31.1.2010

Kris tässä viuväh!

Vuosi vaihtui, pum, pum jo kuukausi sitten. Ollaan oltu hiljaa, koska pakkanen on hyydyttänyt kuulemma minun ja isovelihaukku Lukan herneet pääkopassa (näin isäntä väittää). Isäntä on istunut koneella niin ahkerasti, ettei pienet koiraparat ole päässeet päivittelemään nettisivuja. On ainoastaan huokailtu taustalla, mutta arvatkaa vaan, riittääkö sellainen vihje isännälle? Toivottiin me Lukan kanssa tassuttelunäytöllä olevaa tietsikkaa, mutta arvatkaa vaan saimmeko? Nykyajan joulupukki on kovin pihi koiralahjojen suhteen, hävetköön, viuvähpah!

Pipokausi on ollut armoton, olemme isovelihaukun kanssa täynnä fleekeä, vai mitä se pipon materiaali nyt onkaan. Ellei matkalaukut olisi niin painavia vetää perässä, niin me ainaskin muutettaisiin lämpimään maahan, sellaiseen johon lumi ja pakkanen tulee postikortilla ja piiiitkällä toimitusajalla silläkin tapaa.

Onneksi nyt pakkanen helppasi ja pääsimme kirmailemaan hankeen. Tai siis minä kirmailin ja Luka mökötti, se kun ei tykkää hangesta. Meitsihaukkua ei hanget haittaa, pääasia että olen joka paikassa ensimmäisenä, ihan missä tahansa. Tuossa ekassa kuvassa olemme Lukan kanssa kotimme edustalla. Luka jäädyttää ahteriaan ja minä seison, viuvähheh!

Ulkoilun jälkeen on sitten mukava kääriytyä peittoon, huopaan, peittoon ja huopaan, toisenlaisiin huopiin, tai toisenlaisiin huopiin, peittoon ja huopaan. Menemme me välillä isännän ja emännän sänkyyn isännän puolelle sen tyynylle, khihhauväh! Isännän mukaan peittoon kääriytynyt kääpiöpinseri on aromipesässä, on kuulemma aromit sen mukaiset. Olen kuulemma meidän perheen tassuhikikingi, jesh! Välillä tassuhikeni haisee niin kuin muuli potkaisisi päähän, on sen verran tymäkkää tavaraa se tassuhiki. Ihmisjäsenten mielestä hajulle voisi antaa nimen ”vahva koira”, sitä kun ei heikot kestä tajuntaa menettämättä.

Antakaa feromonienne jyllätä!