Etusivulle
Rutinoffin kuskin tarinat
takaisin tekstipohjaiselle sivulle
Korvikeautojen koeajot

16.09.2005

Mersun kannentiiviste


Seurasin turvallisen matkan päästä Reiskan tankkausoperaatiota. Ensimmäisestä maitopurkista meni varmaan puolet pitkin auton kylkeä, ennen kuin takakontin kätköistä kaivettu tratti pelasti tilanteen. Mersu-mies oli jähmettynyt paikoilleen ja seurasi operaatiota ilman tyhjänpäiväisiä kommentteja leiriytymispakkomielteestään. Miten sitä joku voikin olla noin vainoharhainen leiriytymisen suhteen, että näkee kaikissa parkkipaikalla olijoissa luvattoman leiriytyjän? Ei ole tainnut äijä päästä kersana telttailemaan naapurin skidien kanssa, kun oli noin paha trauma jäänyt koko hommasta.

- Kyllä lähtee, Reiska hihkui ja tunki tyhjät maitopurkit Mazdan takakonttiin.
- Eivätkö nuo purkit olisi syytä heittää roskikseen? tiedustelin häneltä.
- Ajattelitko asiaa yhtään pitemmälle? Reiska tivasi kulmiaan kurtistellen.
- En, jos meinaat maitopurkkien uusio-uusiokäyttöä.
- Siinäpä se taas tulee esiin ammattimiehen ja pääsiäiskäden ero. Katsos kun purkkien reunoilta valuu vielä bensaa niiden pohjille. Sen bensan kaatelen iltamassa vielä ruohonleikkuriin, niin saan ainakin litran käyttökelpoista polttoainetta.
- Vai ruohonleikkuriin? Eihän sinulla ole nurmikkoakaan, kummastelin ääneen.
- Sanoiko joku, että olen leikkaamassa nurmikkoa?
- Ei, tuli vaan mieleen siitä leikkurista.
- Katsos, sitä kuule ammattimies keksii paljon parempia pisneksiä, kuin tavallinen nurmikon leikkaaminen. Ajattelin perustaa oman kuljetusfirman, Reiska myhäili.
- Sillä ruohonleikkurillako? meinasin revetä ihan totaalisesti.
- Niin ja vanhoilla ostoskärryillä.
- Siis työnnät vanhoilla ostoskärryillä ruohonleikkuria paikasta toiseen ja odotat että joku maksaa sen näkemisestä jotain, vai?
- Pthyi! Voi yhden kerran miten vaikea sitä toisilla on hahmottaa edes yksinkertaista pisnesideaa, vaikka minä jo kerroin kaiken oleellisen koko asiasta.
- Ehkä jotain pientä jäi vielä mainitsematta? hihittelin Reiskan tuhahteluille.
- Otetaanpa ihan rauhallisesti: A, Minulla on itsestään vetävä ruohonleikkuri. C, minulla on ostoskärryt, joissa on tilaa vaikka kuinka paljon. Mitä siitä saadaan?
- Sekasorto, koska B jäi välistä.
- Katsos kun näppään sen ostoskärrin siihen leikkurin perään ja päästän hevosvoimat valloilleen, niin minulla on pikalinja meidän talojen ja lähikaupan välillä. Kuljettelen sillä mummojen ja muiden asukkaiden eväitä todella kilpailukykyiseen hintaan.
- Oho!
- Turha yrittää kopioida tuota ideaa, et saisi sitä kuitenkaan toiminaan noin vähäisellä pisnestietämyksellä, Reiska varoitteli sormeaan heristellen.

Jollain tapaa ei mieleeni tullut hetkeksikään kopioida tuota maanmainiota ja taatusti erikoista liikeideaa ystävältäni. Minun elämääni kuului huomattavasti mielenkiintoisempia asioita, kuin vanhan ruohonleikkurin ja ostoskärryn muodostama juna. Voisin ennemmin maata vaikka nurmikolla selällään ja nauttia luonnon nestemäisistä antimista, kuten hyvin kypsyneestä rypälejuomasta.

- Joko mennään? Olisin mielellään nähnyt se Corollan mitä olemme muka menossa katsomaan, Närä huuteli kärsimättömänä.
- Voi yhden kerran mitä hosumista, kun minulla on pisnekset kesken tuon ruostuneen Mersun kanssa. Tosin nuita on tullut hitsata näpättyä jo satoja, joten eipä tuon arvioinnissa kovin pitkään nokka tuhise, Reiska ilmoitti ja kävellä lompsi Mersun luokse siirtyneen pukuplösön vierelle.
- Onko se nyt niin vaikea ymmärtää, ettei tämä uusi Mersu ole ruosteessa? plösö naukui naama punaisena.
- Ahas, vai sillä asenteella sitä ollaankin liikkeellä. Onko sitä nyt niin vaikea sulattaa, että oma pikku saksalainen matopurkki alkaa olla jo tiensä päässä? Reiska piruili takaisin päin alkaessaan kurkkia auton alle.
- Oletteko te kaikki jotain vajaaälyisiä, häh? pukumies karjui niin kovaa, että viereistä farmarimallista Mondeota lastaamassa ollut rouva pudotti ostoskassinsa asfaltille, saaden aikaan kovan kilinän.
- Kolme tonnia! Reiska ilmoitti noustessaan pystyyn.
- Mitä, kolme tonnia! Mersun omistaja rääkäisi.
- Nooh, olisinhan minä voinut siitä neljäkin pyytää, mutta eivät kaikki ammattimiehet mitään rosvoja sentään ole, Reiska myhäili.
- Ne-ne-neljä!
- Jotkut voivat ottaa jopa viisi.
- Mut-mut-mutta sehän on vasta viimevuoden mallia ja neljäkymppiä ajettu.
- No sitä minä tuossa jo haistelin, että kovinpa on mennyt pienillä kilometreillä pahaan kuntoon.
- Mut kun huollossa ne eivät sanoneet mitään, plösö nikotteli ihmeissään.
- Katsos, tilannehan on nyt tämä, Reiska taputti Mersu-miestä tuttavallisesti olalle. – Siellä huollossa luotetaan siihen, että auto ruostuu entisestään ja todella pahaan kuntoon. Jossain vaiheessa, kun ne katsoo tekevänsä sikatörkeän tilin, jopa noin kymmenentuhannen euron verran, ne ilmoittavat siitä sinulle. Yleensä kyllä korjaavat ensin ja laskuttavat perään jos asiakkaan tilitiedot ovat tarpeeksi hyvin kohdallaan. Ellen väärin arvaa, niin taidat jättää autosi aika huolettomasti korjaamolle ja käskeä suurpiirteisesti laittaa vaan se kuntoon?
- Nii´in, plösö myönsi hiljaisella äänellä.
- Ole huoleti, Reiska laittaa tuon kuntoon sillä kolmella tonnilla. Tässä käyntikortti. Soita vaikka tänään, niin eiköhän me sinulle saada huomiseksi aika.
- Ki-kiitos.

Katselin ja kuuntelin kummissani Reiska touhuja. Miten ihmeessä hän päästi asiakkaan tuolla tavalla lipeämään paikalta. Olihan hän tarttunut siihen Ping Pongin autoon heti kiinni ja nyt päästi tuon kuin koiran veräjästä. Reiska ja pukumies paiskasivat vielä kättä ja sen jälkeen plösö hyppäsi Mersuunsa ja hurautti pois koko parkkipaikalta. Toivottavasti ei ollut kovin tärkeitä ostoksia mielessä, sillä ne jäivät nyt tekemättä. Täytyy toivoa, ettei miehellä ollut lapsia, sillä nyt jäi kyllä iltapuuro ja aamiaismurot syömättä, jos ne olivat isukin kauppareissun varassa.

- Päästit sen sitten menemään, kummastelin ääneen.
- Tällä hetkellä hommia niin paljon jonossa, etten kerkeä tänään viritellä kaikkia rytökasoja ajettavaan kuntoon. Kehotin tuota kaveria ajamaan huomiseen kumisaappaat jalassa ettei sukat kastu.
- Tapahtuuko teidän elämässä koskaan mitään? Närä murahti väliin.
- Kumma kysymys mieheltä joka pelaa kännykällään hirsipuupeliä jossa on kaksi sanaa, heitin takaisin pienen piikin.
- Hmph, vai kaksi sanaa. On tässä kylläkin jo kolme sanaa ladattuna ja lisää tulee, kunhan latailen niitä kerhon palvelusta.
- Oho, kaikki kolme sanaa.
- Niin, ne kuuluu tämän pelin aloituspaketin hintaan pienenä boonuksena.
- No nyt en oikein ymmärtänyt. Miten hirsipuupelin sanat voivat kuulua bonuksena, sillä muistikuvani mukaan juuri sanat ovat oleellisin osa sitä peliä.
- Pelin runko on hirsipuu, Närä ilmoitti topakasti.
- Joo, totta, pyrskähdin nauramaan.
- Minä kyllä suhtautuisin kovasti vakavammin 30 euron hintaiseen peliin, jota ei edes kaikille myydä, Närä murisi.

Katselin samalla sivusilmällä Reiskan puuhastelua. Hän näytti pyörivän Mersun äskeisellä paikalla ja nuuhkuttelevan isolla nenällään. Paikalle oli pysähtynyt kaksi naista ostoskärryjen kanssa. Nähtävästi he eivät uskaltaneet mennä haalaripukuisen vainukoira ohi kirppujen tai muiden ötököiden pelossa.

- Rohkeasti rouvat, ei se ole tähän päivään mennessä vielä vieraita purrut, huutelin rohkaistakseni heitä jatkamaan matkaa.
- Hys, eipäs pulista siellä joutavia, kun suoritan tässä tärkeätä operaatiota, Reiska kivahti.

Samalla hetkellä rouvat saivat kerättyä rohkeutta ja työnsivät kärrynsä mahdollisimman kaukaa Reiskan ohitse. Päästyään turvallisen matkan päähän, he kääntyivät minun ja Närän suuntaan.

- Onko se jostain laitoksesta? naisista nuorempi uteli.
- Ei kun ammattikoulusta, korjasin nopeasti tuon virhearvion.
- Anteeksi mitä? nainen jatkoi.
- Katsos, eivät huolineet sitä enää kymmenettä kertaa samalle linjalle, vaan laittoivat raukan kylmästi maailmalle oppeineen.
- Ajatella? vanhempi päivitteli Reiskaa katsellen.
- Sillä on vielä nuo ammattikouluaikaiset haalaritkin päällä, lisäsin vielä pökköä pesään.
- Niin, kaikilla ei tosiaankaan mene ihan yhtä hyvin kuin meillä, nuorempi totesi ja lähti jatkamaan matkaa.
- Minulla menee ihan hyvin, sillä tämä Masta ei ole minun, vaan minulla on Corolla! Närä kailotti rouvien perään.
- Yrititkö kenties iskeä noita kaikesta päätellen perheellisiä naisia?
- En, olivat liian vanhoja minulle. Halusin vain kertoa miten hyvin minulla menee.
- Joo, eläkkeellä oleva varastomies / trukkikuski jolla on 1999 vuosimallin Corolla. Eipä sitä varmaan paremmin voisi mennäkään, hymähdin hänelle.
- Hmph, räkänokka on vain kateellinen tällaiselle virallisesti eläkkeellä olevalle, joka on ostanut autonsa ihan omalla rahalla.
- Noh noh, ei tuo suunnattoman omaisuuteni periminenkään kovin helppoa ollut, toppuuttelin vanhusta.

Samassa kumisaappaiden lotina voimistui ja Reiska työnsi ison räkäviisarinsa meidän viereen. Jäin Närän kanssa odottamaan hiljaa, että mitä tuo ammattimies oli nyt keksinyt vai joko olisi aika jatkaa keskeytynyttä matkaamme kohti mahdollisia Corolla-kauppoja.

- Siitä Mersusta oli mennyt myös kannentiiviste, Reiska ilmoitti lopulta.
- Ihan paska! Minä olen aina sanonut, ettei niillä Mesuilla mitään tee, Närä innostui.
- Kuinka pääsit tuohon lopputulokseen? tiedustelin puolestani.
- Kyllähän se loppujen lopuksi haistelemalla sain selville, mutta alun perin huomioni kiinnitti auton kummallinen asento.
- Asento?
- Niin, se kuule kannentiivisteen palaminen toiselta reunalta vetää koppaa kieroon aika pahasti. Jos olisit ammattimies, niin olisit huomannut, että kuljettajanpuoleinen takaovi irvisti yläreunasta. Se tarkoittaa, että kansipahvi oli palanut apukuskin puolelta ja pahasti.
- Aika jännä yhteys.
- Ei siihen mitään jännää tarvita, vaan ihan ammattikoulun työpuolen kokemus ja vähän korkeamman tason matematiikkaa, mitä amiksessa päntättiin kaksi vuotta.
- Meilläkin käytettiin töissä sitä matematiikkaa, Närä puuttui keskusteluun.
- Se ei varmaan ollut lähelläkään amiksen korkeantason matematiikkaa, Reiska hymähti säälivästi.
- Oli se. Me laskettiin toisen kerroksen trukkihallin trukit aina aamuisin ja varaston kerroskorkeus oli aika korkea, Närä puolusteli.
- Minäpä laskin kerran penskana puussa kymmeneen, heitin piruuttani väliin.
- Hmph, taisit laskea vain housuihisi, Närä hymähti.

Reiska innostui Mersun kansipahviasiasta niin kovasti, että hän kävi kaivelemassa jostain takaluukun kätköistä vanhan vihkon ja alkoi raapustella siihen timpurinkynällä nelikulmaisia laatikoita ja niiden alle nähtävästi renkaita. Tämän jälkeen laatikot ja ympyrät saivat seurakseen kaarevia viivoja, jotka risteilivät ympäri paperia. Aikansa tuherrettunaan piirrokseen ilmestyi vielä mystinen ympyröity rasti.

- Tässä teille taviksille vähän korkeamman tason matematiikkaa. Ymmärtääkö kumpikaan mitä tässä oikein esitetään ja mikä on lopputulos? Reiska esitteli aikaansaannostaan hymy huulilla.
- Minä tiedän! ilmoitin asian selvitessä melkein kuin itsestään. – Sehän on edesmenneen äitini salainen spagettiresepti ja spagettien sijoittelukuva lautasella.
- Voi yhden kerran, että piti vielä tuokin päättömyys kuulla ennen eläkeikää, Reiska parahti.
- Se kuvaa varmaan Mersun rautalankaa täynnä olevaa alkuperäistä työkalusarjaa, hähähää, Närä räkätti perään.
- Kokeillaanpa lähestyä asiaa tavallisen amatöörin tasolta. Tässä siis on auto näin ja tuossa nuo ympyrät ovat sen renkaat. Nämä viivat tässä taas ovat koriin kohdistuvia voimia ja nuo paksummat viivat ovat suurempia voimia, jotka ovat aiheutuneet palaneesta kannentiivisteestä. Loppuun yksinkertainen kysymys, mikä tämä rasti tässä on?

Reiska siirtyi huomaavaisesti sivummalle, antaen meille mahdollisuuden keskustella tuosta päivänpolttavasta kysymyksestä ihan tiiminä. Olimme Närän kanssa molemmat lievästi sanottuna kuutamolla, sillä eihän tuosta kuvasta saanut mitään järkevää selville. Jos alla olisi ollut lottoruudukko, olisi tuo varmaan rastitettu numero, mutta nyt sekään vaihtoehto ei ollut oikea. Lisäksi Närän sipisemä jätkänshakki ei voinut olla täysin varma veikkaus, sillä kyseessä oli ympyröity rasti. Jätkänshakissa ympyrät ja ristit ovat erikseen, ei siis todellakaan samassa ruudussa päällekkäin.

- Se on lisäjarruvalo, Närä ehdotti.
- Niin, onhan se auton takaosassa, mutta toisaalta se saattaisi olla myös vaikka tuulilasi tai takaluukun kansi.
- Onko tuo Reiska tosissaan nero? Närä sipisi hiljaa.
- Ei ole, kyllä se on lähempänä kylähullua kuin neroa, vastasin yhtä hiljaa.
- Vaikuttaa vaan niin tietävältä ja aikaansaavalta.
- Joo ja on aina persaukinen ja kulkee samoissa haalareissa kesät talvet.
- No niin rupusakki, vastausaika, Reiska ilmoitti kuuluvalla äänellä.

Siirryimme Närän kanssa papereinemme aivan Mazdan viereen. Reiska otti paperin minulta ja levitti sen mahtipontisin elein autonsa katolle.

- Ja jäsen N vastaa mitä? Reiska tiedusteli.
- Öö tuota, se on takalasiin yön aikana ilmestynyt lokin paska, Närä sai viimein sanottua.
- Mielenkiintoinen tulkinta palaneesta kannentiivisteestä ja kieroon vetäytyneestä kopasta, Reiska hymähti. – Mitäs asiaan sanoo jäsen R?
- Tuota noin. Koska asia on hyvin monitahoinen ja sitä pitää tarkastella monelta suunnalta ja vielä pitkän aikaan, niin vastaukseni aikaansaaminen ei suosi tällaista lyhyttä miettimisaikaa. Lisäksi kun käsillä ei ole kyseisen Mersun täydellistä korin lujuuslaskelmaa ja vääntöjäykkyyskäyriä, niin vastaukseni on Kanada.
- Hähähää, tyhmä, sehän on maa, Närä repesi saman tien.
- Voi yhden kerran jos toisenkin miten tuo yksinkertaisuus oikein paistaa teidän molempien kasvoilta, Reiska tuhahti. – Tässä on kyseessä se piste, mistä voimakkaasti painamalla saadaan auton kori taas suoraksi. Sen jälkeen kansi pitää irrottaa varttitunnissa, jotta kori ei vetäydy uudelleen kieroon. Kannen oikaisun ja kansipahvin vaihdon jälkeen se kasataan ja autolla pääsee taas kymmeniä tuhansia ilman kalliita remontteja.
- Mesu on paska! Närä hörähti.
- Onneksi en korjaa työkseni autoja, totesin kuultuani tuon esitelmän.

Jatkuu...


Tiedätkö autoista muutakin kuin sen, että renkaat kääntyilevät rattia käännettäessä? Jos näin on, niin ratkaise Miraklen ihmeet!


Rutinoffin kuski










© Rauno Vääräniemi