Etusivulle
Rutinoffin kuskin tarinat
takaisin tekstipohjaiselle sivulle
Korvikeautojen koeajot

01.07.2005

Etuvetoisesta takavetoisempi


Seisoin Närän kanssa pihalla ja katselin Ping Pongin vauhdikasta vessapapereiden pelastusoperaatiota. Hän sai kuin saikin pelastettua kaikki Närän pihalla viskomat paperit, jotka hän sitten tunki visusti taskuunsa. Tämän tehtyään paperikeisari käveli Närän eteen ja tempaisin hänen kädessään olevan vajaan vessapaperirullan itselleen.

- Papeli väälikäyttö, minä viedä tämä pois!
- Lällällää, löllöllöö, Närä lällätteli takaisin.
- Sinä ei telve, sinä sotke piha loskilla.
- Aika huonoa tuo paperisi, saappaihini tuli naarmuja. En kyllä alkaisi tuolla persettäni pyyhkimään, saatikka että putsaisin sillä Toyotan konehuonetta.

Ping Pong oli juuri vastaamaisillaan jotain, mutta hän joutui väistämään parkkipaikalle kääntyvää Reiskan Mazdaa ja mielipiteet jäivät sanomatta. Katsahdin kelloa ja totesin unohtaneeni Reiskan auton luokse menemisen, kun täällä omalla parkkipaikalla oli niin kovin mielenkiintoista seuraa ja tapahtumia. Reiska käänteli Mazda 323:nsa ja onnistui samalla tönäisemään talon vieressä olevaa roskista, joka pysyi kuitenkin pystyssä.

- Toiset ne eivät opi koskaan ajamaan, mokomatkin poikaset, hähähää, Närä räkätti huomattuaan roskiskosketuksen.
- Mistä vetoa, ettei Reiska todellisuudessa törmännyt tuohon yhä heiluvaan roskikseen? kysäisin Närältä.
- No näkihän sen kaikki, ettei tuo haalaripukuinen kaahari osaa ajaa.
- Mitkäs käräjät täällä on? Ovatko kaikki kulmakunnan amatöörit lyöneet tyhmät päänsä yhteen ja päättäneet lähteä pyrkimään miesten kouluun? Reiska kailotti astuessaan autosta.
- Minä kävin armeijan silloin, kun sinne ei vielä hyväksytty marjanpoimijoita, Närä murahti.
- Kuka tässä on armeijasta puhunut? Reiska tivasi ja seurasi samalla katseellaan Ping Pongin yritystä saada vessapaperilasti alas Accordin katolta. – Ammattikoulu se on tosimiesten koulu ja sinnehän ei huolita ketä tahansa.
- No nyt minä muistankin sen koulun. Ne muutaman tyypit jotka ei pärjänneet meillä armeijassa, kertoivat menevänsä ammattikouluun, siellä kun ei tarvinnut kuulemma tehdä oikeasti mitään, Närä virnisteli.
- Taisin istua siellä paskalla aika pitkään, kun maailma on muuttunut sillä välin kovin tyhmäksi, Reiska totesi.
- Voisiko joku autta, minä pula, Ping Pong huuteli autonsa viereltä.

Reiskaa ei tarvinnut paljon houkutella, kun hän lompsi kumisaappailla kitukasvuisen itämaan miehen viereen tiedustelemaan ongelman syytä.

- Ei iltoo, Ping Pong tuhersi kiinnitysteippejä ja naruja osoitellen.

Nyt vasta minäkin huomasin, että millä tavalla kiinnitys oli oikein toteutettu. Se oli köytetty avoimien takaovien kautta ja ovet oli suljettu sen jälkeen. Itse olin käyttänyt tuota samaa konstia aikoinaan olohuoneen pöydän kuljettamisessa, tosin silloin avoimien ikkunoiden kautta.

- Tästä on muuten katto painahtanut ja pahasti, Reiska mutisi autoa syynäillen.
- Voi pyhä liisi, ei voi olla! Ping Pong parahti ja tihrusti auton kattoa.
- On se vaan kyllä mennyttä kalua. Eikö ollutkin tulomatka tänne aika huojumista ja tuuli meinasi viedä koko auton? Reiska uteli.
- Joo, oli oli.
- Varma merkki, mutta ei hätää, oikaisin kyllä sen ihan kohtuu hintaan ja voin taata, ettei sitä työtä edes huomaa tehdyn, Reiska selitti.
- Voi voi, minä tyhmä, kun kuskata kultapapeli oma auto.
- Nuuh, nuuh, taitaa lisäksi olla öljy palanut pohjaan koneessa. Tuliko sitä mahdollisesti painettua kaasua tullessa normaalia reippaammin?

Aloin itsekin haistella ilmaa tarkemmin ja totta tosiaan, ilman täytti joku ihmeellinen käry. Pyörin hieman laajemmalla alueella ja totesin kyseisen hajun tulevan Reiskan omasta autosta. Haju viittasi jotenkin hänen tekemään pakoputken kiillotusviritykseen. Myös Närä yritti nuuhkia isolla räkäviisarillaan, mutta ei ilmeistä päätellen havainnut mitään ihmeellistä. Hänellä taisi saapasrasva häiritä muiden hajujen haistelemista niin paljon, etteivät siinä muut käryt päässeet juuri erottumaan. Ping Pong puolestaan oli niin shokissa näistä uutisista, että tyytyi vain nyökyttelemään ja kumartelemaan Reiskalle, kuin suuremmallekin Gurulle.

- Tonnikaksisataa ja saat auton takaisin ihan virheettömässä kunnossa niin katon kuin moottorinkin puolesta, Reiska lupasi aikansa mietittyään.
- Papelin syytäkö?
- Niin minä näkisin tämän asian. Eihän kukaan järkevä ja vähänkään autoista tietävä kuskaa tällaista paperilastia henkilöautolla, Reiska marmatti.
- Minä ei jälkevä, Ping Pong myönsi.
- Eiköhän selvitetä tämä asia loppuun ihan moralla, Reiska murahti ja tempaisi haalareidensa kätköistä kyseisen puukon.
- Äitiii! Ping Pong kiljaisi ja pinkaisi kotiaan kohti.
- Juoksee se ainakin lujaa, Reiska tuumasi leikellessään kiinnityksiä.

Vilkaisin talon suuntaan ja sieltähän se nurkan takaa Ping Pongin vaalennut naama tuijotteli kauhuissaan. Reiska ei juuri ympärilleen katsellut, vaan vauhtiin päästyään tyhjensi koko auton paperilastin parkkipaikalle. Sanaakaan sanomatta hän hyppäsi Accordin puikkoihin ja hurautti sillä pois parkkipaikalta. Seurasin katseellani ja totesin hänen ajavan sen omalla parkkipaikalla olevaan korjaustelttaansa. Hetken päästä Reiska tuli ulos teltasta ja lähti kävelemään meitä kohti.

- Kuulosti jotenkin tutulta summalta tuo Accordin korjausarvio, ilmoitin hänelle.
- Toki, meilläpäin numerot opittiin jo kätkyessä, miten lienee sitten teikäläisen kehityskaaressa, Reiska murahti.
- Järjestystä tarkoitin, yritin vielä.
- Niin, jäi varmaan mieleen tuosta tonnikaksatasesta Ladasta, kun ajelin tänne, Reiska heilautti kättään Kalen auton suuntaan.

Annoin asian olla, sillä eipähän nuo toisten bisnekset minulle kuulunut, vaikka vähän harmitti Reiskan vedättäminen tuolla tavalla ihan syyntakeettomalta Ping Pongilta. Toisaalta oppirahat ne on jokaisen maksettava jossain vaiheessa elämää ja nyt oli itämaisen naapurini vuoro olla maksumiehenä.

- Mitä niillä numeroilla tekee, jos mies ei osaa käsitellä edes autoa, Närä esitti oman kommenttinsa.
- Kuinka niin ei osaa? Reiska valpastui.
- Ammattimies kääntää vaikka täysperävaunurekan tässä parkkipaikalla ja sitten eräs turakainen osuu Mastallaan tuohon roskikseen. Oli aivan vähällä, ettei kaatunut koko talo.
- Sokkee ja kuuro ja puhuu silti noin paljon paskaa, pthyi! Reiska räkäisi asfaltille.
- Kuulehan haalarikloppi, vanha oli jo ansiotyössä siinä vaiheessa kun teikäläistä hahmoteltiin makuuhuoneessa, Närä murahti.
- Voi yhden kerran minkälaista sontaa sitä taas ilmoille lykkää. Mies ajaa Corollalla ja luulee olevansa maailman napa juttuineen. Pitääkö tässä ihan tosissaan jättää se eukolle tuleva Corolla ostamatta, ettei siitä vaan tule noin pahasti kieroon kasvanut, Reiska marmatti.
- Hmph, tuolla asenteella on parasta, että jätät sen eukkosi, ennen kuin se alkaa käyttää haalareita ja törmäilemään roskiksiin, Närä antoi tulla takaisin ilmeenkään värähtämättä.
- Väliaika, kahvia ja pullaa! huusin väliin.
- Missä pullaa? Närä heräsi ensimmäisenä.
- Onko taatusti kunnon sumppia? Reiska äänteli hieman jälkijunassa.
- Teboilin baarista niitä saa, kerroin tarkemmin.
- Käyn vain Essolla, Närä murahti.
- Ja minä Shellillä, Reiska ilmoitti.

Kovinhan tuntui taas olevan jutut ristissä, vaikka tiesin molemmille kelpaavan ihan missä tahansa keitetyt kahvit ja leivotut pullat. Kumppanusten alkaessa nyt kinata parhaasta kahvipaikasta ja tuoreimmista pullista, uskaltautui myös Ping Pong tulla esiin nurkan takaa. Hänellä oli mukanaan jotkut lastenrattaat, johon hän alkoi sovitella pihalle nosteltuja paperirullapaketteja. Tarjouduin avuksi, mutta en saanut edes koskea niihin, sillä olin kuulemma häpäissyt paperit antamalla sen yhden rullan brutaaliin kengänkiillotuskäyttöön.

- Mitä sillä on väliä, mitä tuolla paperilla hieroo? kummastelin tilannetta.
- Tällä lankata vain pylly! Ping Pong ilmoitti topakasti.
- Entä tuolla talouspaperilla?
- Kilnuta nenä, siis pyyhki se.

Annoin hänen olla rauhassa papereineen, sillä tilanne oli kait hänelle aika vakava, enkä halunnut pahentaa sitä enää millään tapaa. Ping Pong oli kuitenkin aivan ylenpalttisen ystävällinen, mutta nyt taisi paineet vetää hermot tiukalle. Toisaalta nyt hänellä ei pitäisi ainakaan olla paineita paskapaperin tai talouspaperin loppumisesta. Se bisneksen tekeminen ja rikastuminen saattaa tosin aiheuttaa paineita, jos hän tosiaan aikoi paperikauppiaaksi. Saatuaan rattaat täyteen, Ping Pong lähti viemään ensimmäistä lastia kotia kohti.

- Pst, minä tuoda ilta pimeä yksi lulla sinulle, ettei tuo Nälä huomaa se.
- Ok, sovitaan niin, sipisin takaisin.
- Hei Rutinoffin kuski, oletko kahjompaa kuullut, että muka Masta olisi Toyotaa tehokkaampi? Närä kailotti kovalla äänellä.
- MITÄÄ? HAUKKOKO JOKU MINUA KAHJOKSI? kuului samassa hillitön rääkäisy ylhäältä päin.

Kuten olin äänestä päätellyt, oli rakas naapurini hullu ämmä parvekkeella salakuuntelu- ja katselupuuhissa. Miten lieneekään pitkään taas kytännyt jostain raosta meidän puuhasteluja.

- Emme me keskustelleet nyt naisista, Närä vastasi.
- MITÄ? olenko niin ruma, ettei minusta voi keskustella, HÄH?
- Ei suinkaan, vaan mielenkiintomme kohde on nyt autot, Närä vakuutteli.
- Jaa, olkoon sitten, kunhan ette puhu pahaa minun Tunturi moposta ettekä Juggiksen Gloffista.
- Me autoalan ammattimiehet emme keskustele mopoista edes kännissä, Reiska erehtyi vakuuttelemaan.
- No onhan se nyt PERKELE, ettei mopo kelpaa jutunaiheeksi! hullu ämmä rääkäisi ja oli pudota parvekkeelta kaiteella roikkuessaan.
- Pthyi, amatöörien hommaa tuollaiset mopoilut joillain tientukoilla, Reiska jatkoi hengestään välittämättä.

Periaatteessa minun olisi pitänyt varoittaa Reiskaa hullusta ämmästä ja hänen suhtautumisestaan vastaanväittäjiin ja toisinajattelijoihin, mutta äskeisen Accord-jutun takia päätin olla hiljaa ja katsoa mitä tuleman pitää. Sitä tulemista ei tarvinnut odotella kovin pitkään, sillä hullu ämmä katosi parvekkeelta oven pamahduksen kera ja ilmestyi alle minuutissa pihalle.

- Missä täällä niitä amatööriposkensoittajia oli? hullu ämmä rääkyi tullessaan.
- Me ammattimiehet emme ala edes väittelemään kaikkien amatöörien kanssa, Reiska ilmoitti.
- Ei se vaan minua haittaa, hullu ämmä ilmoitti ja täräytti samalla Reiskaa vasemmalla suoralla.

Niinhän siinä taas kerran kävi, että hullu vastaan normaali päättyi tyrmäyksellä hullun voittoon. Tosin kaikki jotka olivat kerran pudonneet tuon epäinhimilliset voimat omaavan naisen käsittelyssä, olivat jatkossa hyvin paljon samaa mieltä hänen kanssaan. Naapurin teollisuuskiinteistössä majaileva MC Fuck You moottoripyöräkerho oli hyvä esimerkki siitä, miten hullulla voi olla voimaa ja tahtoa taivuttaa muut tanssimaan oman pillinsä mukaan.

- Kenen kanssa minä nyt kiistelen autoista, Närä murehti maassa makaavaa Reiskaa katsellen.
- Ja mopojututko ei kelpaa, HÄH? hullu ämmä kääntyi Närää kohti.
- Juttele sinä niistä mopoista, vastahan olet sen iän ohittanut, Närä sanoi minulle ja yritti livetä pois tilanteesta.
- Okei, keskustellaan siitä, että kumpi on parempi, Toyota vai Tunturi, tuumasin virnistellen.
- Hetkinen, et kait sinä märkäkorva tenava ala ihan ilman kokemusta jutella Toyotasta. Ehei, kyllä tässä nyt täytyy vanhan astua remmiin pitkän kokemuksen turvin ja kertoa totuus positiivisia kommentteja säästelemättä. Voisit jättää kokemattomuuttas vaikka jotain tärkeää mainitsematta, Närä alkoi paasata lempiaiheestaan.
- Ai saatana, iskikö minuun tunkki vai mikä perkele se niin kova oli? Reiska heräili manailemaan.
- Vai tunkki? Näytänkö minä tosiaan joltain rasvarilta, joka kulettelee mukanaan jotain vitun tunkkia, MITÄ? hullu ämmä rääkyi.
- No se tuntui aika kovalta, Reiska mumisi.
- Niin, ostin juuri uutta ihoa pehmentävää käsivoidetta. Ei sen olisi pitänyt sattua kovin kovaa.
- Että ihan käsivoidetta? kummastelin.
- Niin siinä purkissa sanottiin. Mainoksen mukaan minulla on nyt hellät kädet käkäkäkäkä, hullu ämmä, oikealta nimeltään Floora Hellä nauraa käkätti.
- Vitun hellää, Reiska mumisi tuskin kuuluvasti ja paineli taskusta kaivamallaan trasselitukolla leukaa ja päätä.
- Oih, rasselia, anna mulle vähän, pliiis, hullu ämmä alkoi anella nähtyään Reiskan puuhat.
- No en…, tai oikeastaan ota tuosta, Reiska käänsi kelkkansa aivan viime hetkellä. – Se on kyllä aika arvokasta Bliteman trasselia, eikä mitään halpakaupan alennusjätettä.

Olin aivan varma, että kohta olisi lävähtänyt toisen kerran, jos Reiska olisi alkanut omia trasseleitaan. Jos nainen kerran nätisti pyytää, niin pitäähän hänelle trasselia antaa. Nähtävästi meidän mopomuorilla oli jotain remonttia edessä, kun tuolla tavalla trasselia hamusi itselleen. Saatuaan trasselit, hullu ämmä tunki ne kaula-aukosta rintsikoihinsa. Tämän jälkeen hän nosti Reiskan kainaloista pystyyn ja läimäytti tätä tuttavallisesti takapuolelle.

- Iihana rasseliäijä, hän leperteli.
- Olihan isku, ei voi muuta sanoa. Minua on sentään lyöty kerran kardaanilla päähän, enkä edes heilahtanut siitä, vaikka kardaanin varressa oli kiinni kaksi riskiä miestä, Reiska alkoi liioitella tuttuun tyyliinsä.
- Minäpä käytän niitä kartaaneja kotona hammastikkuina. Yleensä katkon niitä pari ennen kuin hampaat on putsattu, hullu ämmä alkoi selittää.
- Säälittävää, miten kukaan voi enää nykyaikana käyttää jotain kardaania? Närä puuttui keskusteluun.
- Kyllä voi, kartaani tekee etuvetoisesta takavetoisemman, niin ainakin Juggis on minulle kertonut, hullu ämmä kertoi.
- Aika vanhanaikainen ratkaisu, josta luovuttiin esimerkiksi Corollan kohdalla jo 80-luvun alkupuolella, Närä levitteli tietouttaan.
- Mazda on myös etuvetoinen, Reiska sai viimein tungettua kommenttinsa väliin.
- Ne matki, Närä vastasi välittömästi.

Aloin kaivella muistini sopukoita tuosta vetoasiasta ja minun mielestä Mazda 323 oli aikaisemmin etuvetoinen mitä Corolla. Närän kanssa tuosta oli aivan turha alkaa väitellä, sillä kyllä vannoutunut Toyota-friikki kaivaa ihan taatusti jotain hihastaan, millä voi osoittaa toisenmerkkisen auton huonommaksi tai vaihtoehtoisesti myöhäisemmän etuvetoon siirtymisen edukseen.

Jatkuu...


Rutinoffin kuski










© Rauno Vääräniemi