Luka tässä vuh!
Ketuttaa, jos asian voi näin yksinkertaisesti toisen eläimen nimeä lainaten ilmaista. Tuo Kris on nyt saanut päähänsä muutella asunnon järjestystä kun isäntäväki on töissä. Se on jo parina kolmena päivänä kuskannut meidän kuljetusboksit toisiin paikkoihin ja tyhjentänyt ne vielä ennen muuttorumbaa, pahhau! Ei tällainen kohta viisivuotias aina oikein jaksa tuollaisen kohta vuoden ikäisen ipanarakin tempauksia.
Saatiin sitten uudet nahkahihnatkin, pikkuveikkahaukku Kris kun söi vanhat hihnat poikki, pahhau mikä riesa. No, vanhat korjautettiin isännän kiroilun säestämänä suutarilla vähän myöhemmin ja nyt meillä on tuplataluttimet. Olisikohan muuten mahdollista kehittää sellainen koiranpentu, joka kasvaisi yhdessä yössä kiltiksi ja vanhempia koiria kunnioittavaksi täyspäiseksi koiralauman jäseneksi? Voisi olla oikeastaan tuollainen jo uuteen laumaan liittyessä.
Kelit ovat onneksi parantuneet, siis ilmat lämmenneet, mikä miellyttää varsinkin minun vanhoja luitani. Kris ei tajuaisi vaikka kävelisi ympyrää pakastimessa, mutta meikähaukku tahtoo lämmintä ja kuivaa keliä. Tänään sunnuntaina oli kyllä tuulista, mutta keli muuten erinomainen. Päivän pitkällä lenkillä tuli vastaan outoja hajuja, ihan kuin hiekkatietä olisi kävellyt joku monsteri, jäljistä päätellen ainakin tuhat kertaa koiran kokoinen. Selvisihän se vihdoin mikä se monsteri oli, se oli isännän kertoman mukaan karvaooppeli, mikä hämmästytti minua suunnattomasti. Siis isäntä ei tuntenut hevosta, miten säälittävää hänelle, hehhau!
Jokaisessa koirassa asuu pieni muuttokoira!