Etusivulle
Rutinoffin kuskin tarinat
takaisin tekstipohjaiselle sivulle
Korvikeautojen koeajot

12.5.2006

HikiTeho


Seisoin nenä kiinni keittiön ikkunassa ja pällistelin parkkipaikalle. Tajuntaani piirtyi sellainen kuva, että nyt täytyy olla hiihtoloma kouluista. Kaikesta päätellen myös osa työssäkäyvistä oli vaihtanut hiihtolomavapaalle. Selvin merkki juuri alkaneesta hiihtolomasta oli Lepo Laten Opelin katolle ilmestyneet sukset. Late tapasi juhlistaa hiihtoloman alkamista nostamalla sukset katolle. Hänen mukaansa se kannusti muita hiihtämään, ei suinkaan häntä itseään. Late itse viihtyi huomattavasti paremmin hänen puoliksi omistamallaan kuntosalilla. Opelia katsellessani jäin miettimään koska se vaihtuu uuteen? Ellen väärin muista, niin sen olisi pitänyt vaihtua jo tuoreempaan. Nähtävästi se oli toiminut, niin vaihto oli lykkääntynyt sen vuoksi.

Oma Rutinoff suorastaan loisti korvikeautojen seassa parkkipaikalla. Olin todella ylpeä autostani, oikeastaan enemmän ylpeä mitä koskaan aikaisemmin. Ville oli tehnyt todella hyvää työtä autoni kanssa. Kyllä taitaisi Rutinoffin maahantuojan naama venähtää jos näkisi kärryni. Voisi maahantuojaliikkeen omistaja joutua ottamaan muutaman nitron siitä tiedosta, että meinaan ajella tällä vielä pitkään. Amerikkalainen isolohko, joka autossani nyt pörisi, kestää kilometrejä huomattavasti alkuperäistä enemmän. Onhan nyt 1.1 litran kone huomattavasti 1.0 litran konetta isompi, joten kestävyys on myös parempi.

- Ring, ring, alkoi ovikello soida kesken ajatuksieni.

Laskin kahvimukin kädestäni ja astelin eteiseen avaamaan ovea. Olin aivan varma, että oven takana on Närä, mutta yllätyin huomatessani siellä seisovan Ping Pong kattila kädessään.

- Hella pelkele! hän totesi minut nähtyään.
- En ole mikään herra, joten tittelit sikseen.
- Ei kun hella, satana!
- Hella?
- Niin, se lämmittä kaikki levy ja minä tulla kiire laitta kattila joka levy. Ottako sinä liisiä?
- Ai hellassa vika? tottahan toki minä riisiä otan. Toitko kanaa myös?
- Kano sano kot, kot. Kattilassa monta kanosiivu.
- Kiitos. Missä muuten Accord on? en nähnyt sitä pihalla.
- Se asentamo. Ne laitta siihe yksi suuri keksintö. Mies paksu keksi HikiTeho, joka säästä raha ja nosta meno… paranta vauhti ja pieni kulutus.
- Joo, melkein ymmärsin, jouduin toteamaan itäisen maan miehelle.
- Sinä tulla piha tunti päästä. Paksu viisas mies olla silloin täällä. Tulla varmasti.
- Minä tulen, eihän tässä ole muutakaan päälle kaatuvaa, lupasin alati hymyilevälle naapurilleni.

Otin kattilan rapussa kumartelevalta Ping Pongilta. Tuosta miehestä saisivat suomalaiset ottaa oppia. Mies oli yhtä hymyä vaikka häntä olisi kohdannut millainen onnettomuus tahansa. Toivottavasti vaan ei polta hellansa kanssa koko taloa. Muut asukkaat eivät välttämättä jaksa hymyillä palaneen talon raunioilla, kuten Ping Pong todennäköisesti tulisi tekemään.

Juoksutin kattilan keittiöön ja vilkaisin sen sisälle. Siellä oli riisiä kastikkeessa ja kanafilettä joidenkin vihannesten kanssa. Vaikka olin juuri ollut nauttimassa ravitsevaa kahviaamiaista, päätin tempaista lounaan samaan syssyyn, koska ruoka oli vielä lämmintä. Ruokaa oli niin paljon, että syön tuosta varmaan kolme päivää oikein hyvin. Mitä sitä tällainen tapalaiska kovin tuhdisti syö kerralla? Liika lihavuus kostautuu viimeistään kohonneena Rutinoffin bensankulutuksena ja sitä en todellakaan halua. Vanhemmiltani vaivalla perimiäni rahoja ei ole syytä haaskata turhuuksiin. Saisin ruokailla rauhassa, mikäli Ping Pongin kertoma tunnin aikaraja pitää paikkaansa. Mikä ettei pitänyt, hän ei tavannut lasketella luikuria kuten jotkut toiset.

Kerkesin vielä pistää makuulle sohvalle, ennen kuin kello näytti sen verran, että tunti alkaisi olla takana. Tempaisin lasin vettä janoon ja suunnistin sen jälkeen eteiseen. Saatuani ulkovaatteet ylleni, poistuin asunnostani ja kävelin raput alas. Jo ennen ulko-oven avaamista korviini kantautui jonkun autonmoottorin luvattoman kova kierrättäminen. Minulla kävi mielessä, että meinaako joku hajottaa autonsa meidän parkkipaikalle? Minä en voinut sallia sellaista, koska mokoma romu tulisi kuitenkin jäämään sille sijoilleen. Lisäsin vauhtia ja suorastaan singahdin kulman takaa parkkipaikalle. Pihalla oli menossa aika hulabaloo. Keskelle pihaa oli parkkeerattu vanha 123-koppainen, joskus kait keltainen Mersu, jota rääkkäsi ovi avoinna Aimo Onnikan kokoinen mies. Ping Pong seisoi oman Accordinsa takaluukun kohdalla suu korvissa. Myös inhokkinaapurini Volvo-mies oli paikalla pilkkihaalareihin sonnustautuneena ruotsinlippupipo päässä. Pysähdyin hetkeksi tekemään tarkempaa tilannearviota, kun korviini kantautui vaimeaa hoilotusta.

- Kale se ei pakkasta pelkää, rai, rai, rai, Kale se pistää kossuun tenua, rai, rai, rai…

Ääni tuli takaapäin, joten käänsin päätä tulosuuntaani ja sieltähän se tämän asuinalueen pesunkestävin tenuseiväs tulla könysi yhdellä suksella ja ilman sauvoja.

- Missä sinun sauvat ja toinen suksi on? tiedustelin hänen päästessä vähän lähemmäksi.
- Khysynkö mä, ethä mishä suhn kalsongit on? Ei, en khysy.
- Tämä selvä, ei hiihtoaiheisia kysymyksiä, naurahdin. – Mitä äijä, joko olet varannut kesän Bulgarian matkan?
- Khestovaraus päällä. Vedän taas khossuu koko alkuvuoden ja aloitan keshäkuusha kholmenkuukauden nenänvalkaishukuurin. Kale sössötti silmät harittaen.
- Menetkö sinne taas Ladallasi?
- Kyllä, she on raukka jokha ei omalla autollaan etelässä khäy.
- Meitä on niin moneksi, totesin naurua pidätellen.
- Monet o vääräshä, mutta Kale-poika se porsskuthaa vaan hähähää, Kale nauraa räkätti ja jatkoi matkaansa yhdellä suksella taiteillen.

Siinä se oli elämäntaiteilija parhaimmasta päästä. Talvet hän otti Suomessa viinaa lähes joka päivä ja kesät oli Bulgariassa täysin selvin päin. Olin aina ihaillut Kalen käänteistä elämäntapaa tavallisiin suomalaisiin lomamatkailijoihin nähden. Myös muut parkkipaikalla olleet olivat rekisteröineen Kalen vierailun, ellei Mersua luukuttavaa palleroa laskettu mukaan.

- Meidän pitäisi puuttua tuollaiseen ja häätää mokoma häirikkö täältä muualle, Volvo-mies ilmoitti kantansa.
- Tarkoitat varmaan itseäsi ja tuota käryttävää ruotsalaiskeksintöäsi, sivalsin takaisin.
- Minä olen sentään johtavassa asemassa oleva hyvin toimeentuleva perheellinen mies. Sitä paitsi minä en laita autooni kaikkia rahojani vaan teen pitkäaikaissijoituksia pörssimaailmassa.
- Oletko tosiaan niin köyhä, että sinun pitää itse huolehtia omista rahoistasi? heitin piruuttani.
- Olen tarkka rahoistani. Kaikilla ei ole rahaa sen vertaa, että niistä olisi sijoitettavaksi asti, hän hymisi ja katsoi säälivästi Rutinoffiani.
- Suotta sitä kyttäät, sen arvo on nousussa, toisin kuin tuon ruotsalaisvalmisteisen ongelmajätteen, osoitin vuorostani hänen Volvo 740 GLE autoa, joka oli muistini mukaan vuodelta 1990.

Samassa Mersua huudattanut pallero nosti jalan kaasupolkimelta ja viimeiset sanani kuuluivat erittäin hyvin kaikille. Parkkipaikan valtasi sellainen hiljaisuus, että tuskin muistan koskaan kokeneeni moista. Luontokin tuntui mykistyneen täysin odottamattomasta hiljaisuudesta. Hetkellisen hiljaisuuden rikkoi alakerran naapurini Ping Pong:

- Sinä tulla tänne, minu hyvä ystävä. Oliko hyvä liisi?
- Todella hyvä. Mitä minä olen velkaa?
- Ei sinä velka, sinä kovin hassu naapuli. Minä naula aina sinu ja tuoda siksi paljo luoka.
- Nyt en ymmärrä?
- Jos sinä kuole, minä jäädä ilma huvi hyvä.
- Voitaisiinko jo mennä asiaan? pyysin kohteliaasti, sillä en tuntenut itseäni kovinkaan hassuksi naapuriksi.

Jos tuon olisi möläyttänyt vaikka Volvo-mies, niin hän olisi saanut seuraavana aamuna etsiä kadonnutta eturengasta. Ping Pongista nyt ei ihan ottanut selvää, mitä hän oikein tarkoitti.

- Minä esitellä sinulle teho, tässä minu ystävä HikiTeho, Ping Pong lässytti ja viittoili Mersun penkillä istuvaa tuhtia miestä.
- Tänne vaan rohkeasti lähemmäksi, ettei rahamiehen tarvitse rehkiä köyhälistön vuoksi, paksukainen huuteli mahtavalla bassoäänellään.
- Ja seuraavassa vuorossa Mersun iskunvaimentimien vaihto jäykempiin, heitin pienen joken ilmoille.
- No nyt sieltä tuli sellaista paskaa koko turvan täydeltä, että voi kolmannen kerran. Ikinä, siis ikinä en ole kuullut, että näistä 123-koppaisista olisi mennyt iskunvaimentimet. Tämä ei todellakaan ole mikään halpa ruotsalaiskopio, vaan maanteidemme kirkkain tähti. Sanohan sen nimikin, johtotähti.

Hyvä, hyvä, hykertelin mielessäni kuullessani äskeisen kommentin. Tuo viimeistään varmisti sen, että esitteli tuo plösö mitä tahansa, en ollut ainoa siihen kriittisesti suhtautuva. Volvo-mies ei tunnetusti suvainnut yhtään poikkipuoleista sanaa omasta autostaan. Minulla ei ollut vielä tarkempaa tietoa mitä tuo mies aikoi esitellä, mutta kohtahan se varmaan selviäisi.

- Ei liita, minä pyydä, Ping Pong panikoi kädet levällään.

En kerinnyt ottaa ainoatakaan askelta, kun Mersu-mies tempaisi jostain megafonin ja alkoi kailottaa siihen.

- Tänne vaan rohkeasti kaikki tyhmimmät ja huonokuuloisemmatkin autonomistajat. Tuote ei maksa paljoa, vaikka köyhäähän se kirpaisee halvemmatkin hinnat.
- Pitä hieno puhe, Ping Pong huusi metelin tauottua hetkeksi.
- Rahaa ei tarvitse olla mukana paljoa, riittää kun repulla kantaa. Voi maksaa myös osissa. Olen neuvotellut itseni kanssa teille köyhimmille halvan koron. Maksatte korkoineen tämän tuotteen vain kolmeen kertaan. Ajatella, kahden vuoden maksuajalla ja vain kolmeen kertaan. Nyt on erittäin tyhmää jättää kauppa tekemättä. Samalla kannattaa ostaa näitä ihmelaitteita pari varastoon, jos vaikka kummin kaima tai lähikaupan kassa sattuu ihastumaan tähän ainutlaatuiseen tuotteeseen, enkä kerkeä itse paikalle näitä myymään.
- Miten postimyynti? huusin ilmoille kysymyksen.
- Vain laite käteen ja rahat toiseen.
- Kato, tästä käsi minä anta raha tuo mies, Ping Pong näytti oikeaa kättään.
- Onko peukalo keskellä kämmentä? Ei huolta, sillä olemme tehneet sopimuksen paikallisen asentamon kanssa, joka asentaa tuotteen autoonne nimellistä kahdensadan euron korvausta vastaan. Huomatkaa, että asennustyölle saatte vain valtuutetussa asentamossa kuluttajansuojan mukaisen takuun. Lisäksi jokainen asentamon asiakas saa vielä bonusetuna Rivakan Ajon Aakkoset -kirjan. Huomatkaa, tämä etu vain asentamon asiakkaille.
- Entä jos asennuttaa autoon kaksi sellaista mitänenytikinäolivatkaan laitetta? utelin lisää.
- Kyllä, kaksi kirjaa napsahtaa kouraan. Emme ole rajoittaneet laitteiden asennusmäärää per auto.
- Mikä se laite on?
- Laite on HikiTeho! Tadaa, ainoa alkuperäinen ja testeistä läpi päässyt polttoaineen säästäjä, HikiTeho!
- HikiTeho, HikiTeho, hulaa, Ping Pong alkoi tuulettaa kädet päänsä päällä.

Minä en ollut kuullutkaan moisesta ihmelaitteesta. Näin äkkiä muistellen ei edes Sumuvalo-autolehdessä ollut koskaan tuon laitteen mainosta. Olihan siinäkin aviisissa testattu vaikka minkälaista polttoaineensäästölaitetta, mutta HikiTeho oli nimeltään kovin outo ja ennenkuulumaton. LikaHoweri oli kyllä joskus testattu, mutta muistini mukaan siitä ei ollut kovinkaan paljon hyötyä. Volvo-mies oli myös uskaltautunut lähemmäksi Mersua. Taisi laite kiinnostaa pihiä miestä aivan toiseen malliin mitä minua. Minä olin paikalla pelkästään luontaisen uteliaisuuteni johdattelemana. Oma Rutinoff oli nyt sellaisessa iskussa, etten ala lisäämään sen kokonaispainoa millään lisävermeillä. Tosin muistelin niiden olevan jotain todella köykäisiä systeemejä, siis ainakin ne lehdessä testatut versiot.

- Sopiiko se Volvoon? Volvo-mies, eli Börje uteli.
- Ihan kaikkiin merkkeihin ja malleihin, jopa tällaisiin dieseleihin. Myyntimies selitti nyt ilman megafonia.
- Mitä siitä on hyötyä? Börje jatkoi.
- Savutus vähenee, teho nousee ja polttoaineen kulutus laskee jopa kymmeniä prosentteja. Huomasitte varmaan, ettei tämä Mersuni savuttanut ollenkaan, vaikka annoin sille kunnolla kierroksia. Tällä on sentään ajettu jo kolmen tuollaisen Volvon keston verran.
- Volvoilla ajetaan helposti puolimiljoonaa.
- Entä sitten, minähän sanoin tällä ajetun jo kolme kertaa niiden keston verran, myyntimies paasasi.

Miesten väitellessä kilometreistä, minä tutkiskelin aikani kuluksi tarkemmin tuota ruosteen raiskaamaa Mersu-vanhusta, joka oli uhkaavasti kallellaan kuljettajan puolelle päin. Autoa oli maalattu useammalla eri värillä ja jäljistä päätellen aina pensselillä. Takaraivoon hiipi sellainen ajatus, ettei kaverilla tainnut olla aivan se paras mahdollinen myyntituote käsillä, jos herran autoa piti menestyksen mittarina. Myös renkaat vaikuttivat olevan elämän ehtoopuolella. Ne olivat käytännössä ilman nastoja ja pikaisen vilkaisun perusteella ainakin kolmea eri merkkiä.

- Eihän tuossa mittarissa ole kuin viisisataatuhatta, Volvo-mies ilmoitti kurkkiessaan Mersuun sisälle.
- Kolmas mittari. Eivät ole Mersun itsensä valmistamia, joten niitä menee valitettavasti aika monta, mutta takuu toimii. Olen saanut jokaisen uuden mittarin takuuseen vaikka autolla on ikää enemmän mitä teidän autoilla yhteensä.
- Missä se ihmelaite on? Volvo-mies tivasi.
- Pieni hetki, toki minä sen näytän. Täytyyhän minun pitää maksavat asiakkaat tyytyväisinä. En todellakaan myy mitään paskaa tai edes sitä kuuluisaa sikaa säkissä. Niin totta kun nimeni on Kosti Pullakoski, en ole vielä huijannut yhtään asiakastani tyhjillä lupauksilla tai toimimattomilla tuotteilla.

Katselin samalla Mersun takapenkillä olevia esitteitä. Siellä oli esitteitä hirsimökeistä, koiran kaulapannoista, vauvan kantokopista, kuivatusta mursunlihasta ja pestävistä öljynsuodattimista sekä tietysti HikiTehon esitteitä. Kaveri taisi olla aika monipuolinen myyntimies. Autossa ei vaan näkynyt minkään firman tarroja tai muitakaan yhteystietoja. Luulisi nyt autossa olevan edes jonkun tuotemerkin tarroja.

- Mistä se nimi tulee, se HikiTeho? kysyin autosta ylös könyävältä kauppamieheltä.
- Mitä tapahtuu kun juoksee oikein kovaa? hän puhisi vastakysymyksen.
- Minä ainakin hengästyn, kerroin totuudenmukaisesti.
- Hiki, siitä seuraa hiki, myyntitykki korjasi.
- Saunassakin hikoillaan. Onko se sama hiki? tenttasin lisää.
- Ei, kyllä tässä tuotteessa viitataan tehokkaan liikkumisen tuomaan hikeen. Harvoinpa ne autot saunovat.
- Totta, myönsin. – Entä se Teho?
- Tehoa ja voimaa, sitä tämä tuote tuo lisää enemmän kuin AKE sallii.
- Minä tiedä yksi Make, se asu tässä sama piha. Ping Pong innostui selittämään ja viittoilemaan tyhjää V8-Maken parkkiruutua.
- AKE ei ole mikään ihmisen nimi, se on AjoneuvohallintoKEskus, korjasin hänen luulojaan.
- Minu auto hallita yksi yhtiö, se olla Nordea. Ei minu auto AKE hallita, hän selitti kädet viuhtoen.

En tullut oikeastaan hullua hurskaammaksi äskeisistä vastauksista, mutta en ollut siitä oikeastaan yllättynyt. Jos tuon myyntitykin auto oli resu, oli hän itse ollut ainakin ruoka-aikaan kotona, kuten naapurimme Aimo Onnikka. Aimosta poiketen myyntitykki oli rasvannut hiuksensa oikein kunnon rasvamällillä. Hiusrasvan haju oli jotain sanoinkuvaamattoman järkyttävää. Miehen pikimustat hiukset oli tosiaan liimattu päätä vasten tehokkaasti. Minun oli aivan pakko peräytyä pari askelta hajun takia.

Jatkuu...




Rutinoffin kuski










© Rauno Vääräniemi