Etusivulle
Rutinoffin kuskin tarinat
takaisin tekstipohjaiselle sivulle
Korvikeautojen koeajot

26.4.2009

Turmeltu Anjovis


Katselin Rambea tarkemmin ja totesin miehen pukeutuneen nähtävästi parhaimpiinsa. Hänellä oli jalassaan mustat suorat housut ja yläosan suojana Hankkijan oranssi t-paita. Kontrasti ainakin oli kohdillaan ja huomionherätysarvo. Nähtävästi maine oli myös kiirinyt lentoemäntien keskuuteen, sillä kohdalle tulossa olleet juomakärryt kuskattiin nopeasti pois ja tarjoilua jatkettiin toiselta käytävältä.

- Missä istut, et ainakaan missään lähettyvillä? tiedustelin jätiltä.
- Hähähäää, ihan tuolla pisnesmiesten luokassa, hähähäää.
- Oho, taitaa noilla hikisukilla tienata sitten kovasti, hämmästelin ihan aidosti.
- Hähähää, siitä en tiedä, mutta en mahtunut muihin kuin laardiperseisten pisnesmiesten jakkaroille.
- Onko siellä suomalaisia, täällä kun suurin osa vaikuttaa olevan jostain muualta?
- Yksi riuku, mikä lie kukkakeppi. Hinailin kerran sen autoakin, vai mopoko se oli, no yhtä kaikki joku pölvästi joka ei ole ollut ruoka-aikana kotosalla. Ai niin, taisi olla se Corolla-pelle, joka jätti autonsa lentokentälle parkkiin, hähähää.
- Missä hotellissa asut ja kuinka pitkään olet reissussa?
- Viikon reissu, ei jaksa pitempään riisiä syödä, hähähäää.
- Entä hotelli?
- Hähähää, nusaisen jonkun geishan pyörryksiin ja menen niille bunkkaamaan, hähähää.

En saanut Rambesta irti hänen asuinpaikkaansa. Oletin miehen näin ollen lähteneen matkaan vain pelkällä edestakaisella lennolla. No, kaipa sitä Tokion kaltaisesta suurkaupungista löytyy yösija noinkin rumalle miehelle, vaikka sitten käytettyjä pikkuhousuja vastaan. Ramben poistuttua paikalta, Närä ilmoitti lähtevänsä vähän katselemaan pisnesluokan puolelle, sillä siellä istuva Corolla-henkinen matkustaja sai hänen nahkasaappaansa naputtamaan lattiaa tavallistakin hermostuneemmin. Ennen poistumistaan Rambe oli kertonut Corolla-pellen istumapaikan noin suurin piirtein.

- Päivää, Närän tyhjäksi jättämälle paikalle istahti hikoileva pukumies.
- Päivää.
- Kauko Kalteva, Suomen Keravalta, mies ojensi kättänsä.
- Rutinoffin kuski pääkaupungista, esittelin myös itseni.
- Hmm, outo nimi, onko ihan oma vai joku vitsi?
- Tuskinpa se pappi vitsejä kertoo lasta kastaessaan, murahdin takaisin.
- Hyvä, hyvä, Kauko taputti hikisiä kalamaisen nihkeitä käsiään yhteen.
- Mitä meinaat tehdä Japanissa?
- Huh, ei saa säikytellä! Kauko parahti ja katsoi minua säikähtäneen näköisenä.
- Kysyin vaan, että mitä meinaat tehdä Japanissa, liikematkalla kenties?
- Olen esimies, olen esimies, olen esimies, hikipuku alkoi hokea.
- Niin, mutta mitä teet Japanissa?
- Olen vähän hermona, olen viemässä Tokioon koulutukseen meidän uutta työntekijää, enkä ole käynyt itsekään aikaisemmin siellä.

En oikein ymmärtänyt miehen hermoilua, sillä kait nyt esimiesasemassa oleva henkilö pystyy hallitsemaan edes jollain tapaa hermonsa ja pärjää ulkomailla tällaista tavallista tallaajaa paremmin. Ennakkokäsitykseni mukaan japanilaiset olisivat vielä erittäin ystävällisiä ja vieraanvaraisia, joten senkään suhteen tuskin tarvitsee hermoilla.

- Pelko pois, ystävällisiähän ne japanilaiset ovat eikä siellä käsittääkseni ole ihmissyöjiä.
- E-en pelkää niitä, vaan matkakumppaniani, Kauko huokaisi ja pyyhki jälleen otsaansa kankaisella nenäliinallaan.
- Oletko reissussa Rambe Nokivasaran kanssa?
- En, kuka se on?
- Yksi täyshullu hinurikuski, sellainen iso karpaasi.
- En, matkakumppanini on pieni ja ilkeä.

Tiedustelin vielä lisää ja Kauko alkoi kertoa mitä kaikkea ennen reissua oli sattunut. Kaiken lisäksi lääkärin hänelle määräämät rauhoittavat lääkkeet olivat hukkuneet ja hermoa kiristi senkin takia tavallista enemmän. Kauko oli kertomuksensa mukaan lähtenyt aamulla liikenteeseen ihan uudella työsuhde Avensiksellaan, hakeakseen matkakumppanin. Heidän piti lähteä matkaan Kaukon autolla.

- Ensin se saatana turmeli auton katon, Kauko parahti.
- Jaa, totesin happamasti, sillä mielestäni yksi turmeltu Anjovis ei ollut kovin merkittävä uutinen minun asteikolla.
- Kihnutti hiekassa pyöritetyllä matkalaukulla katosta maalit naarmuille.
- Maalaat katon ja sillä siisti.

Ei ongelmat kattoon loppunut. Sen jälkeen matkakumppani meni suvereenisti ratin taakse ja ilmoitti ajavansa autoa itse. Jotenkin uusi automaatti-Avensis vain hyökkäsi taaksepäin, törmäten suoraan tiellä ajaneen pakettiauton etukulmaan. Osuman seurauksena Avensis kimposi viereisen pihatien sulkemiin betoniporsaisiin niin, että etuturvatyynyt laukesivat.

- Kait leivoit edes sitä tumpeloa lättyyyn?
- En, vaan karjaisin, että mitä vittua menit puupalli tekemään?
- No, onhan tuokin tietysti kannanotto, naurahdin.
- Ei olisi kannattanut, hikipuku huokaili.
- Mielestäni olisi kannattanut sanoa vielä pahemmin.
- Sen äiti kuuli kaiken ja nyt vanha harakka aikoo haastaa minut oikeuteen lapsensa pallien arvostelusta. Olen kuulemma loukannut heitä molempia verisesti.

Minun piti oikein useamman kerran varmistaa, että lukeeko rinnassani jotain mikä viittaisi minun olevan tekemisissä mielenvikaisten tai mielialaongelmaisten parissa. En löytänyt sellaista viitettä mistään, joten aloin olla enemmän kuin ihmeissään siitä miksi minulle tultiin purkamaan jotain Avensiksen kolaroimisesta. Mielestäni poliisi tai Suomi24 Toyota-palsta olisi oikea paikka purkaa tuollaisia tuntoja, saisipahan väitellä kaltaistensa kanssa, oliko tapahtunut totta, satua vai toiveunta.

- Jos Ibumax auttaa, niin silloin voin olla avuksi, muuten en voi auttaa, ilmoitin Kaukolle.
- Ihan vaan sen takia tulin juttelemaan, että löysin edes jonkun joka ymmärtää suomea.
- Tuota, oletko mitenkään yhteyksissä siihen kentällä seisoneeseen Corollaan, joka viivästytti lähtöämme?
- Tulin sen kyydillä kentälle, jäin onneksi matkalaukkujen kanssa ennen pysäköintiä terminaalille.
- Hyvät jatkot, toivottavasti emme tapaa enää, toivottelin hänelle leveästi hymyillen.

Katselin miten Kauko käveli jonkin matkaa eteenpäin ja istahti omalle paikalleen. Huokaisin helpotuksesta ja tilasin ohi astelevalta lentoemolta kaksi konjakkia. Tempaisin toisen nopeasti ja jäin nauttimaan toista hitaammalla tahdilla. Hetken päästä Närä ilmestyi takaisin onnellisen näköisenä.

- Mikäs nyt noin hymyilyttää, onko Japanissa ilmestynyt uusi Toyota-vitsikirja jossa sitä väitetään autoksi?
- Hmph, ei naurattanut yhtään. Pasi on koneessa ja silläpä on nyt Corolla, takaveto DX ja sileät renkaat. Sutii kuulemma vimmatusti, hyvä että tehojen puolesta pysyy edes tiellä, papparainen touhotti.
- Siis Pasi Kuikka?
- Sama mies, Pasi on siirtynyt nyt Toyotan palvelukseen huoltoneuvojaksi ja on menossa Tokioon kursseille. Aika reteetä, nyt voin kysyä neuvoja tutulta mieheltä, Närä hehkutti.
- Aika hieno asenne, jos on tyytyväinen katastrofiin, hymähdin takaisin.
- Hmph, kateellinen sinä vain olet, kun et voi kysyä keneltäkään neuvoja autostasi.

Annoin vauhtipapan jäädä siihen luuloon, että olin kateudesta soikeana mokomaan Toyotaan. Mielestäni se oli vain yksi korvikeautomerkki muiden joukossa. Luulin jo hetken tuon asian olevan käsitelty, mutta äkkiä Närä sai päähänsä alkaa kertoilla miten itse oli nuorempana miehenä suditellut sileärenkaisella DX-Corollalla pitkin ja poikin pääkaupunkiseutua. Olipa kuulemma käynyt näyttämässä jopa jenkkimiehille jollain parkkipaikalla, että miten autolla poltetaan rengasta. Närän miettiessä kuumeisesti sen jenkkiautolehden nimeä jossa hänet oli mainittu, ehdotin pokkana Sumuvalon Rikkinäinen takavalo -palstaa, johon on koottu aina kaikki idiootit tempaukset joita autoilijat ovat tehneet tai tyhmimmät kysymykset.

- Mi-mikähän tälle lentokoneelle nyt tuli? Närä valahti ihan kalpeaksi.
- Laskeudutaan, vastasin virnistäen.
- Hyvä, tekeekin jo mieli vetää keuhkot täyteen Toyotien pakokaasuja.

Närän harjoitellessa pakokaasujen henkeen vetämistä, tuli yksi lentoemäntä paikalle huolestuneen näköisenä ja tiedusteli, tarvitseeko matkakumppanini kenties lisähappea tai lääkäriä? Ei tarvinnut ja siihen loppui myös erikoinen hengittäminen kuin seinään. Itse laskeutuminen sujui vallan loistavasti ja kone rullasi kentälle päästyään putken päähän. Tuttuun tapaan kaikki ryntäsivät käytäville kaivelemaan matkapakaasejaan. Ruuhka lähti viimein purkautumaan ja pääsimme astelemaan putkea pitkin lentoasemarakennukseen, tai niinhän me ensin luultiin. Rakennuksessa vastassamme ei ollutkaan muuta kuin joku kiskoilla kulkeva hökötys, mikä lie kiskobussi ollut. Änkesimme muiden perässä siihen ja kohta kulkuneuvon ovet sukeutuivat ja ensimmäinen jännittävä matka Japanin maaperällä saattoi alkaa.

- Pyh, näin lyhyt matka, olisin suditellut tämän Corollalla päästä päähän, Närä tuhahti määränpäässä.

Seuraavana oli vuorossa passintarkastus, jossa otettiin etusormien sormenjäljet ja valokuvattiin pärstä. Menin ensin, sillä Närä halusi kuulemma katsoa miten homma hoituu. Minulla ei ollut mitään ongelmia, vaikka näytin kokeeksi kieltä kameralle. Saavatpahan myös kielestä kuvan, jos vaikka erehdyn nuoleskelemaan Japanissa jotain laitonta. Närän kohdalla syntyi pieni haloo, sillä papparaisen päässä ollut lippalakki ei sopinut virkailijan mukaan kuvaan. Närä meuhkasi suomeksi, että lippalakki tulee kuvaan tai kuvaa ei oteta ollenkaan.

- Se on pesunkestävä Mazda-mies, sen takia sitä Toyota-lippalakkia ei saa pitää päässä, keksin äkkiä pelastuskeinon tuohon tukalaan tilanteeseen.
- Täristävät paska-Mazdat, Närä tuhahti ja nappasi kiistakapulan päästään.

Seuraavaksi menimme portaat alas matkalaukkuhihnan luo. Siellä menikin tovi, sillä laukut tuntuivat jumittavan normaalia enemmän. Matkalaukkuhihnan luona tapasin vihdoin ja viimein myös Pasi Kuikan ja luonnollisesti myös hänen esimiehensä Kauko Kaltevan.

- Rutinoffin kuski, kiva tavata taas, oletko sinäkin huoltoneuvoja Avensiksella? Pasi kailotti.
- Toyotalla, Kauko korjasi sivusta.
- Niin, Toyotalla, oletko?
- Ihan vain omalla lomamatkalla, työ ei meikäläisen ropalle sovi, sehän hikoiluttaa, puistattaa ja aiheuttaa vaikka unettomuutta, ei kiitos! puistelin päätäni.
- Körttiläisseuratko täällä on, hähähähää, kun porukka on nuin vakavana, hähähää? kuului samassa tuttuakin tutumpi hähätys takaamme.
- Iso paha mies, mene pois! Pasi rääkäisi.
- Hähähähää, sä olet niin pieni, että sinun kannattaa olla mukava, hähähää, Rambe läimäytti Pasia selkään sellaisella voimalla, että kukkakeppi putosi matkalaukkuhihnalle.
- Mi-mitä sinä nyt menit tekemään? Kauko parahti.
- Hähähähää, oletko sinä se Silakan Kake Keravalta?
- Kauko Kalteva ja kyllä, Suomen Keravalta.
- Rambe Nokivasara, hinauksia ja hikisiä sukkia sekä kiimaperseiden pikkuhousuja, Rambe ojensi lapion kokoisen kätensä Pasin esimiehelle.
- K-kauko, hikipuku kätteli varovasti jättiläisen.
- No hyh, muniasko olet vatkannut räpylällä kun on noin nihkeä? Rambe pyyhki kättään housuihinsa.

Kauko ei vastannut, vaan ryntäsi auttamaan Pasia, joka yritti jo kolmatta kertaa päästä ylös liikkeessä olevalta matkalaukkuhihnalta. Kauko sai pelastettua hänet juuri viime tipassa, ennen kuin hihna sukelsi näkymättömiin. Samassa paikalle tuli kaksi tiukannäköistä virkapukuista, jotka juttelivat hetken Kaukon ja Pasin kanssa. Seuraavaksi paikalle tuli virkapukuisia kymmenen lisää ja he vaativat Rambea seuraamaan heitä. Myös Pasi ja Kauko joutuivat seuraamaan heitä, joten jäimme Närän kanssa kaksin.

- Hei, minun laukku on avattu, Närä ilmoitti saatuaan kapsäkkinsä alas hihnalta.
- Et kait vaan pakannut sinne jotain vaarallista?
- En, vaan ihan tarpeellista.
- Tätä ei ole ainakaan avattu, kurkkasin omaan laukkuun.
- Hei, täältä puuttuu bensakanisteri ja sytkäri, Närä puuskahti.
- Täh? minulta loksahti alaleuka polviin.
- Joku saksalainen paskarattaalla ajava on pöllinyt minun bensat ja mennyt polttamaan Lapin uudemman kerran, Närä puhisi tutkiessaan laukkua.
- Siis sinulla oli matkalaukussa bensakanisteri ja sytkäri, minkä vuoksi?
- Hmph, tein oman sekoituksen bensasta, Corolla kulkee sillä lujempaa. Ajattelin myydä sen patentin japanilaisille.
- Entä sytkäri, ethän edes polta?
- Pöljä, etkö tajua?
- No en.
- Erikoisbensa pitää lämmittää tiettyyn lämpötilaan, jotta se on herkimmillään.

Närä löysi matkalaukustaan lapun, jossa oli maininta vaarallisten aineiden poistamisesta matkatavaroista. Ihmettelin kovasti, ettei moisesta palopommin kuljetusyrityksestä ollut tullut mitään sanktiota, kunnes Närä luki ääneen toisen lapun, jonka löysi laukusta.

- ” Ihan hyviä Corollan kuvia, laitan tähän mukaan kuvan omasta Tercelistä, sain sen isoäidiltä kymmenen vuotta sitten ja ajan sillä yhä, Toyotaterkuin Pelle Makkonen.”
- Eiköhän mennä, ei tässä ole aikaa koko päivää ihmetellä jotain Tercelin kuvaa, puuskahdin vauhtipapparaiselle.

Seuraavana vuorossa oli tullitarkastus, jossa tullimies tiedusteli oliko meidän kaikki tavarat tässä. Närä alkoi heti juputtaa puuttuneesta bensasta ja sytkäristä ja halusi tehdä siitä ilmoituksen. Onneksi tullimies ei puhunut suomea eikä Närä juurikaan englantia, joten kerroin tullimiehelle matkakumppanin kyselevän millainen sää mahtaa olla Tokiossa tulevalla viikolla. Saimme siinä samalla selvityksen säästä, joka vähän kummastutti Närää.

- Minä kysyin bensasta, miksi se alkoi puhua weatherista, eikös se olekin sää?
- Auringonpilkut ovat kuulemma siinä kulmassa Japania vasten, että nyt on hyvin vaarallista jopa tankata tavallista bensaa autoihin. Viime viikolla on kuulemma räjähtänyt sata Toyotaa sen vuoksi, että ihmiset ovat sekoitelleet polttoaineista omia litkuja. Mies sanoi, että vasta ensi syksynä on taas otollinen aika tehdä omia sekoituksia bensasta.
- Oho, pitääkin laittaa ylös, siis ensi syksyllä uudestaan Japaniin, Närä kirjoitti asian muistiin paperilapulle.

Tullimies ei halunnut katsoa mitä laukuissamme oli, vaan päästi meidät hetken rupattelun jälkeen jatkamaan matkaamme. Poistuimme lentoaseman tuloaulaan, jossa hetken katseltuani silmiini osui limusiinibussin lipputiski. Nykäisin Närää hihasta ja osoitin lipputiskiä kohti.

- Eikö täällä missään ole Toyota-renttiä? hän kysyi päätään pyöritellen.
- Menemme bussilla, saamissani ohjeissa oli maininta tuosta bussikuljetuksesta, ilmoitin ja lähdin astelemaan kohti limusiinibussin lipputiskiä.


Lataa Oskari Närän ikioma Toyota-filmi.

Jatkuu...


Rutinoffin kuski










© Rauno Vääräniemi