Etusivulle
Rutinoffin kuskin tarinat
takaisin tekstipohjaiselle sivulle
Korvikeautojen koeajot

28.9.2007

Laakerikänni


Maajussi pysäytti traktorinsa hinausauton taakse ja sammutti sen. Hän laskeutui hytistä alas ison muovikanisterin kanssa. Vaikka mies olisi miten maitotilallinen tahansa, niin tuossa kanisterissa tuskin oli maitoa. Peltoheikki käveli kanisterin kanssa luoksemme ja laski sen päätoimittajan eteen.

- Hinataanko heti vai tuonnempana?
- Niin tuota, minulle tuli vähän muita suunnitelmia, päätoimittaja kakisteli.
- Vaan mittääpä tuo, tuossa on aine, minä pidän rahat ja sinä killautat mikäli tarvit appuani, maajussi tuumasi sätkää vääntäessä.
- Sinäkö se perkeleen peltohiiri tuon tien paskansit tuohon kuntoon? Rambe ärähti.
- Sitä saa mitä tillaa, ja nyt tilattiin paskaa tielle.
- On perkele teillä peltomyyrillä konstit. Tuota kun saisi kauppatorin kurvaan, niin johan alkaisi meikäläiselläkin pyöriä auto kahdessa tuurissa, hähähää, Rambe räkätti.

Maajussi kuunteli Ramben kommentit ja palasi sen jälkeen traktoriinsa. Saatuaan sen käyntiin, hän poistui kättään heilauttaen. Ei tainnut paljon kaupunkilaisten kiireet tuota miestä heiluttaa. Katselin maassa olevaa kanisteria ja totesin armoitetulla päätoimittajalla olevan nyt reilusti unohdusjuomaa. Tosin sitä hän nyt taisi tarvitakin enemmän kuin mitään muuta.

- Vaikuttaako tämä päivä jotenkin seuraavan lehden pääkirjoitukseen? heitin ilmoille mielessäni pyörineen kysymyksen.
- Häh, niin kuin miten?
- Jos kirjoitat jotain negatiivista hinausautoista, paskan liukastamasta tiestä, henkilöautonkuljettajien kehnosta ajotaidosta tai vanhojen takavetoautojen vaarallisuudesta?
- Hähähää, uskallahan kirjoittaa jotain hinausautoista, hähähää, Rambe räkätti.
- Minä tuota…, Kaaleppi nikotteli.
- Minäpä tiedän. Kiität siinä pääkirjoituksessa kaikkia, jotka osallistuvat Mersun hinaamiseen, korjaamiseen ja koko tapahtuman unohtamiseen, osoittelin kanisteria.
- Hähähää, hyvä idea, laita siihen myös mun puhelinnumero, hähähää, Rambe kommentoi hymyssä suin.

Kardaani ja Rambe jäivät keskustelemaan jotain Mersua koskevasta, joten minä lähdin suunnistamaan takaisin konjakkipöytiä kohti. Astelin tarjoilijamisun vierelle ja pyysin konjakin. Jos on tarjoilija, niin miksi minun pitäisi toistamiseen ottaa niitä itse pöydältä? Sain pyytämäni tuplakonjakin ja siirryin Tompan luokse, joka kiskoi pillillä keltaista Jaffaa suoraan pullosta.

- Hyvä meininki, meinaatko yrittää pilata sen Jaffaa juomalla? heitin miehelle televisiosta opitulla tavalla.
- Juodaan ensin nää ja tilataan se taksi myöhemmin, Tomppa heitti yllättäen takaisin.
- Tuliko tuo nauhalta, vai ymmärrätkö tosiaan huumoria? minun oli pakko varmistaa.
- Käh, käh, käh, meillä on taksiveljesliiton oma taksiveljeshuumorikerho joka kertoo taksiveljesliitonhuumorikerhon vitsejä taksiveljesliitonhuumorikerhon huumori-illalla.
- Hahahaa, voisitko toistaa tuon, se oli aivan sika hauska, hahahaa.
- Eihän se ollut mikään vitsi, Tomppa narisi.
- Eikö? no kerro joku teidän huumori-illan vitsi, vaikka ihan lyhyt sellainen.
- Käh, käh, käh, tää on hyvä; känninen asiakas tuli autoon ja sanoi taksikuskille, että kotiin kiitos. Taksikuski lähti ajamaan, ajoi kymmenen kilometriä ja pysäytti auton. Asiakas kysyi, että ollaanko perillä ja mitä maksaa. Taksikuski siihen, että kaksikymppiä ja kiitos siitä, että herra maksoi hänen oman kotimatkan, käh, käh, käh.
- Varmaan uppoo hyvin tuolla teidän vitsi-illassa? hymyilin miehen vitsille.
- Joo, aika moni tippuu yleensä tuolilta, käh, käh, käh.

Vitsi oli varmaan taksipiireissä kova juttu, sillä jopa Tompan hikinauha valahti osittain hänen silmille, miehen nauraessa. En viitsinyt viettää enempää aikaani tuollaisen nauruhermoja koettelevan humoristin parissa, vaan siirryin autofirman omistajan viereen. Nalle oli kerinnyt punasta päätellen kipata jo useamman konjakin.

- Miten se pakoputken laitto? utelin häneltä.
- Heikosti, mekaanikko veti perseet tuolla saunalla ja makaa nyt äly ämpärissä haalarit päällä porealtaassa.
- Käydäänkö katsomassa? ehdotin.

Se sopi herra omistajalle, joten marssimme paria käytävää pitkin saunaosastolle, jossa oli tosiaan ihan kivan kokoinen poreallas. Siellä makasi hymyilevä mekaanikko haalareissa. Miehellä oli altaan reunalla iso pullo konjakkia, joka oli vajonnut jo alle puoleen.

- Päivää, et sitten laitakaan sitä pakoputkea tänään, heitin miehelle.
- Eh, enkä huomenna. Nyt vedän vittu laakerikännit niin, että kaikki pyörii päässä. Ylihuomenna sit.
- Etkös kuitenkin sitä varten tullut paikalle?
- Isthu ite siinä kusipaskassa stadista tänne, vittu!
- Kertoiko Rambe edes mitään rasvaisia juttuja?
- Khertoi. Miksi vitussa shillä on jopa käytettyjä tampooneja autossaan, yäääk!
- Hei, se on Rambe ja kova naistenmies.

Mekaanikko oli niin herkässä tilassa traumaattisen kokemuksen jälkeen, etten saanut hänestä enempää irti. Se tosin unohtui aika nopeasti, sillä korviini kuului kahden naisen kikatusta. Yritin höristellä, että mistä hitosta moinen ääni oikein kuului.

- Onko tuolla sauna? viittoilin yhtä ovea.
- Haluatko vilkaista?
Tottahan toki minä halusin vilkaista, kahdestakin eri syystä. Astuin edellä Nallen viittoilemaan suuntaan ja tulin pesuhuoneeseen.
- Oho! jäin hämmästelemään eteeni avautunutta näkyä.
- Hieno, eikö olekin, ovelle jäänyt Nalle kommentoi.
- Jooh, molemmat ovat aika nättejä nakuna, sain änkytettyä takaisin.
- Molemmat, nakuna?

Eteeni oli avautunut näky kahdesta alastomasta blondista. Tällä hetkellä he molemmat olivat kyljittäin minua kohti ja Kaisuli pesi Mirkun selkää jollain pesukintaalla. Voisi sanoa, että pienessä konjakissa tuo alkoi kiinnostaa enemmän mitä autot.

- Kaisuli, mitä te teette? Nalle kähisi naama aivan punaisena.
- Harjoitellaan selänpesua tän ihqn Mirkun kanssa. Mä oon tässä kohta hyvä, khihihii.
- Mää kans, mut ny o mun huki, Mirkku pyörähti ympäri ja otti pesukintaan Kaisulilta.
- Köh, tuota, mennäänpäs me katsomaan noita majoitustiloja, ovat ihan hotelliluokkaa, Nalle tempaisi minut rivakasti takaisin poreallashuoneeseen.
- Se sauna jäi katsomatta, mutisin.
- Siellä on vain kiuas ja lauteet, kerkeät ne kyllä näkemään, Nalle murahti.

Meinasin ensin mainita, että hyvä pylly hänen vaimollaan, mutta suljinkin sitten suuni. Pahimmassa tapauksessa se olisi voinut herättää jonkun väkivaltaisen reaktion herra omistajassa, enkä minä voinut sietää väkivaltaisia ihmisiä. Siinä tapauksessa minun olisi ollut pakko soittaa Latelle, joka mielellään kävi laittamassa pisteen toisten aloittamalle väkivallalle.

Astelin hiljaa Nallen perässä majoitustiloihin. Se oli kuin pienoishotelli huoneineen ja vastaanottoineen. Ketään siellä ei ollut nyt töissä, mutta valmius oli mihin tahansa. Tämä kaikki vain sen takia, että Rutinoffin tehdas oli äärimmäisen tarkka maineestaan ja vaati tiloilta enemmän mitä muut autotehtaat yhteensä. Olihan se kiva, kun huollon yhteydessä voi jäädä vaikka yöksi ja vetää kännit minibaarista. Auton voi kuulemma Nallen mukaan tuoda huoltoon edellisenä iltana, käydä sitten saunassa ja nautiskella minibaari tyhjäksi ja seuraavana päivänä selvittyä auto olisi luonnollisesti huollettu. Kaikki tämä sisältyy kuulemma vielä huollon hintaan. Pieni helpotus tässä oli se, että tehdas tuli kuulemma vastaan näissä oheiskuluissa kahdellakymmenellä eurolla per yöpyminen.

- Kaksikymppiähän on iso raha, totesin ilahtuneena.
- Onhan se, joooo, Nalle venytteli vastausta happaman näköisenä.
- Mikä mättää, pitäisikö sinun saada siitä satanen?
- Tehdas ottaa siitä kaksikymppisestä kaikenmaailman kulut päältä ja me saamme lopulta kokonaisen euron siitä tänne Suomeen.
- Hahaa, ota tosta seuraavat pari yöpymistä, pistin miehen kouraan kahden euron kolikon.

Näin herra Prötkön naamasta, että nyt oltiin ihan niillä rajoilla, että kohta meikäläinen lähtee täältä ja lujaa, ilman omaa tahtoa. Hampaiden narskeen vaimennettua Nalle laittoi kolikon taskuun ja viittoili seuraamaan. Kävelimme majoitustiloista ravintolaan, jossa oli ehkä parisenkymmentä istumapaikkaa ja yllättävän iso baaritiski sekä jonkinlainen musiikkimasiina. Kävelin sen luokse, tarkoituksen valita vaikka Juodaan viinaa kappale.

- Mitä hittoa, venäläisetkö tämä on tänne tuonut? kiroilin kun en ymmärtänyt mitään masiinan kappalevalikoimasta.
- Se pitää sisällään vain vanhoja Bulgarialaisia kansanlauluja, tehtaan vaatimuksesta.
- Taidatte pitää täällä aikamoisia bileitä, minulta lipsahti jälleen hieman varomattomasti.
- Köh, me emme biletä.

Seuraava etappi oli pukukoppitilat, joissa nyt ei ollut mitään näkemistä, ellei yhtä lommoille hakattua peltiovea pidä nähtävyytenä. Arvelin sen olevan porealtaassa makaavan mekaanikon kaappi. Toivottavasti mies osaa myös peltihommat, ettei Nalle pidätä oven hintaa palkasta. Pukuhuoneesta astuimme nykyaikaisen korjaamon puolelle, jossa oli yllätyksekseni kaksi nosturia. En oikein tajunnut, että mihin sitä toista nosturia tarvittiin, kun Rutinoffeja oli liikenteessä varmuudella vain yksi. Se toinen epävarma tapaus ei nyt varmaan huoltoon ollut edes tulossa, mikäli oli edes liikennöitävässä kunnossa.

- Rutinoffille varattu nosturi ja toisille autoille varattu nosturi, Nalle osoitteli nostureita.
- Ahaa, eli minulle oma ja muille yhteinen, ilostuin.
- Valitettavasti. Tehdas on noissa asioissa kovin ehdoton, mies huokaili raskaasti.
- Tai muuten tulee sakkoa, vai?
- Sitä perkeleen sakkoa juuri, voi helvetin helvetti mihin suohon sitä on itsensä laittanut kaulaansa myöten, saatana!
- Vain kuolema meidät erottaa, trallallaa, lurautin pienen pätkän taas ihan vahingossa.
- No sepä se, että ei voi tehdä jälkikasvuakaan, kun tämä perkeleen edustus siirtyy jälkipolville, voi perse.

Oli se vaan niin ihana kuulla, että autotehdas otti tosissaan meidän pienten kuluttajien palvelemisen. Oikein herkistyin tuon oman, maailman parhaan autoni valmistajan vuoksi. Pitäisiköhän niille lähettää vaikka joku nätti kukkakortti kiitokseksi maahantuonnin ja merkkihuollon turvaamisesta? Herkistelyni katkesi raa’alla tavalla epävireiseen hoilotukseen.

- Ooooon taaaksejaaa toooolpaaalla kyyyymmeeeeneen, taaaakseeeejaaa kyyyymmeeeeneeen…
- Ei hitto, mitä tuo oli? Nalle havahtui samaan mölinään.
- Ihan kuin se pelle taksimies laulaisi jotain ja vielä kännissä, kummastelin.

Poistuimme rivakasti korjaamosta automyynnin puolelle ja totta tosiaan, siellähän se Tomppa Pomo kaulaili viehkoa tarjoilijanaista ja kuiskutteli jotain rakkaudentunnustuksia tämän korvaan. Miestä ei tarvinnut kun kerran vilkaista, niin totesi tämän olevan tosi pieruissa. Missä hiton välissä se oli itsensä tuohon kuntoon juonut? Jaffaahan se imi pillillä meidän poistuessa täältä hetki takaperin.

- Oliko liian hapokasta se Jaffa? osoitin kysymykseni Tompalle.
- Minun vikani, piip, tarjoilijaneito piipitti surkeana.
- Kuin? äimistelin.
- Tarjosin sille yhden pienen siivun konjakkia ja sanoin, että kait nyt raavas mies voi yhden ottaa seuraksi eikä se haittaa edes ajamista parin tunnin päästä, neito tilitti samalla kun piteli pystyssä horjuvaa taksimiestä.
- Ai tuoko raavas, voi helvetti, kirosin.
- Shaakeli, joku täräyyyyytti mua takshamittaaarilla päähän, käh, käh, käh, Tomppa käkätti.
- Vie se jonnekin istumaan, eihän tuollaista kännistä heinäseivästä tarvitse kenenkään kannatella, opastin naista.

Johan taas tuli suunnitelmiin muutoksia. Ensin tänne tuotiin autoni vastoin tahtoani. Seuraavaksi kusenhaju sai mekaanikon vetämään perseet ja nyt taksikuskimme oli enemmän kuutamolla kuin Uudenkaupungin väki aikoinaan Talbottia tehdessä. Toisaalta, täällä oli hienot majoitustilat, joten ehkä homma meni kuitenkin jollain tavalla putkeen. Minua kun eivät työasiat haitanneet elämässäni, eivätkä muiden työt jaksaneet kiinnostaa pätkääkään.

- Nyt niillä blondeillakin on aikaa hieroa toisiaan pitempään, kun kerran joudumme jäämään tänne yöksi, huikkasin Nallelle.
- Ei hit…, mies parahti ja singahti matkaan.

Ellen nyt ihan väärin veikannut, niin herra maahantuoja lähti erottamaan kahta blondia toisistaan. Vittu mitä tyhjänpäivästä nipottamista ison firman omistajalta, ei Mirkku ainakaan hänen vaimoaan raskaaksi saata, hihittelin miehen perään itsekseni.

- Rutinoffin kuski, hik, miten pörisee? Närä tuli kailottamaan melkein täysi konjakkipullo kädessään.
- Kiitos hyvin, eikä tuo huonosti näytä menevän sinullakaan.
- Kuule, olen tullut siihen tulokseen, että jos Rutinoffin valmistus siirretään Japaniin, niin se voisi olla kahdessakymmenessä vuodessa jo puoliksi niin hyvä mitä Toyota on nyt.
- Ajatella, kestääkö niillä tosiaan niin pitkään saada auton laatu heikkenemään alle puoleen. Venäläiset ovat tehneet sen aina hetkessä.
- Iso hätä, missä on koppi? hullu ämmä pölähti paikalle kuin pikamatkan juoksija.
- Tuolla, viittoilin epämääräisesti vessojen suuntaan.

Flooran jatkettua matkaan Närä kävi selittämään, että olin jotenkin käsittänyt kaiken väärin, sillä eihän Toyotan laatu ollut minkään toisen auto alapuolella, vaan kaikkien taulukoiden ylimpien kriteereiden yläpuolella.

- Tuota, onko Toyota kärjessä kaikissa tilastoissa? utelin.
- Kyllä, ihan kaikissa, Corolla-pappa säteili.
- Sitähän minäkin, että siinä on vikatilastojen ykkönen, tielle jättäneiden ykkönen, takaisinkutsujen ykkönen ja varmaan vielä omistajien tyytymättömyystilaston ykkönen. Taitaa olla aika riskiostos koko merkki.
- Häää-äh? Närä jäi katsomaan minua suu auki.
- Katoppas kun on nätti nauta, hähähää, Rambe ilmestyi tarjoilijanaisen vierelle.
- He-hei, mitähän herralle saa olla? tarjoilijaneito uteli väkinäisesti hymyillen.
- Hähähää, jos ensin pussattaisi ja sitten pantais, vai haluaako tyttönen toisinpäin? sekin käy, hähähää.
- Mi-minä olen kyllä töissä täällä. Otatteko jotain juomaa?
- Hähähää, eiköhän mennä kuivin suin tuonne hinurin hyttiin, ryypiskellään sitten myöhemmin.
- RAMBE NOKIVASARA! kuului samassa lasiesineitä kilisyttävä jyrähdys, jonka sai aikaan hullu ämmä.
- Harppu perkele, sinuahan minun piti soitella, hähähää.
- Siellä mitään kunnon paskahuussia ollut, joku vitun ihmeellinen kolo jonka ovi oli hakattu paskaksi eikä paperia yhtään. Vittu, perse on varman ihan rasvassa, kun piti pyyhkiä johonkin haalarinlahkeeseen, vittu mikä mesta, Floora kailotti kaikkea muuta kuin naisellisesti.

En voinut muuta kuin hymyillä, sillä aamulla sitä poreammeessa makaavaa mekaanikkoa taitaa odottaa pukukaapillinen tuhdimpaa tavaraa.


Jatkuu...

Rutinoffin kuski










© Rauno Vääräniemi