Etusivulle
Rutinoffin kuskin tarinat
takaisin tekstipohjaiselle sivulle
Korvikeautojen koeajot

2.3.2007

Välipyörästön nahistin ahistaa


Hyvin nukutun yön jälkeen se eilinen mopoautoajelu alkoi olla jo kaukainen painajainen. Kuulokin vaikutti olevan normaali, eli noin kahdeksan kilometrin matka siinä kinnerissä ei vielä vie kuuloa. Katselin aamukahvin hörppimisen ohessa seinällä olevaa digitaalista ulkolämpömittaria. Se näytti kahtatoista astetta plussaa, ja me elettiin sentään lokakuun loppua. Tällä menolla Etelä-Euroopan turistit tulevat Suomeen rannoille joulukuussa, kun siellä heidän kotipuolessa on viileämpää. Koska en itse rakastanut rannoilla notkumista, aloin miettiä mitä tällä viikolla tekisin, vai olisinko jälleen kerran tekemättä mitään? Edessäni oli Sumuvalo-lehden uusin numero ja siinä mainos jostain uudesta Nauriksesta, joka on kohta myynnissä Toyota-liikkeissä.

- Kas kun eivät lanttuja ala myydä, hihittelin ääneen lehteä katsellessa.

Jotenkin minusta näytti siltä, että joko silmissäni on vikaa tai sitten lehden Nauris sanaan on joku laittanut N-kirjaimen myöhemmin, kuin loppusanan. Toisaalta, mitä tuo Auris sanoo kenellekään, Nauris on paljon tunnetumpi Suomessa. Yhtä kaikki, onhan Sumuvalon päätoimittaja Kaaleppi Kardaani saattanut korjata mokansa kynällä. Vannoutuneelle Mersu-miehellehän tuollaisia lapsuksia saattoi käydä kovinkin helposti, kun kyse on jostain muusta kuin saksalaisesta automerkistä.

- Ring, ring, ovikello ilmaisi tuplasoitolla oman olemassaolonsa.
- En ole tilannut meille ketään, manailin ääneen könytessä pois pöydän ääreltä.

Riivatun rinkutin kerkesi soida vielä useamman kerran, ennen kerkeämistäni hätiin. En viitsinyt kurkata edes ovisilmästä, sillä vain kaksi henkilöä soittaa ovikelloa tuolla tavalla. Siellä oli aivan taatusti joko Närä tai Reiska.

- Molemmat, häh? äimistelin katsellessani rapussa olevaa Romu-Reiskaa ja Oskari Närää.
- Väkisin änkesi mukaan, pyh, Reiska tuhahti ja paineli ovesta sisälle sen kummempia selittelemättä.
- Ajattelin kyllä juoda itse sen loppukahvin, huutelin haalaripukuisen ammattimiehen perään.
- Ajattele sinä mitä ajattelet, mutta minä se juoda näppään tuon loppusumpin. Mennee muuten vatsa kuralle, ellei saa sumppia, Reiska huuteli keittiöstä.
- Tulitko sinäkin ilmaisen kahvin toivossa? käännyin Närää kohti.
- Kiitos mielelläni…vaikka minulla on kyllä muuta asiaa.
- Okei, laitan meille uuden pannullisen kahvia, niin saat aikaa kertoa asiasi.

Närä jätti oikeaoppisesti kengät ja päällystakin eteiseen, toisin kuin Reiska, joka lampsi kumisaappaat jalassa suoraan keittiöön kahvinkeittimen luo.

- Pthyi mitä lirua, Reiska räki tiskialtaaseen tullessani keittiöön.
- Keitän uuden, ojensin kättäni kahvipannua kohti.
- Sehän on vale, että keität. Jos täällä kerran on pesunkestävä amislainen, pannu- ja pannuttomien kahvien ammattilainen, niin silloin ei amatöörit sumppeja liruttele, tuliko selväksi?
- Jep, hymähdin ja siirryin keittiönpöydän ääreen Närän seuraksi.
- Se sanoi eilen krunts ja tänään krounts, Närä sanoi.
- Oletko alkanut jauhaa omia kahvipapuja? tiedustelin hieman pihalla olevana.
- Ei ku auto, Corolla sanoi krunts ja krounts.
- Siis se on rikki, naamalleni levisi perisuomalainen vahingoniloinen hymy.
- Ei voi olla, ehkä se on vaan oire, sillä Corollat eivät mene rikki.
- Sanokaa minun sanoneen, että välipyörästön nahistin siellä vain ahistaa, Reiska kertoi oman näkemyksensä.
- Eikä…mikä se on? Närä kummasteli.

Reiska kertoili, että Toyota käyttää vielä tuota kovin vanhaa keksintöä autoissaan, sillä se on helppo ja halpa valmistaa verrattuna esimerkiksi Mazdan käyttämiin ratkaisuihin. Niiden yksityiskohtiin hän ei kuulemma halunnut mennä, sillä Närä voisi kertoa tiedot väärille ihmisille ja tätä kautta Toyota voisi päästä teknisessä kehityksessä aivan liian lähelle maailman ykkösmerkkiä, Mazdaa.

- Hei, minä tiedän, soita tekniseen neuvontaan, onhan siellä maahantuojalla kait sellainen, kerroin oman ajatukseni.
- Kallis, sellainen puhelu, Närä mumisi.
- Ota tuosta kapula, se on kyllä kaamee, mutta soittaminen onnistuu vielä vallan hyvin, sanoin ja tyrkkäsin hänen kouraan muutaman vuoden ikäisen Nokialaiseni.

Seuraavat kaksi minuuttia Närä tuijotti puhelinta kuin Corolla lämmitystolppaa, siis yhtä suurella tunteenpalolla. Lyhyen keskustelun jälkeen ymmärsin, ettei Närällä ollut aavistustakaan siitä, mihin numeroon pitäisi soittaa, koska Corollat eivät mene koskaan rikki. Neuvoin häntä käyttämään numerotiedustelun palvelua, ja vastaavani vielä siitäkin puhelusta tulevista kuluista ilman jälkiperinnän pelkoa. Tuota eläkeläispapparaista kuunnellessani tulin siihen tulokseen, että eläkkeisiin olisi todellakin saatava indeksikorotus.

- Haloo, Närä tässä päivää. Minulla on sellainen Toyota, vuosimallia -99, eikä se ole sillä pienimmällä koneella vaan seuraavalla.
- Joo, vikaa kyllä.
- Niin, se pitää sellaisen krunts ja krounts äänen mitä ei ole kuulunut aikaisemmin.
- Niin, mitä nostettaessa, konepeltiäkö?
- No en varmaan nostele sillä mitään. Häh, missä varastossa?
- Sehän on Corolla…haloo, haloo? Närä jäi huutelemaan luuriin pöllö ilme naamallaan.
- Eivät olleet kuulleet koko viasta vai? kysäisin häneltä.

Pikaisen keskustelun jälkeen selvisi, että Närä oli yhdistetty numerotiedustelusta Toyota-trukkien tekniseen tukipalveluun. Eivät olleet kuulemma mitenkään innostuneen kuuloisia Corollan vioista.

- Sinähän ajoit työksesi Toyotan trukkeja, vai? heitin papparaiselle.
- Niin ajoin, mutta ei niissäkään ollut koskaan mitään vikaa.
- Soita uudelleen, mutta pyydä nyt henkilöautojen tekniseen neuvontaan, opastin häntä.
- Sanokaa minun sanoneen, että se välipyörästön nahistin siellä vain ahistaa, Reiska hymähteli kahvinkeittimen viereltä.

Tällä kertaa Närä selvitti numerotiedustelun tädille varsin seikkaperäisesti minne haluaa itsensä yhdistettävän. Puhelimen alkaessa hälyttää, neuvoin häntä painamaan kaiutin-tekstin alla olevaa nappulaa, jotta kuulisimme muutkin mitä viattomien autojen vikaneuvonta kertoo. Tiedä vaikka saisimme kolmestaan enemmän irti siitä puhelusta – jos ei muuta, niin hyvät naurut Reiskan kanssa.

- Vikaa, vikaa, ei kun anteeksi, mikä tämä nyt olikaan taas…siis Toyotan tekninen neuvonta, neuvoja Kuikka, kuului luurista jotenkin tutulla äänellä.
- Oskari Närä tässä hei…
- Mikäli asiasi koskee Oskaria, paina yksi, mikäli Närää, paina kaksi, mikäli jotain muuta, paina kolme, Kuikka keskeytti tylysti Närän.
- Paina nyt sitä kolmosta, hoputin ystävääni.
- Anteeksi, painoitteko te kolmosta? ääni puhelimessa kysyi.
- Painoin minä.
- Hyvä. Koskeeko asianne Starlettia, Hiacea, Coronaa, Celicaa, Crownia, Cressidaa, Previaa vai jotain harvinaisempaa mallia?
- Corollaa, se koskee minun -99 vuosimallin 1.6 Terra sedania, Närä raakkui takaisin.
- Ai niin, se malli. Tuota, onko se keltainen tai oranssi?
- Vittu siinä mitään vikaa ole maalipinnassa! Toyota-papparainen karjui.
- Renkaat, onko niissä vikaa? kuului puhelimen kaiuttimesta pienen hiljaisuuden jälkeen.
- Se sanoi eilen krunts ja tänään se sanoi krounts, Närä puhkui kuin Iso Paha Susi puhelimeeni.
- Hetkinen, kuulostaa tutulta…tuosta meillä on jokin tiedote. Voitteko odotella hetken?

Nyökyttelin Närälle päätä, että hän voi ihan rauhassa odotella, sillä ei minua yksi puhelinsoitto vie vararikkoon, vaikka soittaisikin johonkin palvelunumeroon. Pääasiahan tässä olisi hyvien naurujen ohella se, että ystäväni saa tietää mikä autossa oikein oirehtii. Tällä välin Reiska oli kaadellut meille kaikille täydet mukilliset epäilyttävän mustaa kahvia. Kaadoin varovasti maitoa ihan piripintaan ja toivoin vatsani kestävän amislaisten oppien mukaan keitetyt sumpit. Tiesin jo etukäteen, ettei tästä tulisi millään mittarilla mitattuna mikään kulinaristinen kokemus, mutta kait se on jälleen kestettävä kuin mies.

- No Reiska, mitäpä äijä niin kuin muuta? tiedustelin häneltä, kun teknisen neuvojan palaaminen tuntui kestävän.
- Kiirettä pitelee, niin kuin kunnon ammattimiehellä yleensäkin.
- Onko mitään isompaa projektia menossa?
- Luitko lehdestä siitä ykköstien tunnelista?
- Joo, se mitä olivat olleet tervaamassa.
- Käväisin kaivaa näppäämässä sen yksi yö, kun eivät saaneet sitä itse kaivettua.
- Eikös siellä ollut jotain ulkomaalaisia tunnelin kaivamisen ammattilaisia?
- Niin hah, ammattilaisia. Se on kuule täällä Suomessa tuo ammattikoulu aivan toisella tasolla mitä jossain ulkomailla. Äläkä usko aina mitä lehtiin on painettu. Kysyä näppäät minulta, niin tulee heti oikeata invormaatiota.

Reiska kertoili viettävänsä nyt syyslomaa, eikä kuulemma ota edes isolla rahalla mitään urakoita ainakaan kahteen tai jopa kolmeen viikkoon. Ilmojen viiletessä tuossa marraskuun puolella, olisi hyvä aika jatkaa urakoita. Nyt hän aikoi näperrellä oman Mazda 323:n parissa ja autella naapurin kädettömiä vätyksiä talvirenkaiden vaihdoissa. Hän oli jopa painattanut esitteen ja muodollisen hinnaston renkaidenvaihtoa varten. Saimme Närän kanssa molemmat käteemme ”painotuoreet” hinnastot.

RENKAAT ALLE REISKAN TAHTIIN
Yksi renkas = 1 euroa
Neljä renkasta = 25 euroa
Kolme renkasta = 65 euroa.

- Tuota, mielestäni tämä hinnasto vaikuttaa hieman omituiselta, katselin lappua.
- Voi yhden kerran, että pistää taas oikein vihaksi teidän amatöörien puolesta. On se amiksen tosi, että vain amiksesta suoriutuneet voivat pyöritellä pisneksiä ilman ongelmia, Reiska puhisi.
- Miten yksi rengas voi olla noin halpa ja muut paljon kalliimmat?
- Yksi on yksi, kolme on kolme, neljä on neljä ja yksi ja kolme on neljä, selkiskö?
- E-ei selvinnyt, raavin päätäni.
- Tein tutkimuksen tai kyselyn. Kysyin kuinka moni vaihdattaa renkaat autoon jos vaihto maksaa yhden euron per rengas. Kaikki halusivat vaihtaa. Oletko kärryillä, vai vääntelenkö tästä rautalangasta? Reiska näytti rautalankakerää.
- Joo, vastasin naureskellen, sillä aloin jo ymmärtää mihin ammattilainen pyrki.
- Autosta on nyt vaihdettu vain yksi rengas ja jäljellä on kolme, joten mitä minä tienaan tuolla?
- Öö tuota, kuusikymmentä kuusi euroa tai neljä euroa, riippuu vähän katsantokannasta.
- Ei riipu, Reiska ilmoitti ja käänsi lapun toisinpäin.

Totta tosiaan, lapun toisella puolen oli teksti, jossa yhden renkaan vaihtotarjous koski vain auton yhtä rengasta ja vain kerran. Samaa lappua sai käyttää toisiin autoihin, mutta ei samaan. Siellä luki vielä, että mikäli on käyttänyt yhden renkaan vaihtotarjouksen hyväkseen, oli samalla sitoutunut käyttämään myös kolmen renkaan vaihtotarjouksen viimeistään seuraavan päivän aikana.

- Raha tulee ammattimiehen luo, rallallaa, rallallaa, Reiska rallatteli tyytyväisenä.
- Haloo, huhuu, onko siellä ketään.
- Minä, Närä täällä, haloo?
- Kävin kakalla, ettehän pitkästyneet? tekninen neuvoja ilmoitti.
- Entä se vika, ei kun oire, mihin se viittaa? Närä innostui.
- Välipyörästön nahistin on rikki. Tarkemmin sanottuna se ahistaa.
- O-onko, kuulostaa kalliilta, Närä nikotteli.
- Odota, minä vielä varmistan. Äitii, olihan se, se nahistin? kuului luurista vaimennettu ääni.
- Ääni on kovin tuttu, kerroin omat ajatukseni ääneen.
- On se, se, eli uusi nahistin välipyörästöön, niin äänet jää kuulumatta.
- Anteeksi herra tekninen neuvonta, mutta sattuuko sukunimenne olemaan Kuikka? utelin tekniseltä neuvonnalta.
- Kyllä, herra on oikeilla jäljillä, miten sen nyt sanoisi teknisesti, että samoilla jengoilla.
- Ja etunimi oli Pasi? jatkoin uteluani.
- Hyvin täsmällistä täsmätietoa.
- Tuota, etkös ollut aikaisemmin erään toisen merkin palveluksessa, vielä tuossa kesällä?
- Minä, minä en mielelläni puhuisi edellisestä elämästäni, se, se on hyvin henkilökohtainen juttu.
- Kiitos Pasi Kuikka, me pärjäämmekin nyt tästä ihan omin neuvoin, kiittelin miestä ja katkaisin puhelun.

Johan minä jo kuuntelin, että kovin on tuttu ääni miehellä, mutta kesti hetki muistaa missä olin tyyppiin tutustunut. Rambe oli raahannut hänet tontille kesällä, kun olimme grillailemassa. Pasi oli Pasi, sille nyt ei mahtanut enää edes Pasin äiti mitään, mutta mistä hän oli saanut saman vikatiedon mitä Reiska kertoi meille hetki aikaisemmin. Tuossa oli sellainen yhtälö, joka vaati vielä ratkaisemista.

- Ei sinulla Reiska ole ollut mitään pisneksiä Toyotan kanssa? kysäisin kuin ohimennen.
- Tätä ei sitten huuella ulkona, ettei mene maine, hän murahti takaisin.
- Mitä vielä, duuniahan se on ammattimiehelle, heilautin kättäni.
- Olen tehnyt niille kesästä lähtien huoltotiedotteet ja teknisen neuvonnan materiaalin. Tein niille sellaisen tietokoneohjelman, missä on kaikki viat.
- Sinä ohjelmoijana, salli minun nauraa, ah, ah, ah, nauroin lyhkäiset tekonaurut.
- Minulla on koneellani sellainen ohjelmointialusta jolla sen teen. Kaikkihan siihen eivät pysty, sillä on se Wortti sen verran monimutkainen ohjelmisto. Se vaatii koneeltakin niin paljon tehoa, ettei köyhillä ole edes varaa ostaa niin kallista tietämyskonetta.
- Pst, onko Reiska tosiaan sellainen kuru? Närä sipisi kun herra ammattilainen meni kaatelemaan lisää parkkihappoa itselleen.
- Höpö se on, isolla H:lla, sipisin takaisin.
- Entä jos Corolla meneekin nyt joku päivä rikki?
- Niin, olen aivan varma sen päivän koittavan vielä tulevaisuudessa.
- Minun pitää nyt mennä. Tuota, soitan sinulle kohta kotoa lankapuhelimesta, sopiiko?
- Tottahan toki, täällähän minä kotona, huikkasin Närän perään.
- Mikä sille tuli, nitrotko ottamatta? Reiska kurkki käytävälle papparaisen perään.
- Iski mahdollisen tulevan vian shokki, kerroin oman arvioni Toyota-miehen käyttäytymiseen.

Närän poistuttua me jäimme ryypiskelemään kaksin kahveja. Reiska kaateli jopa Närän kuppiinsa jättämät sumpit itselleen, sillä vatsa vaati kuulemma kaiken näkösällä olevan kofeiinin, tai muuten se menee ruikulle.


Jatkuu...

Rutinoffin kuski










© Rauno Vääräniemi