Miksei, neljä pyörää molemmissa ja kääntyvät etupyörät.
- ENTÄ KERTASINKO, KULKEEKO SE LADAN TAKAKONTISSA? Aulis kajautti.
- Vittu, ole sinä pennieversti hiljaa, Late murahti.
- Lähden kaivamaan poteroa jonnekin lähistölle, se rauhoittaa hermoja, Aulis ilmoitti ja poistui asunnosta.
- Onko sinulla Late tuttuja, jotka omistavat Toyotan? Närä alkoi mielistellä lihaskimppua.
- Voi olla, en tiedä.

Närä yritti kovasti saada Latea ottamaan nipun jäsenkaavakkeita ja viemään niitä kuntosalille jaettavaksi. Late ei lämmennyt moisesta, sillä papparainen ei voinut kuulemma maksaa Latelle siitä mitään. Lihaskimppu ilmoitti siihen, ettei harrasta hyväntekeväisyyttä, ellei se ole jonkun ääliön nuijiminen.

- Miten on Närä, joko kerholla on nettisivut?
- Kyllä!
- Mikä se osoite on?
- Salainen, se kerrotaan tässä vaiheessa vain jäsenille.
- Eikö tuo ole nurinkurista?
- Itse olet alasylöisin, pöljä! Närä kivahti ja polki nahkasaapasta lattiaan kuin kolmevuotias saatuaan peltiauton avautuvan oven saranoiltaan.
- Late, olutta? esittelin kaljatölkkiä.
- No mikä ettei, kyllä pari maistuu aina.
- Närä?
- Anna tänne, minäkin tuppaan maistella pari, vanhus ahnehti ilmaisten kaljojen edessä.

Tarjosin molemmille oluet. Istuimme juotavien kanssa olohuoneen sohvalle ja Närä alkoi kertoa miten hän meinaa kuvata oikein kunnon mainoselokuvan kerhoaan varten.

- Eikös sinulla ole se Japaninmatkan Toyota-filmi ja kuvamateriaali? keskeytin hänet.
- Ai niin...hmmm, voisin kyllä tehdä sellaisen tehovideon, jossa Toyotoilla poltetaan rengasta ja voitetaan katuautojen kiihdytyskisat.
- Olin kerran paikalla, kun Mossella voitettiin katuautojen kiihdytyskisat, mutta ikinä en ole kuullut, että siihen olisi Toyota pystynyt.

Jatkoimme vielä hetken autokeskustelua, kun televisiosta alkoi leffa ja syvennyimme katsomaan mitä Amerikan filmiteollisuus tarjosi tälle illalle. Joskus puolenyön aikaan, kun kaljalaatikko oli tyhjä, Late poistui asunnosta Närä kainalossa. Itse sammutin television ja nukahdin sohvalle.


Lataa korvikeauton luovutuskirja tästä.

Rutinoffin kuski










© Rauno Vääräniemi