25.8.2008

Ohii, ohoi!

Kris tässä viuväh! Tiätteks mitä, no arvatkaa sit ees? No, meitsi kääkkä on oppinut laskeutumaan portaat ihan omin pikku töppösin. Ensteks mua pelkotti, kun ne olivat niin korkeat ja sit mua oikeastaan nauratti, kun se olikin niin helppoa, se portaiden alas meneminen. Olen kuulemma huvittavan näköinen kun kipitän isoveikka Lukan perässä portaita alas tai ylös. Hahaa, siinähän isäntäväki vaan katselee meikäkääkän pyllyä kun kirmaan portaita, viuvähhah!

Takajalkojen omituinen nykiminen on loppunut, nyt ne nousee kunnolla puun runkoa vasten, vaikka Luka veikka sitä naureskeleekin pitkin pitkää kääkän kuonoaan. Tänäänkin olin aiheuttaa tulvan kun koipi taivasta kohten lorottelin puskaan.

Käytiin tänään vähän veneitä tsiigaa, kuten tatilaiset sanovat, vai mitänenytolikaanviuväh? Ihan kiva niitä oli katsella, mikäli hermostuneena kameran kanssa pomppivaa isäntää ei otettu huomioon. Me emme muka pysyneet isoveikkahaukku Lukan kanssa sekuntiakaan paikoillaan, väypah! Sekunti on kovin pitkä aika, siinä minä kerkeän repiä Lukaa partakarvoista, hypätä isäntää vasten, haistella voikukkasta, nostaa koipea ja purra talutushihnaa. Ihmiset ovat niin kummallisen hitaita, viuväy!

Liikkukaa!