Etusivulle
Rutinoffin kuskin tarinat
takaisin tekstipohjaiselle sivulle
Korvikeautojen koeajot

14.10.2005

Rusinapullaa ilman rusinoita


Jäsenhakemuskeskustelun jälkeen istuskelimme hiljaa tahoillamme ja odottelimme haalaripukuisen kuljettajamme palaamista. Reiska oli ajanut auto niin, etten päässyt oikein näkemään mitä sisällä tapahtui. Toisaalta vessaan en olisi halunnutkaan nähdä. Minä kyllä vähän epäilin sen ruikkutaudin olevan taas joku tekosyy, millä Reiska pääsee tutkimaan vaikka Helsingin karttaa tai kysymään tietä huoltoaseman henkilökunnalta. Tottahan toki ne toisella Shellillä tietää muiden omien asemien sijainnin ja osaavat neuvoa sinne Rajatorpan Shellille.

- Olisi paskonu kotona, ettei tarvi tärvätä aikaa tässä, Närä marmatti.
- Entä jos Reiska menikin lukemaan karttaa sinne vessan perimmäiseen nurkkaan? heitin ilmoille ajatukseni.
- Hmph, sitä minä jo tuossa katselin, että ei ole miehellä suuntavaisto kunnossa. Minä ainakin olisin lähtenyt ihan eri suuntaan.
- Ai niin kuin minne?
- Hähää, enpäs kerro, kun et näemmä itsekään osaa täällä kulkea. Kierrelkää te nuoremmuuttanne aikanne, niin vanha opastaa sitten perille.
- Olisit kuitenkin jossain Porvoossa tai Itä-Suomessa jos saisit päättää, nauroin mokomallekin suunnistajalle.

Samassa huoltoaseman ovi aukesi ja Reiska lompsi ulos, kädessään joku paperilappu. Hän näytti tutkailevan sitä vielä kävellessäänkin. Auton kohdalle päästyään, hän laittoi paperilapun haalareiden taskuun ja istahti mitään puhumatta kuljettajan paikalle.

- Jakoivatko ne siellä vessanpytyn käyttöohjeita, vai mitä tavailit tullessa? tiedustelin.
- Piirustuksia katselin, pyysivät minua rakentamaan tähän uuden ja toimivamman huoltoaseman. Tein tuolla samalla pieniä muistiinpanoja ja niitä rätnäilin aikani kuluksi tuossa pihan poikki kävellessä.
- Hitto, saisinkohan minäkin niiltä jonkun urakan, jos menisin kysymään, sanoin ja avasin piruuttani toisen takaoven.
- Ovi kiinni! Nyt ei ole aikaa lätistä tyhjää, Reiska murahti ja väänsi Mazdan tulille.
- Minua kakattaa, yritin vielä mahdollisimman anovalla äänellä.
- Ei kerkeä, olisit käynyt kotona, Reiska tuhahti ja käänteli autonsa Tukholmankadulle.
- Turkuunko meinaat mennä, hähähää? Närä räkätti huomattuaan ajosuunnan.
- Jätänkö seuraavalle bussipysäkille vai viedäänkö moottoritien alkuun? Reiska tivasi Närältä.
- Täh?
- Sitä vaan, että mene eläkkeinesi sinne Turkuun, niin me jatkamme kohti Rajatorppaa.
- Ei ku sitä Corollaa minäkin, Närä nikotteli vuorostaan.

Nähtävästi reittivalinta sopi kaikille osapuolille, sillä Närä vaikeni tyystin ja jäi katselemaan sivuikkunasta. Keskityin itsekin samaan touhuun, eli muun liikenteen tarkkailemiseen. Reiska puolestaan näytti olevan niin keskittynyt ajamiseen, ettei mieleeni tullut häiritä häntä jutuillani. Liikenne tuntui vetävän kohtalaisen hyvin, joten pian olimme moottoritien alun kohdalla. Minua vähän jännitti, että menemmekö sille vai suoraan, kuten olin itse hiljaa reittiä miettinyt. Tokihan Turunkin kautta pääsee vaikka minne, mutta kokonaistaloudellisesti se ei ollut tällä reissulla paras mahdollinen vaihtoehto.

Köröttelimme tasan neljääkymmentä nopeusrajoitusten mukaan. Närä huokaili tosin siihen malliin, että lujempaakin olisi voinut ajaa. Minulle tämä liikennemerkkien osoittama nopeus sopi vallan mainiosti, se oli jollain tapaa kotoinen ajalta jolloin oma Rutinoff oli ajokunnossa. Aloimme lähestyä Etelä-Haagan liikenneympyrää, jossa oli hyvät mahdollisuudet joutua ties minne väärällä kaistanvalinnalla.

- Ota tuo sisin kaista, sitten kiihdytät ykkösellä tappiin ja heität kakkoselle. Vähän ennen liittymää kiskaiset käsijarrusta ja heität nelipyöräluisussa ulos ympyrästä, Närä alkoi selittää nahkasaapas Mazdan lattiaa tömisten.
- Voi yhden kerran mitä puppua. Ei kuule Mazdat käyttäydy ollenkaan niin kuin alitehoiset korillat. Jos tekisin noin, niin tämä lähtisi keulimaan ja me kaikki istuttaisiin takapenkillä.
- Hmph, varo myös niitä roskiksia, Närä tuhahti.

Reiska selvitti ympyrän mielestäni aivan kohtalaisesti, mitä nyt kerran piti vaihtaa kaistaa, jotta pääsimme Vihdintielle. Joskus olisi kiva kokeilla, että kuinka pitkään tuossa voisi ajaa pelkkää ympyrää, että poliisit tulisivat liputtamaan pois radalta. Pysäyttäisivätköhän ne siihen ympyrään vai ohjaisivatko ne sieltä ulos? Matkamme jatkui rajoitusten mukaan, sillä Reiska ei yleensä kovin paljoa kaahaillut. Toki joskus Mazda sai kumisaapasta oikein kunnolla, mutta se oli aika harvinaista. Rauhallisesta etenemisestämme huolimatta saavutimme erään aika uuden Corollan.

- Et muuten ohita! Närä ilmoitti apukuskin ominaisuudessa.
- Minä kuule ohittaa näppään tuollaiset tientukot vaikka linja-autopysäkin kautta, Reiska murahti.
- Entä jos pysäkillä on matkustajia, otatko niitä kyytiin? Tai miten siinä tapauksessa, jos pysäkillä on linja-auto, hyppäätkö kenties sen yli? utelin tuohon ohituskysymykseen oleellisesti liittyviä asioita.
- Saa siinä pysäkillä olla vaikka linja-auto, niin kyllä minä silti sen kautta yhden Corollan ohitan. Teillä kummallakaan ei nähtävästi ole edes alkeellisinta käsitystä siitä, mihin tämä Mazda pystyy.
- Närä hei, miksi Reiska ei saa ohittaa tuota Corollaa? utelin häneltä.
- No arvaa hävettääkö jos ne huomaavat minkä kyydissä istun, Närä mutisi.
- Tuttuja kenties?

Samalla hetkellä Reiska kytki vilkun päälle ja lähti ohittamaan Corollaa. Närälle tuli hätä, ja hän muka pudotti euron kolikon lattialle. Närän painuessa jalkatilaan, Reiska hiljensi hieman vauhtia ja jättäytyi Corollasta jonkin verran. Pienen hetken päästä hän kiihdytti takaisin juuri täsmälleen sen kohdalle.

- No niin, se siitä Corollasta, Reiska sanoi ääneen.
- Onneksi löysin sen euron, Närä puhisi ja nosti päänsä ylös. – Voi perkeleen kumisaapaspölvästi, sehän on tuossa vieressä!
- Oho, mistä se tuohon oikein tupsahti? Reiska hämmästeli.
- Sokeakin vielä, onnettoman ajotaidon lisäksi, Närä marmatti ja katsoi hymyksi tarkoitettu irvistys naamalla viereistä Corollaa.
- Sieltä vilkutetaan sinulle, totesin ilahtuneena, kun Corollaa ajava harmaatukkainen mies alkoi vilkuttaa.
- No niin, nyt tuli sitten sakot, hiton kumisaapasaivo, Närä puhisi.
- Sakot? kummastelin.
- Sakotpa hyvinkin. Kerhon säännöissä sanotaan, että ei saa mennä toisenmerkkisen auton kyytiinkään, jos on edes teoreettinen mahdollisuus lähteä reissuun Toyotalla.
- Oliko meillä? käännyin Reiskan puoleen.
- Ei ollut ja olemmehan me menossa sitä paitsi katsomaan erästä Corollaa, hän hymähti.
- Niin se Corolla, Närä innostui ja alkoi näppäillä vimmatusti puhelintaan.
- Lepuutatko hermoja Toyota-hirsipuupelillä? utelin papalta.
- Ei ku, textarin laitan siitä Corollasta.
- Niin?
- Odota hetki, niin kuullaan mikä on vastaus.

Jatkoimme matkaa Corollan vierellä ja vauhtimme tippui alle rajoitusten. Seurasin mielenkiinnolla, kun Corollaa ajava pappa luki tekstiviestin ja antoi puhelimen vieressään Toyota-lippalakki päässä istuvalle papalle. Olimme juuri ohittamassa Nissanin liikettä, kun Närä puhelin piippasi vastaanotetun tekstiviestin merkiksi. Harmi, etten tiennyt heidän numeroitaan, sillä olisi ollut kovin mukavaa heittää heille tekstari ”Nissan on paljon Toyotaa parempi”. Olisi ainakin seuraavassa kerhoillassa ollut keskustelunaihetta.

- No, mitä papat sanoivat? penäsin Närältä.
- Joo, aikovat kuulemma ajaa perässä ja varmistaa, että menemme tosiaan katsomaan sitä Corollaa. Jos näin on, en saa sakkoja.
- Mitä ne sakot oikein on?
- Tiedätkö rusinapullat?
- Jep, niissä on pullaa ja rusinoita, vastasin ihmeissäni.
- No, sakot tarkoittavat sitä, että joudut ostamaan kerhoiltaan rusinapullaa, mutta sinun pullapalasta nypitään kaikki rusinat pois ja joudut syömään sen ilman rusinoita.
- Ei voi olla totta, että ihan rusinat nypitään, hirnuin vedet silmissä takapenkillä.
- Onneksi meillä amispiireissä ei sakotella toisia pullilla, vaan tehdä näpätään hommat sekennissa, Reiska hörähti.
- Mikä se sekenti on? Närä murahti ja vilkutteli samalla viereiseen Corollaan.
- Lyhkänen ajanjakso, mikä on teille nahjuksille kovin vaikea käsittää.
- Puhutaanko me nyt sekunneista? Minä kyllä tiedän mitä ne ovat, ilmoitin Reiskalle.
- Sekenti on ammattimiesten sekunti, joka on huomattavasti tavallisten amatöörien sekuntia lyhkäsempi. Jos me tehdään jotain sekennissa, niin tavikset tarttee samaan hommaa aikaa tuollaisen minuutin.
- Hmph, sitä taas livettiin asiasta, kuin haalaripukuinen silakka kalliolta, Närä hymähti. – Eikö teillä tosiaan ole mitään sakkosysteemejä, jos joku vaikka tekee jotain todella väärin?
- Oikeastaan kyllä, jos haalareiden tervaamista sisäpuolelta voi sakottamiseksi sanoa, Reiska mutisi puoliksi itsekseen.
- Älä? kuulostaa aika kovalta systeemiltä, Närä ähki.
- No jaa, kovan luokan amislaiset eivät pienestä hätkähdä.
- Milloin tuollainen tervaaminen suoritetaan? puutuin keskusteluun.
- No oikeastaan ainoa tapaus minkä muistan, sattui amisaikoina. Silloin yksi amislainen joi toisten oluet ja kävi kusella kavereiden auton konepellille.
- Rankka teko, hörähdin.
- Tervattiin tyypin haalarit sisältä ja käskettiin pukea päälle. Sen jälkeen sitoa näppäsimme koko komeuden ammattimiesteipillä nippuun ja istutimme tyttöjen pesuhuoneeseen valuvan suihkun alle, Reiska muisteli menneitä suu korvissa.
- Hmph, eipä kuulosta vakuuttavalta tuollainen kertaluontoinen rankaiseminen, Närä hymähti.
- Me ammattimiehet kun emme tosiaankaan tarvitse mitään rankkoja rusinarangaistuksia, Reiska totesi ja ohitti Corollan vihdoin ja viimein.

Närä oli nyrjäyttää niskansa kuikuillessaan takaikkunan kautta taakse jäävää Corollaa. Takapenkillä istuessani tunsin olevani jollain tapaa tiellä, mutta piruuttani en väistynyt tuumaakaan sivummalle. Ei kait se nyt voi olla jumaliste jonkun miljoona kertaa aikaisemmin nähdyn Corollan näkeminen noin henki ja elämä. Reiska taisi polkea kaasua ihan piruillessaankin normaalia reippaammin, sillä Mazdan nopeusmittari näytti jo kohtalaista ylinopeutta.

- Mitä, joko sieltä nousee pellin alta savua? karjaisin vilkaistuani taaksepäin takaikkunasta.
- Missä savua ja mikä nousee? Närä panikoi ja pyöritti päätään hullun pöllön lailla.
- Tuon takana ajavan Corollan konepellin alta.
- Hmph, ollaanpa sitä nyt taas vitsikkäitä. Tuollainen onneton pilkka ei osu ainakaan meidän Toyota-miesten nilkkaan, sillä ajamme maailman luotettavimmilla autoilla.
- Eikö se olisi kiva päästä tilastoihin ensimmäisen hajonneen Toyotan omistajana? piruilin lisää.
- Me teemmekin vain luotettavuustilastoja, sillä emme voi pitää hajoamistilastoja, koska autot eivät hajoa.
- Sen Rajatorpan Shellin pitäisi olla kohta tuossa vasemmalla, Reiska ilmoitti.
- Vasemmalla? kummastelin tiiraillessani oikealla siintävää Shellin kylttiä.
- No voi yhden kerran, kun ette malta kuunnella loppuun asti, hosupellet, Reiska marmatti. – Olisin jatkanut, että Shellin pitäisi olla kohta tuossa vasemman vieressä, eli oikealla puolen tietä.
- Eikös nuo nyt ole jotenkin ihan toisella puolen tietä, vasen ja oikea? kummastelin.
- Miten nämä minun kädet ovat nyt ratilla? Reiska murahti.
- Vierekkäin, totesin.
- Eli vasen on oikean vieressä. Kyllä sitä taas saa kärsiä, kun hyvää hyvyyttäni otin teidät mukaan tutustumaan autokaupan ihmeelliseen maailmaan ja pääsitte vielä ilmaiselle matkalle toiselle puolen pääkaupunkiseutua.
- Oi kiitos suuri ammattimiesguru, kun tosiaan otit meidän pääsiäiskädet oppiisi ja vielä ilman maksua, kiittelin ja muistelin hänelle lainaamiani rahoja.
- Hmph, vai jotain oppia tuosta roskikseen törmääjästä pitäisi ottaa? Minähän se lähdin mukaan, että paikalla olisi joku Corollasta jotain tietävä, eikä vain tavallisia hohhoilijoita, Närä puhisi.

Samassa Reiska käänsi Mazdan Shellin pihalle, jossa ei ainakaan vielä ollut yhtään Corollaa, eikä muutakaan Toyota-merkin tuotetta. Jäimme parkkiin pihalle ja Reiska sammutti auton moottorin. Istuimme varmaan pari minuuttia, kun minulla alkoi tehdä jumalattomasti mieli kahvia. Avasin takaoven ja olin poistumassa autosta, kun Reiska karjaisi.

- Minne matka?
- Kahville ajattelin.
- Tuo mullekin, mutta kaada ne päällimmäiset lirut omaan kuppiin ja mulle pohjalta.
- Entä Närä?
- Minä tulen itse. En oikein luota tämän huoltoasemaketjun kahvisysteemeihin. Me kun käytämme kerhon kanssa aivan toisen huoltoasemaketjun palveluita.
- Taidat tulla kyttäämään, että onko tuolla myynnissä rusinapullia ilman rusinoita, hehheh, hekottelin noustessani autosta.
- Hmph, kyllä minä sentään jotain tajuan, ja nyt taisit vittuilla viisaammallesi, Närä tuhahti.
- Eikös se teidän tyyli ollutkin nyppiä rusinat pullasta ja syödä sitten?
- Vain sakotustilanteessa.
- Kato, Corolla saapuu, taisi tulla seuraavalla junalla, hihkaisin Närän tuttujen kurvatessa huoltoaseman pihalle.
- Millä junalla?
- No sillä millä Corollat yleensä tuodaan, eli viimeisellä junalla.
- Teknisesti ottaen Corollat ovat rakettimatkailijoita verrattuna vaikka tähän Mastaan, Rutinoffista nyt puhumattakaan.
- Alatko irvistelemään minun korjaamolla makaavalle autolle? tivasin Närältä.
- Hähähää, sehän nyt on koko naapuruston vitsi ollut niin pitkään kun se on sinulla ollut, Närä räkätti.
- Kuulehan papparainen, eläkkeesi on täydellinen vitsi naapurustossa, puhumattakaan sinun jatkuvista autonvaihtohaaveista uudempaan Corollaan, latasin takaisin.
- Miten niin vitsi?
- Siten niin, että vitsi vitsi!
- Hmph, olikohan tämä taas jotain keskenkasvuisten räkänokkien huumoria? Närä katseli pää kallellaan.
- Jep, sitä juuri. Mennäänkö valikoimaan kahvit ja pullat?
- Kuka maksaa? Närä mumisi.
- Jos vaikka nuo sinun kaverit. Minä otan rekkarin ylös ja annan sen kassalla, ehdotin.
- Hys, hullu! Ei sellaista voi tehdä. Nehän ei puhu mulle viikkoon jos niiden laskulle syödään oikein rusinapullat, Närä alkoi panikoida.
- Ei haittaa! totesin ilman säälin häivää.

Jatkuu...


Tiedätkö autoista muutakin kuin sen, että renkaat kääntyilevät rattia käännettäessä? Jos näin on, niin ratkaise Miraklen ihmeet!



Rutinoffin kuski










© Rauno Vääräniemi