Etusivulle
Rutinoffin kuskin tarinat
takaisin tekstipohjaiselle sivulle
Korvikeautojen koeajot

26.5.2006

Halpa kuin saippua


Myyntitykki patsasteli pihalla kuin isompikin johtaja. Iso on suhteellinen käsite ja tässä kyseisessä tapauksessa se tarkoitti mielestäni leveyttä ja kokonaispainoa. Kosti myyntimiehen vaatetus oli jollain tapaa linjassa hänen olemuksensa kanssa. Jalassaan miehellä oli mustat pikkukengät ja ruhonsa suojana avoinna retkottava pari numeroa liian pieni nahkatakki.

- Hei vaan kaikille tasapuolisesti, kuului samassa Puten kailotus.
- Hiihtämään menossa vai? huikkasin takaisin.
- Ei, töitä pitäisi mennä tekemään. Menen iltavuoroon tiskin taakse. Tietokonekomponenteissa on niin pienet katteet, että niitä pitää myydä jo kahdessa vuorossa.
- Täällä olisi yksi autoilun ihmelaite, jäätkö kuuntelemaan?
- Kaksi kysymystä: voiko sitä ylikellottaa ja vähentääkö se ruostumista? Nämä ruotsalaiset keksinnöt tuppaavat happanemaan alta pois, hän viittoili omaa Saab 900 kulkinettaan.
- Saab ruostuu, Volvo ei! Volvo-mies tuhahti piponsa suojista.
- Entä sitten? syydä sinä ämpärillä bensaa tuohon kantti kertaa kantti matolaatikkoosi, niin minä ajan tällä Saabillani perässäsi niillä roiskeilla mitä se syytää palamattomana ulos pakoputkesta.
- Mikä on Ruotsin yleisin auto, häh?
- Köyhillä ei ole vara sielläkään ostaa kunnon autoa, nimittäin Saabia.
- En jatka tätä keskustelua itsestään selvistä asioista. Volvo on paras, kysy vaikka keneltä joka on ajanut Volvolla.
- Rutinoffin kuski, onko Volvo paras auto? Putte kääntyi puoleeni.
- Ei!
- Siinäs kuulit, lällällää, Putte näytti kieltä Volvo-miehelle.

Putella ei ollut aikaa jäädä kuuntelemaan minkään ihmelaitteen toiminnasta, koska oli kuulemma jo myöhässä. Hän toivotteli meille jatkoja ja istuutui 1984 vuosimallin ysisataseensa. Hän pakitti autonsa pois ruudusta ja avasi vielä sivuikkunan.

- Mistä talviautot vetävät? no edestä.

Ennen kuin Volvo-mies sai suutaan auki, oli valkoinen Saab hävinnyt parkkipaikalta vienon öljynkäryn saattelemana. Tällä välin paksu myyntitykki oli saanut rassattua Mersunsa konepellin auki. Hän näytti tutkailevan konehuonetta kovin tarkkaavaisena. Minulla kävi mielessä, että olikohan herra ihmelaitteen myyjä hukannut kyseisen ihmevekottimen jonnekin? Jos se oli vaikka tippunut tielle?

- Tänne vaan rohkeasti katsomaan Mersun moottoria ja HikiTeho ihmelaitetta. Valitettavasti minulla ei ole mukana aurinkolaseja, jotta tämä ensiluokkaisen moottorin ja ennennäkemättömän tuotteet yhdistelmä ei häikäisisi liikaa. Enhän olisi kauppamies enkä mikään, ellen lupaisi teille aurinkolaseja puoleen hintaan, kun ostatte HikiTehon. Lähemmäksi vaan, turha ujostella näin mukavaa miestä, Kosti Pullakoski paukutti turpavärkkiään.
- Minä ei talvi katso, minulla olla sama laita oma Honda, Ping Pong lässytti taaempana.
- Osta kuule karvalakki, tuollainen homopipo ei ole enää muodossa, Kosti sanoi vierelleen tulleelle Volvo-miehelle.
- Minä olen perheellinen mies. Minulla on vaimo ja lapsia.
- Herralla on nähtävästi kotona isot kaapit, hyvä näin. Miten on, pistetäänkö saman tien laite pakettiin? Hyvää on aivan turha syynätä kovin tarkkaan, varsinkaan kun siitä ette mitään ymmärrä.
- Missä se on? kummastelin kurkkiessani Mersun pellin alle.
- Tuossahan se on, Kosti viittoili polttoaineputken ympärillä olevaa mustaa renkulaa, josta lähti neljä ohutta johtoa valkoiselle liittimelle. Liittimen toisesta osasta lähti yksi paksumpi johto, joka meni näemmä auton sisätiloihin.
- Kaksisataa euroa tuollaisen pienen rämmäleen asentamisesta, Volvo-mies parahti.
- Tuon nyt laittaa kuka tahansa, mutta vedäpä johdot niin, ettei niihin kerry staattista sähköä auton sisälle ja takakonttiin. Lisäksi tässä on vain laitteen pienin osa eli antturi.
- Antturi? kummastelin outoa sanaa. – Tarkoititko kenties ankkuria?
- Antturi, siis vähän samanlainen kuin lämpöantturi, mutta tämä on polttoainepuolen antturi.

Kosti kaiveli nahkatakkinsa povitaskusta jonkun paperilapun ja leväytti sen eteemme. Se vaikutti kyseisen ihmevekottimen käyttöohjeelta ja siinä oli kyseisen antturin kuva tekstin kera. Totta tosiaan, siinä kehotettiin kiinnittämään antturi konehuoneessa polttoaineputken ympärille ja kytkemään liitin oikeinpäin. Liitintä ei missään tapauksessa näemmä saanut kytkeä väriä väriin, vaan punainen siniseen, sininen keltaiseen, keltainen mustaan ja musta punaiseen. Katsoin liitintä tarkemmin ja totta tosiaan, paksun johdon juuresta näki sen sisälle menevien johtojen värit. Tarkastin samalla kytkennän ja se oli tehty kytkentäohjeen mukaisesti.

- Oletko ihan itse asentanut tämän? utelin Kostilta.
- Minä en tee mitään itse. Luuletko että tämän tason myyntimiehellä on aikaa näperrellä auton pellin alla? Ei, tässä vastaus. Minulla on lukuisia yhteistyökumppaneita jotka hoitavat tällaiset käsiä likaavat hommat puolestani.
- Et taida osata, hymähdin.
- Ei minun tarvitsekaan, raha puhuu, mikä saattaa köyhemmältä kansanosalta tuntua aika kaukaiselta asialta.
- Onko tässä laitteessa mitään säätöjä? jatkoin utelemista.
- Kyllä, mutta varoitan koskemasta niihin, ellei käytössä ole tarvittavia mittalaitteita.
- Miten tämä keksintö toimii? sähköistääkö se polttoaineputken? kummastelin sen toimintaa.

Kosti veti räkää sisään pitkään ja hartaasti, ennen kuin räkäisi ison keltaisen klimpin parkkipaikalle. Tämän jälkeen hän alkoi selittää laitteen toimintaa, osin kädessään olevasta lapusta lukien ja osin kait omasta päästään keksien. Laite synnyttää kuulemma erittäin voimakkaan magneettikentän, joka pilkkoo polttoainemolekyylit pienemmäksi, hapettaen ne samalla tehokkaasti. Pienemmät molekyylit kuulemma palavat moottorissa tehokkaammin ja hapetettuina nostavat auton tehoja parhaimmillaan jopa tuplaksi. Rauhallisella kaasulla ajaen kulutus putoaa joissain tapauksissa jopa yli 50 % ja lähes aina 30 % - 40 % auton merkistä ja mallista riippuen. Myös moottorin likaantuminen ja öljyyntyminen sekä sitä kautta öljyvuodot käytännössä loppuvat voimakkaan magneettikentän ansiosta.

- Minulla on kotona melkein samanlainen laite, hihkaisin hetken luentoa kuunneltuani.
- Ei ole, tämä on niin tarkasti varjeltu salaisuus, ettei samanlaista ole missään, ei edes avaruusteknologiassa käytössä.
- On minulla. Minulla on kaapissa yksi risa kaiutin jossa on voimakas magneetti. Se tarttuu pirun tiukkaan auton kylkeen. Siihen saa vielä neljä johtoakin kiinni. Pitää vain hankkia abiko-liittimiä jostain.
- Nyt on herralla menneet puurot ja vellit aivan sekaisin. Se kaiutinmagneetti on kehitetty äänentoistoa ajatellen. Se muokkaa ääniaaltoja, kun taas tämä magneetti muokkaa polttoainemolekyylejä. Kyllä minä olen nähnyt vaikka minkälaisia virityksiä autojen nokkapeltien alla, mutta eivät ne mitään ole auttaneet.
- Ja tämäkö auttaa? tuhahdin.
- Kyllä, polttoaineen kulutus tipahtaa aivan varmasti litroja tankillisella, siitä pistän vaikka rasvatut hiukseni pantiksi.
- No hyi helvetti, kuka niitä huolii, puistelin päätäni mokomasta kuvottavasta pantista.

Seuraavaksi pääsimme pällistelemään Mersun sisällä olevaa säätöpaneelia, jossa luki isolla HikiTeho Contron Unitti. Minulla alkoi taas kutista takaraivoa siihen malliin, että tuossa saattoi olla muutakin pielessä kuin nuo epämääräiset sanat. Säätöpaneeli oli taivutettu kirkkaasta alumiinista ja siihen oli tällätty neljä säädintä. Jokaisen säätimen nuppi oli jostain kumman syystä aivan erilainen. Minulle tuli mieleen erään elektroniikkakaupan vuosikymmeniä sitten markkinoimat romusäkit. Olin nähnyt sellaisen säkin nuoruudessa eräällä tuttavallani, joka tykkäsi värkkäillä radioiden ja televisioiden parissa.

- Tämä tässä, tämä näin, ohjaa takakontissa olevaa älyboksia. Älkää vaan menkö säätelemään näitä, sillä olen saanut ne juuri kohdalleen. Mikäli haluatte saada tästä säädinpaneelista kaiken irti, ostatte vain kolmenpäivän mittaisen säätökurssin. Kurssihintaan kuuluu luonnollisesti majoitus, aamiainen, lounas, päivällinen ja iltaolut. Olen itse käynyt kyseisen kurssin jo useampaan kertaan, joten tiedän varmasti kaiken mahdollisen tämän säätämisestä, Kosti selitti.
- No sen huomaa, että ainakin ruoat on tullut nautittua kurssin aikana. Mitä se kurssi muuten maksaa? utelin lisätietoja.
- Vain tuhatkolmesataa euroa plus matkat plus arvonlisävero plus polttoainelisämaksu.
- Täh, mikä helvetin polttoainelisämaksu, lentokoneessako se pidetään?
- Autoja pitää säätää niiden käynnissä ollessa, siitä tulee polttoainelisämaksu.
- No mitä se sitten maksaa?
- Vain satasen per päivä normaalisti, mutta teille rakkaat ystäväni minä lupaan sen puoleen hintaan, mikäli teette päätöksen välittömästi. Minkä alennuksen tässä lupaan, niin sen myös pidän, niin totta kun nimeni on Kosti Pullakoski.
- Satasen, voi helvetti mitä kiskomista. Sillähän saa tavalliseen autoon pari tankillista bensaa. Maksoitko Ping Pong tosiaan kaiken tuon? utelin itäisen maan vähemmän viisaalta mieheltä.
- Minä maksa, minulla olla hyvä limiitti. Saada pitkä maksuaika ja diplomi kulssi. Minä saada minu ensi diplomi, hän lässytti onnellinen hymy naamallaan.
- Voi yhden kerran, olisit nyt käyttänyt rahasi johonkin tarpeellisempaan, kuten autosi pesuun ja vahaamiseen ja vienyt vaikka perheesi jonnekin pienelle lomalle, kerroin mielipiteeni.
- Sinä olla kateus. Minä saada tehdä oma laha mitä tahto.
- Sinä olla pöllö ja perässä vedettävä, vastasin samalla mitalla.
- Tämähän vaikuttaa loistavalta keksinnöltä, Volvo-mies tuumasi ihastellessaan Mersun kojelaudassa olevaa säädinpaneelia.

No niin, pitihän se arvata että tälle pihalle mahtui toinenkin pösilö. Ping Pong oli nyt saattanut ostaa tuon tuotteen tajuamatta sen merkityksestä tai lopullisesta hinnasta yhtään mitään, mutta että vielä korkeasti koulutettu Börje Svensson menisi ostamaan Volvoonsa tuollaisen. Luulisi nyt kouluja käyneen miehen erottavan todellisen tuuban ja jättävän tuotteen ostamatta. Toisaalta taas, eihän se minun pussista ollut pois. Saisinpahan taas yhden aiheen mistä aukoa päätäni tuolle iänikuiselle riesalle. Toivottavasti tuo aiheuttaa edes pieniä käyntihäiriöitä hänen autoonsa, jotta saadaan pitkästä aikaan Volvo-huumoria meidän parkkipaikalle. Yleensä se huumori alkaa siinä vaiheessa kun käyntiääni häviää, siis naapureiden viljelemä huumori. Omaa huumoria Volvo-mies ei valitettavasti omannut.

- Siitä se lähtee, sanoi myyntimies, Kosti myhäili Volvo-miehen hypistellessä säädinpaneelin peltiä.
- Niin varmaan lähtee, nimittäin paska kiertämään jos tuo urvelo naapuri sellaisen ostaa, tuhahdin hänelle.

Kosti nauraa räkätti ja pruuttasi sen jälkeen kouraansa lisää rasvaa, jotka siveli hiuksiinsa muikea hymy naamallaan. Jätkä suorastaan tirisi rasvaa ennestään ja lisää piti hieroa. Haju hänen Mersun sisällä oli jotain aivan käsittämätöntä, mikä nyt sinänsä ei ollut yllätyshavainto.

- Miksi nuo säätimien nupit ovat kaikki erilaiset? jatkoin kyselytuntiani.
- Säätimillä on eri tehtävät. Onhan auton rattikin erilainen verrattuna vaihdekepin nuppiin tai lämmityslaitteen säätimiin, Kosti tirisi rasvaisia sanojaan.
- Tuossa ei ole mitään asteikkoa, kummastelin lisää.
- Ei tarvitsekaan, sillä kurssin käyneet osaavat säätää auton korvakuulolla.
- Entä jos on huono kuulo?
- Myös perstuntumalla säätö opetetaan perusteellisesti kolmessa päivässä, sanat napsahtelivat kuin apteekin hyllyltä.
- Mitä jos kaikki hermoradat ovat poikki? kokeilin vielä.
- Aivan sama, myös hajuun perustuva säätö onnistuu.

Luovutin, sillä Kosti oli opetellut ainakin läksynsä perusteellisesti. Meinasin kysyä vielä, että jos oli kuollut, miten säätö onnistuu? En kysynyt, sillä siihenkin nähtävästi perehdyttiin kolmen päivän koulutuksen aikana. Vaikka naapurin Nalle koira lykkäsi takapuolestaan isoa jöötiä, oli se Kostin tuubaan verrattuna kovin köykäistä tavaraa. Hetken Volvo-miehen kanssa säätimiä ihasteltuaan, Kosti nousi pois kuljettajan jakkaralta ja lyllersi auton takakontille.

- Lähemmäksi vaan arvon pösilöt, täällä sitä on Kosti-sedällä sellaista tekniikkaa tarjolla, ettei moista ole nähty edes ensimmäisen kuuraketin kohdalla. Tulkaa vaan lähemmäksi, tekniikka ei pure vaikka Kosti haukkuu ja rähiseekin. Sitä kun Luoja on antanut miehelle näin komean ropan ja ääntä pienen kylän verran, niin sitä PITÄÄ käyttää. Eikö täällä tosiaankaan ole enempää yleisöä paikalla?
- Hiihtelevät tuolla lähimetsissä, ilmoitin hänelle.
- Se on sairasta! Todellinen autoilija ja luonnonsäästäjä ostaa autoonsa HikiTehon ja lähtee tienpäälle säästämään luontoa ja rahojaan.
- Onko sinulla myös grilli autossa? hämmästelin takakontissa olevaa kapinetta.
- Osittain oikein ja osittain väärin. Kyllä, siinä paistuu myös makkarat, kuten noista tyhjistä makkarapaketeista voi päätellä. Tämä laite ei ole kuitenkaan grilli, vaan ainoa ja alkuperäinen HikiTeho. Tämä on koko järjestelmän sydän, jonne konehuoneen antturi antaa tietoa. Antturille johdetaan täältä toista invormaatiota. Myös autoni sisällä olevat säätimet ovat suorassa yhteydessä, siis suorassa yhteydessä tähän boksiin.
- Oooh, Volvo-mies huokaili silmät suurina.
- Juuri näin, näin minä itsekin hämmästelin nähdessäni tuotteen ensimmäistä kertaa.
- Onko Mersuissa tosiaan ollut joskus tupla-akut? kummastelin takakontissa olevaa toista akkua.
- Tuo akku sisältyy HikiTehon asennussarjaan, kuten merkkikohtainen isompi laturi ja tarvittavat virtakaapelit ja jopa porakone ja poranterät, mikäli asennatte laitteen itse. Itse asentaminen ei ole kuitenkaan tämän laitteen kohdalla oikea ratkaisu, vaan ammattimiehen käyttö jotta laite tulee säädettyä oikein ja saatte vielä takuun asennukselle.
- Kuinka pitkä laitteen takuu on?
- Saatte Kostin asiakkaina 13 kuukauden takuun ja vielä mahtavan edun. Kuunnelkaa tarkkaan; teillä on mahdollisuus palauttaa laite, ellette ole tyytyväisiä siihen. Voitte palauttaa sen kuukauden sisällä ostopäivästä vain laitteen irrotusmaksun hinnalla.
- Paljonko se on?
- Tuhat euroa ilman veroja, työkalumaksuja, ylityökorvauksia ja akun hävitysmaksua.
- Mitä tuo koko aparaatti maksaa? Sano koko hinta, tivasin häneltä.
- HikiTeho on halpa kuin saippua. Laite maksaa kolmetuhatta euroa. Siihen tulee päälle toimituskulut kolmesataa euroa sekä pientarvikelisä kuusisataa euroa. Muistakaa kuitenkin, että kaikki tuodaan teille kotiin, jopa makuuhuoneeseen asti mikäli niin haluatte. Lisäksi saatte HikiTeho-lisäainetta mukana kaksitoista litraa. Myöhemmin saatte sitä minulta tai valtuutetusta asentamosta kuuden euron litrahintaan. Lisäätte vain tuota lisäainetta litran kymmeneen litraan polttoainetta ja saatte elämänne kyydit.
- Mikä helvetin lisäaine? kummastelin asiaa, joka muuttui koko ajan pöllömmäksi.
- Ostatko vai et? Kosti kääntyi puoleeni.
- Älä unta näe. Ennemmin menen vaikka päiväksi Toyota-liikkeeseen, kuin ostan tuon ihmehököttimen.

Se siitä, minua käskettiin kohteliaasti poistumaan paikalta. Jos rehellinen olen, niin eipä masentanut se lähtö pihalta tällä kertaa. Volvo-mies jäi näyttämään keskisormea villasormikkaallaan. Toivottavasti tekee elämänsä kaupat.



Viikon päästä viimeinen tarina ennen kesälomaa.

Rutinoffin kuski










© Rauno Vääräniemi