Etusivulle
Rutinoffin kuskin tarinat
takaisin tekstipohjaiselle sivulle
Korvikeautojen koeajot

21.01.2005

Syksyinen rengasongelma


Mazdan myynnin jälkeen en tavannut Reiskaa pitkään aikaan. Yhtenä päivänä Reiska tosin soitti ja kysyi jotain ihmeellistä – Playa del Inglesin parasta ravintolaa. Tiesin paikan olevan Kanarialla, mutta sen ravintoloista minulla ei ollut mitään aavistustakaan. Reiska kertoi olevansa pienellä lomamatkalla Kanarialla perheensä kanssa. Samalla kertaa hän kuulemma uusii saarien vesijohtojärjestelmän ja huoltaa kaikki tuulivoimalat. Noiden lisäksi hän rakentaa iltahommina yhden uuden lomakohteen – ihan sellaisen pienen vaan. Tiedustelin Reiskalta puhelun aikana siitä myymästämme Mazdasta, lähinnä minua kiinnosti sen katoaminen salaperäisesti. Reiska kertoi sen hävinneen erään yön aikana, ilman kenenkään näkemistä. Se siitä sitten, onneksi rahat oli saatu ja projekti viety onnellisesti loppuun asti. Reiskan lomaillessa etelässä, meillä Suomessa alkoi talvi painaa päälle. Minulla oli taas käsille vuoden vittumaisin urakka, eli renkaiden vaihtaminen Rutinoffin alle. Koska Reiska oli vaihtanut renkaat viimeksi Puten ajan alle, päätin soittaa Putelle tuon ongelman korjaamisen suhteen.

- Putte puhelimessa.
- Rutinoffin kuski täällä terve, tuletko vaihtamaan talvirenkaat auton alle?
- En voi, selkä meni omien renkaiden vaihdossa ja lääkäri määräsi kuukauden levon.
- Olen aina sanonut, etteivät nuo viisitoistatuumaiset renkaat tiedä hyvää autossa, kerroin mielipiteeni.
- Niin, Putte huokaisi jotenkin sairaan oloisesti.
- Muista seuraavalla kerralla aloittaa Rutinoffin kaksitoistatuumaisilla renkailla, että paikat lämpenevät moiseen hommaan hitaasti.
- Minä pidän Saabeista, Putte yritti puolustella itseään.
- Sinänsä sääli, olet muuten niin järkevä ihminen.
- Oliko muuta?
- Ei ollut.
- Hyvä, voisitko jättää minut rauhaan? Putte pyysi.

Tein kuten Putte pyysi, ja jätin hänet potemaan selkäänsä vuoteeseen. Miten ihmiset voivatkaan olla noin typeriä, että ostavat ylikokoisia autoja sikaleveillä renkailla ja uhraavat samalla oman terveytensä. Samalla he aiheuttavat naapurilleen suurta tuskaa – siis minulle. Vilkuilin kelloa huolestuneena ja totesin sen olevan puolen päivän kieppeillä. Mistä saisin tähän aikaan jonkun vaihtamaan autoni renkaat? Närää oli turha pyytää ja Laten auto oli poissa. Olin juuri valitsemassa Werneri Warren numeroa, kun ovikello soi. Kipaisin ovelle ja avasin sen.

- Kato Kale! Mitä vanha tenukeppi?
- Tuota, ilmoja pitelee ihan kunnolla, Kale sössötti nenä punaisena.
- Onneksi ei ole vielä kova pakkanen.
- Hyvä niin, nuo alhaalla odottelevat kamut eivät siitä oikein pidä. Niiden pahvimajat eivät kestä kovaa pakkasta.
- Mitä äijällä mielessä?
- Kossuhan se.
- Eikö äitimuori ole ostanut sitä?
- Äitee lähti jonnekin sukuloimaan ja nyt ollaan kamujen kanssa vähän pulassa, Kale tilitti surkeana.
- Montako pulloa?
- Jos vaikka pari sais, Kale aneli.

Itse en ole kossua juurikaan viime vuosina juonut, mutta Werneri oli kerran neuvonut pitämään muutaman kossupullon pakkasessa ihan hätävarana. Ostin kerran yhden pakastelokeron täyteen kossua, joten sitä piisasi vieläkin useampia pulloja. Kale oli näemmä raittiin kesän jälkeen taas ihan oma itsensä.

- Vaihdat kavereittesi kanssa Rutinoffiin talvirenkaat alle, niin saatte kossupullon mieheen, laitoin pienen ehdon juomien saamiselle.
- Ootko tosissasi?
- Kyllä, kossua on pakkasessa vaikka useammallekin kaverille.
- Niin, mutta nuo kaverit, Kale mutisi.
- Mitä niistä?
- Arska ykkönen paskansi juuri housuun ja Arska kakkonen ei ole saanut eilen kustuja housujaan vielä kuivateltua. Yöllä ne olivat kuulemma aivan jäässä.
- Tajuaako niistä kukaan autojen päälle mitään?
- Kakkonen tajuaa, se on nukkunut kaksi talvea eräässä Nissanissa.
- Mitähän tästäkin tulee? huokaisin ääneen.
- Saako niitä kossuja maistella ennen renkaidenvaihtoa?
- Jälkeen!
- Pojat voisivat olla kiinnostuneita, Kale lipoi suutaan.

Sovimme Kalen kanssa, että hän menee edeltä alas kertomaan kavereilleen tästä renkaidenvaihtourakasta ja minä tulen muutaman minuutin kuluttua perästä. Totta puhuen minua hirvitti moisten tenuseipäiden laittaminen renkaidenvaihtoon, mutta ketään muutakaan ei ollut käytettävissä. Itse en ala noin raskasta hommaa tekemään, pitäähän se joku raja olla meikäläiselläkin tuon ruumiillisen työn suhteen. Laittelin ulkovaatteet päälle ja kävelin alas Kalen ja hänen kavereiden luokse. Matkalla minun piti harppoa tutuksi tulleiden koiranpaskaläjien yli. Tätä hajuhaittaa oli jatkunut jo pitemmän aikaa. Olin kertonut talonmiehelle tästä ongelmasta, mutta talonmiehen mukaan koiran omistaja Einari Kaisla oli hänen kanssaan aika tasaväkinen golf-kentällä, joten se siitä.

- Päivää! Sanoin tullessani pihalle Kalen kavereiden luokse.
- Olihan ne varmasti isoja pulloja, yksi tyypeistä sipisi Kalelle.
- Ne ovat 0,7 litran pulloja, vastasin suoraan tuolle kyselijälle.
- Hei, mä oon Arska, kaveri sanoi ja ojensi kättään.
- Paha kätellä, sormi vähän kipeä nenän kaivamisesta, selitin kiireesti jotain.
- Joo, niin mullai, tosin piti raapia paskat pois kalsareista, kun jäätyi pari yötä sitten, Arska hörähti sormeaan esitellen.
- Tässä on Arska kakkonen, Arska kolmonen ja Arska nelonen, Kale esitteli kaverinsa.
- Aika yleinen nimi, naurahdin.
- Se on käytännöllinen, nyt kaikki tuntee toisensa nimeltä, vaikkei ole koskaan edes nähnyt, Aska numero neljä selitti.
- Oliko teillä kokemusta autoista?
- Minä olen nukkunut satoja öitä Nissanissa, Arska kakkonen ilmoitti.
- Minä puolestaan jäin kerran bussin alle, Arska ykkönen kehaisi.
- Entä muut?
- Minä oon juonut Lasolia, Arska nelonen sanoi.
- Entä kolmonen?
- Pääsin kerran poliisiauton kyydillä kisahalliin, kolmonen mutisi.
- Hyvä homma, jokainen siis tietää miltä auto näyttää, huokaisin.

Onneksi Kale oli armoitettu Lada-friikki ja tiesi oikeastaan kaiken mahdollisen Ladoista. Renkaita hän oli vaihtanut Ladaansa kuulemma useampia kertoja, silloin kun sattui olemaan selvin päin. Hän oli tosin ajanut useamman kesän talvirenkailla ja talvisin kesärenkailla. Ihan tarkkaan Kale ei osannut sanoa, että oliko hän joka vuosi edes ajanut autolla.

- Kossut odottavat, kannustin tuota varsin sekalaista seurakuntaa tulevaan urakkaan.
- Voisiko joku auttaa minut ylös, olen jotenkin kiinni tässä penkissä, Arska kakkonen pyysi kavereiltaan.

Saimme sovittua viimein, että kaikki Arskat tulevat yläkertaan hakemaan yhden renkaan per nuppi. Olin juuri menossa yläkertaan Arska-lauman kanssa, kun naapurini Ping Pong astui ulos asunnostaan.

- Hella valjele, oletko sinä ajamassa ajokolttia neljään keltaan? Ping Pong kauhisteli.
- Nyt meni ulalle, hämmästeli tuon itämaan miehen kommenttia.
- Samanlaisia mulkkuja, mitä se hullu kädessä oleva mies silloin ajokoltin ajossa.
- Niin, tarkoitat Toope Oskari Simulkkua, naurahdin tajuttuani Ping Pongin ongelman. – Nämä ovat kuule ihan aitoja Arskoja ja pesunkestäviä tenukeppejä, valistin häntä.
- Mikä keppi?
- Sellainen juopporatti, kokeilin toista lähestymistapaa.
- Minun Accoldissa ihan tavallinen latti, ei mikään juoppolatti.
- Jospa menisit vaikka laittamaan silikonia siihen rattiisi, ehdotin tuolle itämaan, ei niin viisaalle miehelle.
- Kuluuko se niin nopeasti? Ping Pong hämmästeli.
- Miten niin?
- Vasta eilen laitoin.
- Sitä on enää tuskin nimeksi jäljellä. Tämä Suomen pakkanen on oikea silikonisyöppö, valistin häntä.
- Hella pelkele, Ping Pong kauhistui ja ryntäsi saman tien pihalle kauhistunut ilme naamallaan.
- Olisiko se silikoni ollut juotavaa? Arska kolmonen tiedusteli seinään nojaten.
- Paha maku, Arska ykkönen tiesi kertoa.

Viimein matka pääsi taas jatkumaa pienen matkaa ylöspäin. Koirallisten naapureiden kohdalla matkanteko tyssäsi jälleen. Minua alkoi jo hieman huolestuttaa tämä renkaanvaihtohomma, siitä kun ei näyttänyt tulevan oikein mitään. Tällä kertaa keskeytyksen syynä olivat rapussa olevat koiranpaskat.

- Haistatteko? Arska kolmonen nuuhki ilmaa autuas ilme naamallaan.
- Joo, kakkonen sanoi ja veti ilmaa sieraimiinsa oikein tunteella.
- Ihan on kotoinen haju, ykkönen vahvisti ilmaa nuuhkien.
- Ei ole kovin tuoretta, nelonen sanoi käsi koiranpaskassa.
- Tuleekohan tästä hommasta hevon persettä? kiroilin jo ääneen tuota sirkusta katsellessani.
- Koirasta nämä ovat, nelonen sanoi kokemuksen syvällä rintaäänellä.
- Ihan varmasti on koirasta, kakkonen vahvisti asian.

Sain viimein porukan huomion taas itseeni ja houkuteltua tuon lievästi tuoksahtavan renkaanvaihtoporukan mukaani ylimpään kerrokseen. Matka yläkertaan oli aika voimia vaativa parille Arskalle. Yletön tenun kittaaminen oli vienyt kunnon aika heikoksi. Viimein olimme kuitenkin koko remmin kanssa sisällä asunnossani. Laitoin kiireesti makuuhuoneen oven kiinni ja ohjasin porukan olohuoneen kautta parvekkeelle renkaiden luokse.

- Mitä nää on? Arska nelonen kysyi ja osoitteli Rutinoffin talvirenkaita.
- Näyttää renkailta, kakkonen tuumasi otsa kurtussa.
- Eikös meillä pitänyt vaihtaa jotain autonrenkaita? kolmonen rähähti nauramaan huomattuaan kaverinsa osoittelemat renkaat.
- Nämä ovat tuohon Rutinoffiin, Kale kertoi kavereilleen ja viittoili alas parvekkeelta.
- Ei saatana, vieläkö niitä on liikenteessä? ykkönen heräsi ihmettelemään.
- Miten niin? kummastelin mokomaakin epäautoilijamaista asennetta.
- Jo nuorena poikana opin, ettei Rutinoffissa nuku pirukaan tuulessa, siitä vetää läpi niin saatanasti.
- Pitää laittaa ovet kiinni, murahdin kiukkuisena moisesta arvostelusta.
- Niiden ikkunat tippuu itsekseen ja tiivisteet ovat tiessään jo muutaman kuukauden käytön jälkeen, ykkönen jatkoi.
- Onhan sinulla sitten muutakin kokemusta autoista, kuin pelkkä bussin alle jääminen, sanoin ykköselle.
- Autoista, voi saatana. Vaikka minä olen juoppo, niin enhän minä mikään hullu ole autojen suhteen, ykkönen sanoi ja räkäsi parvekkeen kaiteen yli.
- Niin, olisipa täällä jokaisella oranssinvärinen Lada, niin liikenteessä olisi kaikki toisin, Kale huokaisi, etsiessään katsellaan omaa Ladaansa.
- Jos nyt kuitenkin keskityttäisiin siihen renkaidenvaihtoon, ehdotin varovasti.
- Tiedättekö Arskat, minä poika se olen kerran nuorempana vaihtanut renkaat, Arska kolmonen ilmoitti ylpeänä.
- Elä helvetissä? ykkönen epäili.
- Totta joka sana.
- Miten muka? kakkonen uteli.
- Se oli sellainen Skoda, jossa oli todella hyväkuntoiset renkaat, kolmonen alkoi selittää muiden Arskojen katsellessa häntä kuin Jumalaa.
- Miten vaihdoit? nelonen tivasi.
- Pontikkaan, kolmonen ilmoitti ylpeänä.
- Anteeksi mitä? puutuin tuohon keskusteluun.
- Vaihdoin ne nukkumapaikka-autossa alla olevat renkaat kahteen pulloon hyvää pontikkaa, kolmonen ylpeili kokemuksellaan.

Tämän jälkeen saimme kuulla tarkan selostuksen siitä, miten renkaat vaihdetaan pontikkapulloihin niihin koskematta. Kolmonen oli saanut pontikkapullojen lisäksi jotkut loppuun ajetut renkaat nukkumapaikkana toimivaan autoon. Onneksi Arskat tuntuivat viihtyvän parvekkeella, sillä heistä lähtevä sekalainen haju oli aika kova jopa ulkoilmassa. Onnekseni Kale lupautui valvomaan, että sovittu homma tulee tehtyä kunnolla.

- Täällä on muuten kivi, Arska kakkonen ilmoitti syynätessään Rutinoffin rengasta.
- Mitä sitten? kummastelin sitä.
- Minähän en mitään kiviä ala kantelemaan alakertaan, kakkonen kivahti.
- Enkä minä, kolmonen jatkoi.
- Ei voi olla totta? parahdin tätä jo komediaa muistuttavaa renkaidenvaihtotapahtumaa.
- Näissä muissakin on kiviä, kakkonen jatkoi renkaiden syynäämistä.
- Kaikissa renkaissa on, vakuuttelin heille.
- Ei ollut siinä bussin renkaassa, jonka alle jäin, ykkönen sanoi.
- Ei voi olla totta! parahdin.
- On se, ne olivat juuri vaihtaneet siihen uuden renkaat, kun jäin sen alle huoltohallin ovella.
- Antaa olla, minä menen sisälle juomaan lasillisen vettä. Päättäkää te sillä välin, että ovatko nuo kivet renkaissa tärkeämmät kuin pakkasessa olevat kossupullot. Ellette suostu kantamaan noita kivisiä renkaita alas ja auton alla olevia renkaita puolestaan ylös, niin siirrän koko renkaanvaihdon kiinalaisille. Ne tekevät sen riisipalkalla, eikä niitä haittaa pienet kivet, latelin tulemaan poistuessani parvekkeelta.

Eihän minulla ollut ketään muutakaan tähän hommaan, mutta heitin pienen vedätyksen ilmaan. Jos nuo Arskat eivät saa vaihdettua Rutinoffin renkaita, niin seuraavaksi soitan jonnekin rengasliikkeeseen ja pyydän niitä tulemaan paikalle vaihtamaan ne, maksoi se sitten mitä maksoi. Vesilasillisen sijasta minun olisi tehnyt mieli kumota kossua, mutta koska autolla piti ajaa vielä tänään, join kiltisti vain vettä.


Rutinoffin kuski










© Rauno Vääräniemi