Etusivulle
Rutinoffin kuskin tarinat
takaisin tekstipohjaiselle sivulle
Korvikeautojen koeajot

25.03.2005

Ramben veljen rytöropaamo


Seurasin hiljaa vierestä, kun Rambe kaasutteli autoa ja karjui hävyttömyyksiä avaamastaan sivuikkunasta takana olevalle Hyundai-kuskille. Hyundaissa ei tainnut olla kaikki ihan kohdallaan, sillä saimme odottaa hyvän tovin, ennen kuin pääsimme peruuttamaan pois rampilta. Liikenne takanamme oli puuroutunut aivan totaalisesti ties kuinka pitkälle, mutta Rambea se ei näyttänyt kiinnostavan millään muotoa. Eipä tuo ollut minunkaan ongelma, olinhan vain hinausauton kyydissä sattuman oikusta.

- Jos se ovi kaipaa oikomista, niin tiedän halvan korjaamon, Rambe mölysi hinausauton sivuikkunasta Hyundain kuljettajalle.

Kukaan ei vaivautunut vastaamaan Rambelle, mikä sinänsä ei ollut mikään ihme. Ramben saatua hinausautonsa pois rampilta ja risteävälle tielle, keula kohti veljensä korjaamoa, alkoi liikennekin sujua taas rampilla. Se Hyundai lähti renkaat vimmatusti sutien ylös ramppia. Autoa näytti ajavan joku hattupäinen mieshenkilö. Tarkempi analyysi tuon kuljettajan suhteen jäi tekemättä hänen nopean poistumisen takia. Mieleeni tuli Ramben maininta hiljaisista ajoista hinauskeikkojen suhteen: en enää ihmetellyt miksi. Samalla muistin sen numerotiedustelutytön, joka oli höpöttänyt jostain halvatun luperoista.

- Rambe hei, sattuuko sinulla olemaan ketään tuttua töissä numerotiedustelussa?
- Ei, mutta mun likka on töissä luperotiedustelussa.
- Sun likka?
- No vittu, olihan sekin yksi vahinkolaukaus, voi perseen suti sitä lehmää, kun piti mukula pyöräyttää kesken parhaimpien pisnesvuosien.
- Haittasiko se jotenkin näitä hinaushommia?
- Paskat, se ämmä tienasi rahansa aivan muulla puuhalla tuolla Kallion kulmilla.
- Möi varmaan viinaa, hihittelin hiljaa.
- Sitäkin, Rambe murahti ja keskittyi kepittämään hinausautoaan.

Rambe sai hinausauton kiihtymään taas yllättävän ripeästi ja lähestyimme erästä uudehkoa kiertoliittymää.

- Kato nyt tuotakin risteystä, ovat laittaneet tuohon keskelle jotain betoniporsaita estämään sujuvan ajamisen. Vittu että tuotakin pitää muka kiertää, ei mene jakeluun moinen matkanteon haittaaminen, Rambe mesosi.
- Jos kaikki kiertää, niin mitä ongelmia siinä on?
- Onpahan vaan, perkele! Minähän en kierrä sitä vastapäivään, vaan ajan omaa reittiä, Rambe ärisi ja kytki taas keltaiset vilkut päälle.

Vaikka ajelin itsekin välillä omia reittejä, ei minun härskiyteni liikenteessä ollut mitään Ramben rinnalla. Ei minulla kyllä ollut keltaisia vilkkuvalojakaan, kuten Rambella oli. Rambe käänsi hinausauton keulan aivan pokkana vasten muuta liikennettä ympyrässä ja pakotti koko ympyrän liikenteen pysähtymään. Vittumaisesti virnistellen hän ajoi päin muuta liikennettä ympyrän toisella puolelle josta jatkoimme normaalisti. Käännyimme seuraavasta risteyksestä vasemmalle ja jatkoimme matkaa muun liikenteen mukana.

- Onko sinne velipojan korjaamolle pitkäkin matka? tiedustelin Rambelta.
- On, uuuu, on se perkele hyvännäköinen, Rambe alkoi selittää ja kurvasi hinausauton erään tienvarteen pysähtyneen punaisen Escortin eteen, jonka takapuolella heilutteli kättä nuorehko nainen.
- Täytyykin laittaa vähän lämpöä lisää, Rambe mutisi ja käänsi lämmöt täysille.

En ihan tajunnut tuota lämpöhommaa, koska auton hytissä oli jo ihan tarpeeksi lämmin, eihän ulkona ollut edes pakkasta, vaan ihan plussakeli. Rambe peruutti hinausauton Escortin eteen ja nousi ulos autosta. Nähtävästi hän oli saanut jossain välissä toisen keikan tähän samaan kuljetukseen. Asiasta kiinnostuneena laskeuduin alas auton hytistä ja kävelin Escortin luokse kuuntelemaan neidon hädän syytä.

- Rambe vaan, Rambe murahti ojentaessaan kättä neidolle.
- Liisa Peippo, nainen sanoi hymyillen.
- Tässä on eräs toinen asiakas, sen nimellä ei ole mitään merkitystä, Rambe viittoili minuun päin synkkänä, kuin piru konsanaan.
- Mikä Liisan autoon on tullut? tiedustelin uteliaana.
- Menepäs vaikka kuselle jonnekin kauas, äläkä puutu toisten asioihin, Rambe murahti.
- Minun auto vain sammui kesken ajon. Bensaa on kyllä tankissa, mutta se vain sammui, Liisa selitti.
- Jospa avaat konepellin ensin, niin kurkataan minkä näköinen se on, Rambe murahti.

Liisa kävi auton sisällä vetäisemässä konepellin avausvivusta ja tuli sen jälkeen nostamaan konepellin ylös. Rambe seisoi ja katseli Liisan kireisiin farkkuihin ahdettua takapuolta. Liisa oli aika vetävännäköinen nainen, iältään arviolta kahdenkymmenen viiden kieppeillä.

- Jospa kurotat tuonne ja kokeilet tuota kauimmaista letkua, Rambe ohjeisti Liisaa.
- Ai tätäkö? Liisa sanoi ja kosketti erästä letkua takapuoli pitkällä.
- Sitä juuri, näyttää muuten ihan hyvältä, Rambe kuolasi Liisan takapuolta.
- Onko tässä jotain vikaa? Liisa uteli.
- Ei ole mitään vikaa, näyttää vitun hyvältä ja käyttökelpoiselta, Rambe sanoi.
- Pitäisikö sitä kokeilla startata? puutuin taas keskusteluun.
- Häh? sanoinko minä jotain siitä kuselle menosta? Rambe ärähti.
- Ei pissitä, sanoi ja hymyilin mahdollisimman leveästi.
- Hei, minä olen Liisa, Liisa pyörähti ja tarjosi kättään minulle.
- Rutinoffin kuski, tuon Ramben asiakas tällä kertaa.
- Menikö sinunkin auto rikki?
- Kone poksahti.
- Voi raukkaparkaa, Liisa voivotteli.

Liisa meni starttaamaan autoa Ramben pyynnöstä, mutta eihän se käynnistynyt starttimoottorin pyörimisestä huolimatta. Rambe kuunteli aikansa starttaamista ja totesi auton kaipaavan hinausta korjaamolle. Liisa ilmoitti heti tietävänsä lähimmän merkkikorjaamon, joka oli oikeastaan tämän saman kadun varrella.

- Tekevät sutta, Rambe murahti ja alkoi laskea puomia ottaakseen Escortin hinaukseen.
- En minä muutakaan tiedä, Liisa sanoi.
- Minä tiedän erään luotettavan korjaamon, joka ei laskuta turhasta, Rambe sanoi.

Rambe nosti Escortin puomilla hinausasentoon ja kertoi matkan voivan jatkua hänen puolestaan. Lähdin kävelemään kohti hinausauton ohjaamoa, kun Rambe tuli vierelleni ja tuuppasi minut etemmäksi autosta.

- Mitä nyt? tiedustelin.
- Naiset ensin ja muut pellet vasta sitten, Rambe sanoi.
- Aika korkea, Liisa päivitteli.
- Minä autan, Rambe lupasi jalosti ja työnsi Liisaa takapuolesta autoon.

Katselin vierestä ja totesin Liisan vaaleansinisten farkkujen takapuoleen jäävän kaksi mustaa kädenkuvaa Ramben kourista. Ramben autettua Liisa autoon, minä kipusin sen jälkeen perässä. Onneksi apukuskinpuoleinen penkki oli tehty kahdelle istuttavaksi, niin sovimme Liisan kanssa istumaan siinä oikein hyvin. Rambe kiersi auton ja tuli viimeisenä sisälle autoon.

- Onkohan tämä hinaus kovin kallis, minulla kun ei ole mitään vakuutustakaan joka sen korvaisi? Liisa tiedusteli huolestuneen kuuloisena.
- Ei ole, jos neidin värkit pelaa ihan normaalisti, Rambe hörähti kiihdyttäessään hinausauton muun liikenteen sekaan.
- Mitkä värkit? Liisa nikotteli.
- Sanotaan niin, että annat märän leiman sedälle, niin homma on kuitattu sillä, Rambe hörähti.
- Pst, sipisin Liisalla ja näytin auton jalkatilassa olevia naisten pikkupöksyjä.
- Ei kait vaan? Liisa kauhistui ja vilkaisi Rambea pelästyneen näköisenä.
- Turhaan sinä Rambe-setää ujostelet, se on kuule aivan käypästä valuuttaa näissä hommissa, se naisen tavara meinaan.
- Mitä minä teen? Liisa sipisi minulle.
- Ota tuosta, sanoin ja tyrkkäsin Liisan kouraan taskusta kaivamani sadan euron setelin.
- Ki-kiitos.
- Voinhan minä rahaakin ottaa tietysti, mutta kalliiksihan se tulee kun ei ole niitä vakuutuksiakaan, Rambe selitteli samalla, kun kiilasi erään Volvon eteen kolmion takaa.
- Paljonko? Liisa uteli.
- Pikkuhousujen kanssa 50 euroa ja ilman niitä tasan satanen.
- Ohhoh! Liisa hämmästeli ja vilkaisi kädessään olevaa satasta.
- Se on tämä yksityisyrittäjän vapaus määrätä hinnat kysynnän ja tarjonnan mukaan.
- Maksan sen satasen, Liisa ilmoitti kipakasti.
- Niin ne nuoret, niin ne nuoret. Teillä ei ole mitään tajua rahankäytön suhteen. Pistetään vaan kaikki haisemaan mitä sattuu taskuun kertymään, Rambe marmatti polkiessaan autoon lisää vauhtia.

Tämän jälkeen matka jatkui hiljaisuuden vallitessa. Ainoastaan auton moottori piti aikamoista mekkalaa Ramben käskiessä sitä raskaalla jalalla. Minun teki mieli jututtaa Liisaa, sillä hän oli hyvännäköinen nuori nainen ja vaikutti muutenkin mukavalta tuttavuudelta. Liisalla oli pitkät ruskeat hiukset ja vartaloltaan hän oli hoikka. En vain uskaltanut Ramben takia aloittaa mitään keskustelua, tiedä vaikka olisi jouduttu kävelemään koko porukka.

- Huh, täällä on sika kuuma, Liisa tuskaili ja avasi takkinsa.
- Paskat, Rambe murahti synkkä ilme naamallaan.
- Alkaa tosiaankin muistuttaa jo saunaa, lisäsin oman kommentin.
- Sopii kävellä, ellei kyyti kelpaa, Rambe kiukutteli.
- Joko se korjaamo alkaa olla lähellä? utelin asiaa uudemman kerran.
- Se tulee ajastaan, perkele!
- Toivottavasti ei ole kovin kaukana, minun pitää päästä sieltä jotenkin poiskin, Liisa huolestui.
- Minä vien jos hinnasta sovitaan, hähähää, Rambe nauraa räkätti ja iski silmää Liisalle.
- Minä taidankin kävellä, Liisa mumisi.
- Ei siellä ole jalkakäytäviä, hähähää.
- Vaikka tietä pitkin sitten.
- Pitää varoa isoja autoja, ne ajaa lujaa, hähähää, Rambe jatkoi nauramistaan.

Päätin tämän kokemuksen jälkeen laittaa puhelimeeni ylös vähintään kahden ison ja tunnetun hinausautoliikkeen numerot, ettei tarvitse alkaa haaskata aikaa ja pilata hermoja Ramben tapaisen täysin mielipuolisen hinausautokuskin kanssa. Että maailmaan mahtuukin noin hulluja tyyppejä ja vielä asiakaspalvelussa. Odotin kauhulla sitä Ramben veljen korjaamoa. Olikohan se joku Ramben kopio, joka takoo kaikki korjattavaksi tulevat autot aivan paskaksi silmänräpäyksessä ja laskuttaa siitä asiakasta rankemman kautta. Muutaman kilometrin ajon jälkeen käännyimme isolle teollisuusalueelle. Parin risteyksen jälkeen Rambe käänsi auton erään ison peltihallin eteen. Peltihallin seinässä luki isolla ”Ramben veljen rytöropaamo”, eli olimme oikeassa paikassa. Ramben pysäytettyä auton, nousimme siitä ulos ja aloin katsella ympärilleni.

- Päivää, kuului peltihallin ovelta päin.
- Päivää vaan, sanoin ja totesin meitä tervehtineen henkilön olevan Ramben näköinen ja kokoinen.
- Olen tuon hullun hinausautokuskin veli, mies sanoi ja kätteli minua.
- Rutinoffin kuski, tuon hullun asiakas.
- Liisa Peippo, toinen asiakas, Liisa sanoi ja kätteli miestä.
- Minä maksan Rambelle hinaukset, ettei tule mitään nokkapokkaa sen suhteen, Ramben veli ilmoitti ja kaiveli taskustaan pari seteliä.

Rambe touhusi autojen kanssa, joten hänen veli jäi odottelemaan hullun velipoikansa suoriutumista tehtävästään. Ramben veli kertoi Ramben olevan erittäin äkkipikainen ja melko väkivaltainen luonteeltaan. Hän oli kuulemma joutunut eräänkin kerran menemään veljensä ja asiakkaan väliin estääkseen tappelun.

- Aika erikoinen nimi tällä korjaamolla, sanoin ja osoittelin peltihallin kylttiä.
- Ääh, mitä vielä, tuo nyt on vain Ramben näkemys firman nimestä. Tämä on oikeastaan Villen Autopaja, ihan minun nimen mukaan, Ramben veli naurahti.
- Nyt kuulostaa jo paremmalta, huokaisin helpotuksesta.
- Miten on, yrittikö se velipoika päästä tämän nätin tytön pöksyihin, sillä kun on sellainen pakkomielle ollut koko pienen ikänsä. Naiset tuppaavat olemaan hätää kärsimässä sen kanssa, varsinkin tuollaiset nuoremmat ja kokemattomat, Ville uteli Liisalta.
- Kyllä se jotain sellaista jutteli, Liisa kertoi.
- Soittakaa seuraavan kerran vaikka tähän hinausliikkeeseen. Se on iso firma ja huolehtii asiakkaistaan oikealla tavalla, Ville sanoi ja antoi meille molemmille erään ison hinausautofirman käyntikortin.
- Siinä ne on saatana, pihtarin ja muuten vaan idiootin autot niin nätisti rivissä, voi perkeleen perkele, Rambe tuli noitumaan meidän luokse.
- Tuossa satanen, se kuittaa molempien hinauksen ja nyt hinaat karvaisen perseesi äkkiä pois täältä tontiltani, ettei tarvitse antaa lisävauhtia, Ville ilmoitti jäätävällä äänensävyllä Rambelle.
- Se oli satanen tuolta pihtarilta, Rambe murahti, mutta tunki Villen ojentamat rahat taskuunsa ja kääntyi kohti hinausautoa.
- Enkä tarvi kuittia, Ville huuteli Ramben perään.
- Vitulla päähän tuollaisia, kuului Ramben murina tämän kiivetessä autoonsa.

Hinausauto sai taas kenkää ja poistui kohtalaisen kovan kaasuttelun saattelemana mutkan taakse. Tässä vaiheessa helpotti aika kovasti. Liisa oli myös silminnähden helpottuneen oloinen Ramben hävittyä näkyvistä. Tämän jälkeen kerroimme Villelle mitä autoissa on vikaa. Aikansa kuunneltuaan hän pyysi peltihallista yhden asentajan avuksi ja he työnsivät Liisan Escortin sisälle tarkempaa tutkimista varten.

- Tulkaa te myös sisälle, meillä pitäisi olla vielä kahvia jäljellä tuolla toimistokopissa, Ville huuteli meille hallin ovelta.

Kävelimme perässä sisälle peltihalliin ja sieltä paljastui ihan normaalin näköinen autokorjaamo nostureineen kaikkineen. Äkkiä katsottuna siellä työskenteli Villen lisäksi kaksi asentajaa eri autojen kimpussa. Pienen ajan päästä Ville tuli seuraksemme toimistoon.

- Vesku katsoo tuon Escortin. Nähtävästi se on saanut vain kosteutta virranjakajaan, tuppaa olemaan niiden ominaisuus. Lisäksi jos siinä on vanhat tulpanjohdot, ovat käyntiongelmat lähes takuuvarmoja. Laitan ne hinaukset korjauksen kanssa samaan laskuun eriteltynä, jos sopii?
- Sopii kyllä, totesimme molemmat.
- Osaako neiti tiskata ja pestä lattioita? Ville uteli Liisalta.
- Juu, entä sitten?
- Jos tiskaat nuo astiat ja peset tämän toimiston lattian, niin kuitataan tuo hinaus ja tämä remontti sillä. Meillä on noita vanhan Escortin sähköosia nurkat turvoksissa, joten siinä ei tule mitään vahinkoa, Ville selitti.
- Sopii minulle, Liisa ilmoitti ja alkoi saman tien toimeen.

Jatkuu...


Rutinoffin kuski










© Rauno Vääräniemi