Etusivulle
Rutinoffin kuskin tarinat
takaisin tekstipohjaiselle sivulle
Korvikeautojen koeajot

02.09.2005

Bensa loppu


Lähdimme kävelemään kohti Reiskan Mazdaa, Vectra-pariskunnan jäädessä ihmettelemään saamiaan ohjeita. Minun olisi kyllä tehnyt mieli jäädä katsomaa sitä voin tulpanrei’istä tunkemista ja lopputulosta.

- Entä jos käyttää margariinia? Närä uteli.
- Vai niin se papparainen ajattelee? tuohan on sama juttu, jos joisi oluen sijasta vettä, kun ne molemmat ovat nestettä, Reiska tuhahti ja kiristi tahtiaan.
- Helvetin hiihtäjät, kiroilin ja lisäsin vauhtia.

Saavuin viimeisenä Mazdan luo ja tungin itseni sanaakaan sanomatta takapenkille. Närän tempoessa turvavyötä paikoilleen Reiska aloitti starttaamisen. Puolen minuutin startin jurraamisen jälkeen minulle tuli sellainen ajatus, että autossa saattoi olla jotain vikaa. En kuitenkaan sanonut sitä ääneen, sillä saattoihan se olla vaan joku Reiskan testi meille tyhmemmille.

- Toyotalla oltaisiin jo perillä, Närä murahti ja polki jalkaa hermostuneena lattiaan koko auton heilahdellessa.
- Voi yhden kerran miten härskeiksi bensavarkaat ovat nykyisin tulleet, Reiska sadatteli lopetettuaan starttaamisen.
- Miten niin varkaat? utelin.
- Tankki on tyhjä, eli joku pirun rosmo kävi letkuttamassa tankin tyhjäksi kun olin tutkimassa sitä Vectraa.
- Ettei vaan olisi ollut oma vika. Puhuit tuossa aikaisemmin jotain Mazdan tankkaamisesta.
- Kyllä kannattaisi pestä ne korvat. Tarkoitin, että tankkaan Mazdan kunhan ajan ensin sillä noin 2000 kilometriä, eli tankin tyhjäksi. Vai näytänkö minä siltä, että valehtelisin tällaisessa asiassa?
- Paha sanoa, nuo haalarit peittävät niin paljon, hymähdin mokomallekin kiemurtelijalle.
- No niin, hopi hopi sitä bensaa hakemaan, ei tässä viitsi koko päivää tuhlata, Närä paapatti.
- Pakkohan se on itse lähteä, kun vaihtoehtoina on kaksi kädetöntä tolloa, joille ei todellakaan voi antaa palavien nesteiden kuljetusta tehtäväksi, Reiska ilmoitti ja nousi ulos autosta.

Reiska meni koluamaan takakonttia, arvatenkin varakanisteria etsimään. Aikansa puhistuaan siellä, hän tuli avonaisen kuljettajan oven vierelle ilman kanisteria.

- Veivät ketkut sen varakanisterinkin mukanaan, joka oli täynnä bensaa, hän totesi haalareiden lahkeita puistellessa.
- Aika ihme, etteivät vieneet koko autoa, kummastelin.
- Veivät sen, mitä tässä oli käyttökelpoista, hähähää, Närä räkätti.
- Miten meinaat sitä bensaa kuskata? tiedustelin.
- Laita toiseen kumisaappaaseen ja hypi yhdellä jalalla, hähähää, Närä jatkoi ilakointiaan.
- Pthyi! Kyllä huomaa taas, että on eläkeläinen juttujen takana. Sitä ei kuule todellinen ammattimies ala bensiiniä saappaissaan kanniskelemaan, vaan keksii paremman konstin, Reiska vakuutteli ja pamautti oven kiinni.
- Hmph, mokomakin märkäkorva kehtasi eläkeläiseksi haukkua ja vielä ivallisella äänensävyllä, Närä marmatti.
- Ajattele positiivisesti, Reiska lähti sentään itse hakemaan sitä bensaa, eikä värvännyt touhuun meitä.
- Minähän en muuten Mastoihin bensaa kanniskele, joku tolkku se pitää olla avustustoiminnassakin, Närä jatkoi tuhinaansa.
- Etkä Mersuihin, ja Bemareihinkaan vai?
- En tietenkään!

Asiasta oli turha jatkaa enää keskustelua, sillä Närä oli niin ehdoton Toyota-fani, etteivät muut autot todellakaan saaneet häntä herkistymään bensanhakumatkalla vaikka mikä olisi. Koska meillä vaikutti olevan aikaa, avasin toisen takaoven ja oikaisin itseni takapenkille. Jalat jäivät ulkopuolelle auton kapeuden takia, mutta asento oli muuten kohtalaisen miellyttävä. Närä alkoi äänistä päätellen näprätä kännykkäänsä, joten sain hänenkin suhteen olla täysin rauhassa.

- Jeeees, mä voitin! Närä karjaisi muutaman minuutin kuluttua.
- Lotossako?
- Ei, kun tässä Tyota-hirsipuupelissä.
- Varmaan mielenkiintoinen?
- On on, tosin arvasin tuon ensimmäisen sanan aika helposti, jo kolmannella kirjaimella.
- Mikähän se sana oli?
- Toyota!
- Ajatella? yritin kuulostaa edes hieman hämmästyneeltä.
- Kato, vanha kettu tietää.

Kännykän peliin taisi tulla toinen sana, sillä etupenkiltä alkoi kuulua taas piipitystä ja näpyttelyä. Nyt vaan ei tainnut kaikki mennä ihan putkeen, sillä välillä puhelin päästi ilmoille ikävänkuuloisen tööttäyksen. Minulla olisi ollut mielessä vaikka mitä asiaan liittyvää irvailua, mutta laiskutti niin kovasti, etten jaksanut suutani aukaista moisen vähäpätöisen jutun takia.

- Vittu tämä mikään leirintäalue ole! kuului yllättävä karjaisu jalkojeni suunnasta.
- Hyvä huomio, totesin raottaessani silmiä ja katsoessani puku päällä seisovaa ylipainoista neropattia.
- Helvettiin siitä leiriytymään, jotta saan autoni parkkiin!
- Ei onnistu, minä nimittäin varasin nämä molemmat paikat itselleni.
- Vai varasit, millä muka? pukuplösö irvaili.
- Tällä, sanoin ja näytin auton lattialta käteeni sattunutta kertalippua.
- Ai tuollako? Sehän on dösän kertalippu.
- Niin onkin, mutta nykyisin niihin voi liittää kätevästi lähimarketin pysäköintipaikan varauksen. Jos haluat oman, niin näitä saa tuolta sisällä olevasta infopisteestä. Voit sitten käydä samaan rahaan ajelemassa joko tuosta ohi kulkevalla bussilla tai tien toisella puolen olevalla metrolla.
- No onhan nyt perkele...
- Sanos muuta, että ovat ihan tuollaisen menneet keksimään etkä sinä tiedä mitään, keskeytin plösön kiroilun.
- On tämä kyllä aika paksua.
- Mielestäni ne pahviliput olivat kyllä paksumpia, totesin paperilippua hypistellessäni.
- Hys, olkaa nyt hiljempaa, minulla on tiukat paikat, Närä hyssytteli.
- Ole hiljaa siellä ulkona, kaverilla on tiukat paikat laitteidensa kanssa, ilmoitin ulkona seisovalle tyypille.
- Onko sillä grilli siellä? grillaatteko te vielä ruokaa täällä parkkipaikalla?
- Oletko ihan pösilö vai esitätkö vain sellaista saadaksesi paremmin naisia? heitin ilmoille tiukan kysymyksen.

Pukumies alkoi punoittaa ja hikoilla oikein kunnolla. Tuolla menolla olisi kohta ainakin paita totaalisen märkä ja vaihtokunnossa. Nostin päätäni ja kurkkasin tarkemmin, että minkälaisella autolla noin lihava ja ikävä ihminen ajaa. Yllätykseni ei ollut kovin suunnaton, kun totesin miehen Mersun olevan käynnissä muutaman metrin päässä. Nyt jos sanoisin Närälle, että joku Mersu-mies vittuilee meille, niin sota olisi valmis. Toisaalta menossa oleva peli taisi voittaa kaikki muut maanpäälliset jännitystekijät.

- Jes jes jes, tähän ei mitkään Mersu-idiootit pystykään, alkoi etupenkiltä kuulua kovaa tuuletusta.
- Et varmaan lotonnut vieläkään, naurahdin moiselle intoilulle.
- En, keksin toisen sanan ja vielä melko helposti.
- Mikähän se mahtoi olla?
- Japani.
- Enpä olisi millään arvannut, kun ei sattunut maailmankarttaa mukaan.
- Niin, meikäpoika sitä ei karttoja tarvitse, se on tuo maantieto niin hyvin hanskassa.
- Montako kertaa piti yrittää?
- Eipäs nyt lätistä tyhjää. Sitä paitsi harjoituskertoja ei lasketa edes urheilussa, joten arvasin ensimmäisellä kerralla.

Samassa pukuhikoilija koputti Närän kohdalla olevaan sivulasiin ja vaati ikkunaa auki. Närä kun oli Närä, niin hän tuuppasi oven auki kohtalaisen rivakasti ja pukumiehen kannalta katsoen yllättävästi. Hän nimittäin horjahti taaksepäin, otti kolme epätoivoista taka-askelta, sekaantui omiin lyhyisiin koipiinsa ja rojahti tyylikkäästi oman Mersunsa keulaa vasten.

- Mihin se äskeinen tyyppi hävisi? Närä kummasteli.
- Päätti nähtävästi mennä hieromaan persuksellaan tuon Mersunsa tähden kirkkaammaksi, jotta kaikenmaailman Toyota-kuskit tulisivat siitä entistä kateellisimmiksi.
- Hmph, saahan sitä kuvitella vaikka mitä. Muutenkin näyttää olevan aika tyhmä jätkä, kun ei osaa autoaan ajaa parkkiruutuun.
- Niin, olisi kuulemma ajanut tähän viereen, mutta minulla sattui olemaan sivuovi auki.
- Menkööt Saksaan pysäköimään autonsa, siellä on enemmän parkkipaikkoja, Närä ilmoitti kantansa oletetulla tavalla.

Minua alkoi ihmetyttää Reiskan viipyminen, sillä yleensä hän oli todella nopea käänteissään eikä huoltoasema ollut kuin parin korttelin päässä. Riski mies ei tuhlaa koko reissuun juuri reilua viittä minuuttia enempää ja Reiska oli tunnetusti vielä riskiäkin nopeampi. Olinhan antanut hänelle myös rahaa, joten kyllä sillä yhden bensakanisterin ostaa. Tietysti ystäväni rahatilanne saattoi olla vaikka kuinka surkea ja kanisterin ostaminen sula mahdottomuus.

- Puuuh, aika vittumainen temppu tuo äskeinen, pukupäällä steppailija tuli kertomaan mielipiteensä Närälle.
- Voi voi, upposiko Mersun tähti takapuoleen ja nyt kirvelee? Närä ilkkui.
- Puuh, hyvä etteivät uudet pukuhousut revenneet.
- Anteeksi, mutta minä olen hyvin kiireinen, enkä kerkeä keskustella kanssasi mistään merkkien perseeseen survomisista.
- Minä, minä, minä, minulla on aivan muuta asiaa!
- Onko sinulla tällaista uudenmallista älypuhelinta? Närä tiedusteli ja näytti omaa uutuuttaan kiiltelevää luuria.
- On toki, kaksikin kappaletta, pukumies vastasi hämillään.
- Hyvä, ladataan siihen toiseen minun muistikortilta tämä Toyota-hirsipuupeli ja pelataan sitä toisiamme vastaan, Närä oikein innostui esittämästään ideasta.
- Ei saatana! Minulla ei ole aikaa ruveta pelaamaan kenenkään kanssa mitään vitun typerää Toyota-monopolia vai mikä se nyt sitten olikaan.
- Ai jaa! Sinuna minä pitäisin kyllä kiirettä kauppareissusi kanssa, jotta nuo Mersusi ovet eivät ruostu pois ennen kotiin ehtimistä. Tulee loppumatkasta turhan avonainen tunne ilman ovia. Ja niitä merkki perseeseen leikkejä saat mennä leikkimään muualle, tai soitan poliisille ja teen ilmoituksen perverssisti käyttäytyvästä äijästä ja annan tuon autosi rekisteritunnuksen, Närä lateli tulemaan yllättävän tyynesti.
- Mitäs jos menisit vaikka tuonne Itäväylän toisella puolen olevaan K-kauppaan, siellä saattaa olla tilaa vielä yhdelle komerossa kasvaneelle, ehdotin sopuratkaisua.
- Minä en vittu ole kasvanut missään komerossa!

Samassa ilman täytti tuttu kumisaappaiden lotina, Reiskan kurvatessa paikalle syli täynnä maitopurkkeja. Näky ei jotenkin sopinut ollenkaan siihen tosiasiaan, että hän oli lähtenyt hakemaan autoonsa bensaa. Olikohan Reiska kenties kaatunut menomatkalla ja saanut päähänsä jotain maitoon liittyvää?

- Hei täällä on muitakin ja vielä Mersun kanssa. Odota pieni hetki, niin teen arvion sen ruostekorjauksen kustannuksesta, Reiska huuteli kurvatessaan Mazdan kuljettajan puoleiselle sivulle.
- Miten oikein maitoa kuskaat, heitin väliin oman kommentin, ennen kuin Mersu-mies räjähtää silmille.

Nousin samalla autosta ja astelin Reiskan luo auton taakse. Maitopurkit hän laski varovasti asfaltille. Bensan haju oli valtava, joten kyllä noissa purkeissa taisi sitä itseään olla.

- Tein hyvän diilin huoltoasemalla. Lupasin hävittää heidän vanhat maitonsa ja sain näin itselle viisi litraa bensaa kahden hinnalla sekä nämä tyhjät maitopurkit kuljetusvälineiksi. Sitä ei kuule tavallinen pääsiäiskäsi oikein osaakaan soveltaa ammattikoulussa opittuja juttuja.
- Tuota, mihin oikein sen maidon hävitit?
- Örph, rröyh, join siitä osan ja loput kaatelin huoltoaseman takapihalla olevaan viemäriin.
- Kesti aika pitkään tuo hakumatka. Luulin sinun jo eksyneen jonnekin.
- Voi yhden kerran miten sitä taas ollaan huolissaan toisista, kun itse ei osata edes ulos tältä pieneltä parkkipaikalta. Katsos kun Reiska-setä neuvoo suorimman tien tuonne huoltoasemalle. Ensin mennään tämän kauppakeskuksen läpi, sitten kurvataan toisesta ulko-ovesta vasemmalle ja mennään tuon toisen liikerakennuksen parkkihallin läpi. Sen jälkeen otetaan tiukka oikea Mäkkärin takana olevalle tielle ja saavutaan kääntöpaikan kautta suoraan huoltoaseman mittarikentälle. Selvisikö vai pitääkö tässä vielä piirtää ihan kartta?
- Onnistuisiko se? Menin nimittäin vähän sekaisin sen parkkihalliin menon jälkeen.
- Tottahan toki, minähän se olen nämä tiet niihin uusiin dikitaalikarttoihinkin piirrustellut. Eivät saaneet itse niitä tarpeeksi tarkoiksi, niin menin apuun ja raapustelin tarkat koortinaatit auringonpilkkujen perusteella.
- Syötkö muuten sieniä? minun oli pakko udella.
- En syö.
- Sitten ei varmaan ole mitään hätää ainakaan sienimyrkytyksen suhteen, huokaisin helpotuksesta.
- Aika kumma kysymys, mutta mitäpä sitä ammattikoulua käymättömältä ja elämässään paikalleen jämähtäneeltä voisi odottaakaan, Reiska hymähti ja alkoi availla asfaltilla olevia maitopurkkeja.

Paksu mies ja Närä olivat kinanneet sen verran kovaäänisesti keskenään, etteivät he olleet kuulleet meidän keskustelusta varmaan yhtään mitään. Reiskan latoessa avatut maitopurkit riviin Mazdan katolle, heräsi myös tuon plösön kiinnostus meidän puuhasteluun.

- Minähän tiesin, te perkeleen pummit pidätte tätä yleistä parkkipaikkaa leirinänne. Mitä muuta varten noita maitopurkkeja tarvitsisi avata?
- Tankataan autoa, ilmoitin hänelle.
- Maidolla?
- Jep, käykö Mersu muka vielä jollain fossiilisella polttoaineella joka saastuttaa enemmän mitä mansikkien pierut?
- Johan oli taas vitun tyhmä kysymys?
- Ei tyhmiä kysymyksiä olekaan, vastaajat ne vain tekevät itsestään idiootteja.
- Täällä haisee muuten bensa, plösö nuuhkutteli nenä meitä kohti.
- Siitä Mersusta vuotaa todennäköisesti tankki. Ne tuppaavat ruostumaan muun auton kanssa samaa tahtia, Reiska ilmoitti väliin.
- Entä jos se on muovia tai jotain ruostumatonta metallia? utelin väliin.
- Muuten, aika erikoinen kysymys, Reiska kurtisti kulmiaan ja niisti samalla ison räkäviisarinsa suoraan asfaltille.
- Ei ollut, olen vain tietämätön, puolustelin itseäni.
- Mersujen tankit ravistuvat puhki, eikä siinä kestä mikään materiaali.
- Puhuit ruostumisesta, yritin vielä.
- Käytin helppoa sanaa, jotta kuulijani ymmärtäisivät mitä ajan takaa. Kukaan ei varmaan ole edes kuullut termiä ravistuminen tankin yhteydessä, veikkaan minä.
- En minä ainakaan, myönsin suoraan.
- Niin huoh, eipä sitä kaikista luojan luomista hylkiöistä olekaan amislaisten valiosakkiin. Me kun emme yleensä viitsi kaikenlaisia turakaisia pitkään katsella. Minä kyllä olen yrittänyt ihan naapurisovun takia sinua ja tuota eläkeläistä raahata mukanani, vaikka kovin raskasta se välillä on.
- Entä se tankkaaminen?
- Menepäs nyt pari askelta taaksepäin ja katso tarkkaan miten auto tankataan, Reiska selitti tärkeän näköisenä maitopurkki kädessään.

Jatkuu...


Tiedätkö autoista muutakin kuin sen, että renkaat kääntyilevät rattia käännettäessä? Jos näin on, niin ratkaise Miraklen ihmeet!


Rutinoffin kuski










© Rauno Vääräniemi