Etusivulle
Rutinoffin kuskin tarinat
takaisin tekstipohjaiselle sivulle
Korvikeautojen koeajot

3.8.2007

Talbotilla Itä-Vantaalle


Tomppa Pomo sai Talbotista pakin päälle kauheiden rusahdusten saattelemana. Auto ihan selvästi vierasti takaperin ajoa. Kauheaakin kauheampi rallatus täytti tienoon, kun hän alkoi kytkintä luistattaen peruuttaa pilkkutaksiaan meitä kohti. Jousien varassa katolla oleva taksikyltti keikkui iloisesti, kuin toivottaen kaikki vähän heikunkeikun olevat kyytiin.

- Laitan mittarin päälle vasta tuossa alamäessä, Tomppa viittoili tietä.
- Mitä mää sanoin, se on mun frendi, Närä huokaisi.
- Arvatkaa, kuka ei sijoita markkaakaan tuohon kyytiin? hullu ämmä röhisi.
- Euroja hyvä rouva, euroja, Tomppa korjasi.
- Kuulehan kenokaulainen vässykkä, minä maksan tai olen maksamatta ihan millä valuutalla haluan, selkiskö?

Taksikuski säikähti Flooran karjaisua siihen malliin, että tyytyi vain nyökyttelemään päätään. Tämän jälkeen aloimme tunkea itseämme autoon. Närä livahti etupenkille, koska kyseessä oli kuulemma tällä hetkellä hänen paras kaverinsa. Yritin mennä reunapaikalle, mutta Mirkku ilmoitti, ettei halua istua hullun ämmän vieressä. Tästä syystä paikkani oli takana keskellä, eikä se miellyttänyt minua millään muotoa.

- Ja minne ajetaan? kuski tiedusteli vihko kädessään.
- Itä-Vantaalle, Eimikääntie 1 on tarkka osoite, tavasin ruutupaperia.
- Häh, vittuiletko sinä taksikuskille? Tomppa naukui kuin Toyotan laakeri pakkasessa.
- Tuossa on lappu, tavaa itse ja katso siitä reitti. Muka taksikuski, voi pyhä jysäys, heitin takaisin.
- Pillerikauppaan kuten olisi jo, pitää saada nappia huuleen, ettei huuto huku tuuleen, hullu ämmä kailotti heti perään suoraan korvaani.
- Kerro kuskille minne ajetaan, vastasin puolikuurona.
- Hei luikero siellä etupenkillä, aja tuonne lähimpään apoteekkiin, ihan siihen portaille, ettei vittu tartte kävellä.
- Sopii, Tomppa vastasi ja polkaisi Talbot merkkisen taksinsa liikkeelle.

Kuten kuskimme oli luvannut, hän laittoi taksamittarin päälle vasta kahdenkymmenen metrin ajamisen jälkeen, eli ensimmäisessä alamäessä. Mittari alkoi nakuttaa tasaiseen tahtiin lukemia. Minulla oli jotenkin sellainen tunne, että saatoin joutua maksamaan tästä kyydistä enemmän, mitä Talbotin todellinen arvo on. Matkan alettua totesin ilokseni, että kuskimme piti mittarissa aika tarkasti neljäkymmentä. Matka lähimmälle ostarille ja pillerikauppaan kesti vain muutaman minuutin. Tomppa ajoi autonsa apteekin portaiden eteen, ihan kiinni mansikanmyyjän myyntipöytään.

- En sammuta, ettei työntötangoille tule liikaa rasitusta, Tomppa ilmoitti.
- Mulla olisi sellainen valohoitosarja, joka vahvistaisi niitä, Närä totesi onnellisen näköisenä.
- Älä, saako taksikuskit siitä jotain alennusta?
- Minä en myy sitä.
- Täh? kuulehan nyt Micra-pappa, minä ja ammattiveljemme olemme tottuneet siihen, että meitä päin kumarrellaan ja annettaan kaikki alennukset.
- Entä sitten? Te olette säälittävän pieni joukko meihin Toyotan omistajiin verrattuna. Meidän alennukset ovat sitä luokkaa, ettette te osaa nähdä edes unta niin isoista alennuksista, Närä alkoi mesota.
- Minä ostan yleensä kaikki tuotteet rahalla, en alennuksilla, kommentoin väliin.

Se riitti, sillä molemmat alennuspellet vilkaisivat minua ja mumisivat jotain siihen suuntaan, että on heillä myös rahaa tehdä ostoksia. Mirkkua ei näyttänyt moinen kiinnostavan, sillä hän punaili huuliaan pienen taskupeilin avulla. Hänellä oli mukaan pieni käsilaukku, josta oli kaivellut nuo tarvikkeet.

- Voi hyvää päivää, mikä paskakasa se täällä käryttää? auton vierelle tuli vartija pamppua heilutellen.
- Voi hyvä vahtikoira, tämä on taksiauto ja meillä on lupa pitää autoa käynnissä matkustajien hyvinvoinnin takia, kuskimme vastasi.
- Pahoinvointia tämä kylläkin aiheuttaa, kiroilin avoimesta ikkunasta sisään tulvivaa käryä.
- Hiljaa siellä takapenkillä, taksikuski on aina oikeassa, Tomppa kiekaisi.
- Olkaa hyvä ja sammuttakaa auto, vartija komensi ja tehosti käskyä napauttamalla pampulla auton kattoa.
- Olet tainnut sammuttaa itsesi aamulla kun lähdit töihin, kuski totesi partaansa nypläten.
- Hitsi, minä unohdin sammuttaa kotona vessan valon, Mirkku havahtui.
- Ei mitään hätää, se pitää pytyn lämpöisenä kun palaat taas kotiin, rauhoittelin blondia.
- Älä, tuota mä en tiennytkään?

Vartijaa alkoi nähtävästi sapettaa uppiniskainen taksipöllö, joka ei uskonut hänen käskyään ja sai hänet näyttämään lähinnä virkapukuiselta pelleltä ilman pellen lahjoja. Hän käveli kaksi kertaa auton ympäri, kopistellen pampullaan autoa sieltä täältä. Jokaisen iskun jälkeen kuului sellainen ääni, kuin jotain olisi tippunut kauppakeskuksen pihalle. Katselin jalkoihini ja toivoin, että lattia pysyisi mukana loppuun asti. En tiennyt miten Talbotit ruostuvat, mutta minulla oli jotenkin sellainen tunne, että suurin osa niistä oli hävinnyt ruostepölynä tuuleen.

- Kyllä minun täytyy nyt laittaa joku rautoihin, vartija tuli jälleen Tompan ikkunan vierelle.
- Missä sinun parisi on, raudoita se, pelle! Tomppa kiekui takaisin.
- Toimin yksin, olen kova jätkä, kuulitko suhari?

Tilanne alkoi vaikuttaa jo sen verran uhkaavalta, kun vartija otti kiinni ovenkahvasta, että päätin laittaa lusikkani soppaan ja säätää tilannetta hieman. Veivasin Mirkun yli sivuikkunaa raolleen ja huusin siitä:

- Hätätilanne, tuo mummeli vei juuri erään miehen pankkikortin ja yrittää pakoon.
- Mikä, missä, kuka, koska? vartija pomppasi pystyyn.
- Tuo punapukuinen, joka kulkee rollaattorilla.
- Pankkikortti seis, ei kun mummo seis! vartija karjui naama punaisena.
- Sinuna minä juoksisin, nuo rollaattorit ovat kovin nopeita, hihkuin ikkunasta.

Kesti hetken aikaa, ennen kuin vartija tajusi asia ja singahti matkaan. Voisi sanoa, että vartijan pahaksi onneksi, mutta mummelin hyväksi onneksi hullu ämmä astui juuri ulos apteekin ovesta. Pysäys oli totaalinen, sillä ainoa joka jatkoi matkaa, oli vartijan kädessä ollut pamppu.

- Tuuleeko täällä, vai miksi vitussa näitä tyyppejä lentelee pitkin pihoja? hullu ämmä otti vartijaa kiinni kurkusta ja tuuppasi tämän päin apteekin seinää.
- Au, sattuu, vartija voihki.

Hullu ämmä ei kiinnittänyt enempää huomiota vartijaan, vaan avasi Talbotin takaluukun ja heitti vasemmassa kädessään olleen muovipussin sinne. Tämän jälkeen Floora Hellä avasi takaoven ja istahti nahkapöksyt parkaisten viereeni. Kuskiamme ei tarvinnut paljon houkutella lähtemään, sillä auto liikahti samalla kun takaovi meni kiinni. Putputtelimme parkkipaikan läpi tielle ja kohti määränpäätämme.

- Minun kaveripa saa ajaa bussikaistaa, Närä ilmoitti Herttoniemen bussikaistalla.
- Katsokaa, tuo Volvo on taatusti Jakomäestä, Tomppa osoitteli edellämme ajavaa mustaa Volvoa.
- Ja mistähän sen huomaa? kummastelin.
- Se ajaa taksikaistaa eikä anna tietä.

Volvo kuitenkin kääntyi meidän edestä risteävälle tielle ja saimme vapaan kaistan aivan Itäväylälle asti. Tomppa veteli pokkana päin kaksia punaisia jalankulkijoista välittämättä. Hullu ämmä hihkui onnesta ja kehotti ottamaan edes jonkun pienen sivuosuman johonkin jalankulkijaan. Hänen mukaansa kaikenmaailman tossunkuluttajat olivat suurin ongelma, kun hän oli liikkeellä omalla pappatunturillaan.

- Hanaa kukkakeppi, perkele! hullu ämmä karjaisi, kun olimme tehneet matkaa Itäväylällä muutamia satoja metrejä.

En tiedä mitä Tomppa ajatteli, kun jätti naisen käskyn toteuttamatta. Se oli kuitenkin maksaa hänen partansa, sillä Floora otti vähemmän hellästi kiinni siitä ja tempaisi kuskin pään sivulle.

- Ä-ä-ä. käkäkäkäkäää, kuului taksikuskin suusta.
- Ja nyt lapikasta lattiaan, minua pissattaa, hullu ämmä käski.
- Joo…lattiaan…kenkä.

Johan lähti Talbotti nousukiitoon kuin paraskin lentokone. Vetäisimme kehä ykkösen liittymän yli varmaan satasta ja täysin punaisilla. Närä oli tässä vaiheessa täysin omassa elementissään ja raivosi kaikille eteen tuleville, jotka olivat muita kuin Toyota merkkisiä kuljettimia. Jotenkin minulle tuli pienenä yllätyksenä, kun Tomppa vetäisi autonsa Teboilin pihalle ja oli törmätä polttoainemittariin. Sen ja auton puskurin väliin jäi varmaan milli tai pari.

- Huollossa sen salaisuus, trallallaa, trallallaa, Tomppa lauleskeli astuessaan ulos autosta.
- Menen pissalle, tuleeko joku kaveriksi? hullu ämmä katseli meitä.
- EI, kuului tasan kolmesta suusta.
- Vittu, kusen sitten yksinäni! hän kailotti ja nousi ulos autosta.

Nousin hänen perässään ulos, koska minua kiinnosti mitä hittoa Tomppa oikein huoltaa autossaan kesken kyytiä. Taksamittari raksutti jatkuvasti ja minä olin se joka maksaa tämän kyydin. Ihmettelin ensin, että minne koko tyyppi oli mennyt, kunnes huomasin hänet polvillaan erään pesuämpärin vierellä.

- Eihän tämä minulle mitenkään kuulu, mutta mitä hittoa teet? katselin taksikuskia.
- Pesen partaani, entä sitten?
- Puhuit jotain huollosta.
- Parta se on taksimiehen tärkein työkalu, se pitää naaman nättinä, Tomppa naukui partaansa kammaten.
- Ai jaa, ja minä kun luulin sen olevan auto.
- Parta ensin, auto tulee vasta sen jälkeen. Nyt katsotaan rengaspaineet ja sen jälkeen haistellaan hikinauha.

Seurasin sivusta, kun kuski kävi läpi kaikkien renkaiden paineet, merkaten ne huolellisesti vihkoonsa. Tämän jälkeen hän otti hikinauhan päästään ja työnsi sen kiinni nenäänsä. Hän veti ilmaa sen läpi kuin paraskin imuri.

- Aaaaarrrrgh, kylläpä tekee gutaa, aaaaaarrrrgh! mies karjui niin, että eräs vanhempi rouva tiputti polttoainepistoolin asfaltille.
- No, mikä huollon tilanne on?
- Sata kilometriä vielä tiukkaa työntötangon työntöä.
- Hienoa, saamme tehdä tämän reissun ilman viivästävää huoltotoimenpidettä, huokaisin ääneen.
- Minun pitää kyllä laskuttaa tulevan huollon vuoksi tuplahinta, joten ottaisin mielellään nyt viisikymppisen, Tomppa ojensi kättään minua kohti.
- Täh, mikä se sellainen etumaksu on?
- Meillä pilkkutakseilla on tällaisia pieniä etuoikeuksia, kuten etukäteen laskuttaminen, puolessa välin laskuttaminen ja tuplalaskuttaminen ja jo maksettujen matkojen perintä pilkkutaksiperintätoimiston kautta ja vielä kahteen kertaan.
- Et voi olla tosissasi, hehehee, repesin totaalisesti.
- Tosi kuin taksikyltti. Meillä taksivelijärjestössä ei huumoria harrasteta. Me otamme vakavasti kaiken mitä teemme tai sanomme. Rahat tänne tai poliisilaitoksen pilkkutaksiselli kutsuu.
- Ja mikähän se on?
- Niin pieni selli, että siellä mahtuu vain seisomaan.

Kaivoin taskusta lompakon ja otin sieltä viisikymppisen, jonka Tomppa nappasi kädestäni. Luoja, tämähän oli vielä suurempi pelle ja riistäjä mitä Aimo Onnikka oli linja-autoineen. Olisi oikein kiva nähdä se päivä, kun jompikumpi herroista joutuisi turvautumaan toisen kyytiin. Siinä voisi myöhemmin käydä rytinä bussikaistalla. Taksisuharin jutut olivat niin levottomia, että olin aivan varma hänen vetäneen tänään jotain vahvempaa nautintoainetta. Äijällä oli sellainen parta, että tiedä vaikka sen sisällä olisi joku sieniviljelmä, jota tuo kenokaula sitten napostelee ollakseen täysin kuutamolla.

- Vittu mikä vessa tällä huoltamolla, täynnä jotain hinttejä, hullu ämmä tuli kauhean kaakatuksen säestämänä ulos huoltoasemarakennuksesta.
- Ensinnäkin, kuka käski mennä miesten vessaan ja toiseksi, mistä päättelit niiden olevan hinttejä? utelin naurua pidätellen.
- No jumalauta, ei kait ne muuten olisi siellä yhtä aikaa pelit kourassa, hyi helvetti miten rumiakin ne olivat.
- Sait kuitenkin hommat hoidettua vai?
- Jep, uhkasin hakata niiden polvilumpiot paskaksi tällä jakoavaimella, niin johan tuli tilaa kauniille naiselle tehdä pissa ihan rauhassa, hullu ämmä heilutteli kädessään ruosteista jakoavainta.
- Njaa, nyt minä ymmärrän sitä yhtä tyyppiä, joka hetki sitten pinkaisi ohitsemme ja kävi kuselle takimmaisen polttoainemittarin juureen, totesin ääneen.
- Hyi helvetti, olispa kaikki miehet kuten minun oma kulta, Rambe, hullu ämmä huokaili ja raapi jakarilla päätään.

Olin aivan varma, että olisimme nyt valmiita lähtemään jatkamaan matkaa, mutta erehdyin jälleen kerran. Tomppa kääntyi ympäri, käveli lasinpesuämpärin luokse ja otti sen käteensä. Minua alkoi jo siepata tuollainen viivytteleminen, ihme kun ei maalauttanut autoaan tällä reissulla ja olisimme joutuneet odottamaan maalin kuivamista kolme päivää. Tällä kertaa erehdyin kerralla kahdesti, sillä taksikuskimme heitti muitta mutkitta ämpärissä olleen pesuveden sienineen päivineen Talbotin tuulilasille. Tyhjän ämpärin hän tiputti niille sijoilleen ja asteli sen jälkeen itse kuljettajan oven luo.

- Autoon nyt ja äkkiä, ei minulla ole koko päivää odotella asiakkaita paskareissuilta, Tomppa mesosi parta väpättäen.
- Se on mun kaveri, sitä kannattaa totella, tuli Närän kommentti apparin paikalta.
- Kuulehan tuulen nusaisema vinkuheinä, anna olla viimeinen kerta kun nostat ääntä minun pissalla käynnistä. Olen VITTU niin hieno nainen, ettei hermoni kestä tuollaista kielenkäyttöä, selkiskö? hullu ämmä karjui Tompalle sentti tämän parrasta.
- Mutta Jakomäen kautta en nyt aja, vaan vasta sitten kun vaihdan öljyt, Tomppa vastasi ääni väristen.
- Onko se mesta sielläpäin? Floora kääntyi puoleeni.
- Noup.
- Uskallakin ajaa sen kautta, taksinäätä! tuli naisellisen terävä ukaasi perään.

Mirkku oli ainoa, jota ei ollut keskustelu koskettanut millään muotoa. Hän oli keksinyt, että Talbotin sivuikkunaan saa paineltua huulten kuvia kun punaa huuliaan aina välissä. Lasi näytti kieltämättä joltain pornoluolan ikkunalta, ennemmin kuin sipoolaisen taksisuharin silmäterän sivuikkunalta. Tomppa ei tuota huomannut, joten pääsimme matkaan karmean rallatuksen saattelemana.

- Minusta tuntuu jotenkin siltä, että tuo kone pitää aikamoista mekkalaa, ilmoitin huolestuneena kuljettajalle.
- Ei se mitään pidä, se kuulostaa vain siltä.
- Aika kovaa meteliä se pitää, kestääköhän se perille asti, jatkoin.
- Ymmärtääkö teistä kukaan mitään Talbotin moottorista? no ei varmaan.
- Ei tuossa mitään ymmärrystä tarvita, kun korviin oikein koskee tuo mekkala.
- Ja sitä paitsi, se ei mekkaloi, se vain kohisee voiman jyllätessä työntötangoissa, Tomppa sanoi hymyssä suin.
- Kohisee, vittu meri se kohisee ja joskus mun korvien välissä, mutta että saatana tämä peltipurkki muka kohisis, voi perse mikä lahopää, hullu ämmä ärähti ja tälläsi perään nyrkillä taksikuskia päähän.
- Auts, tuo sattui.
- Kohta sattuu vielä enemmän, mikäli tämä auto ei ala taas pitää jotain muuta ääntä kuin kohinaa.
- Minä, tuota, tämä joskus vähän narahtelee pakkasella, Tomppa sanoi nieleskellen peiliä pelokkaana vilkuillen.

Mitäpä tuohon olisi ollut enää lisättävää? Kun toinen on peruspelle, niin eipä siitä fiksua saanut edes uhkailemalla, hymyilin itsekseni.


Jatkuu...

Rutinoffin kuski










© Rauno Vääräniemi