23.5.2009

Luka tässä vuhhau!

Meillä asuu kotona urhea vauhtikoira, hehhau, Kris nimeltään. Se räkyttää kaikki ja lähes pelkää omaa mahtavaa ääntään. Eräs päivä se otti meikähaukusta mallia ja alkoi potkia soraa takajaloillaan oikein kunnolla. Alku menikin vallan hyvin, sora lähti lentoon taaksepäin. Mutta sitten, isäntä melkein tikahtui nauruun. Ai miksi? No siksi, että kun se Kris-hurjahaukun sora lähti takajaloista ja osui sähkötolppaan. Osuessaan sora piti ääntä ja Kris pinkaisi karkuun, luullen takanaan olevan vähintään kuusitoista harmaakarhua. Ehehehee, Hurja-Kris, tuo meidän kaikkien niin rakastama hömelö.

Täällä asunnossa on radio päällä päivisin, kun Kris tykkää nousta stagelle ja laulaa Joutsenlaulua. Isäntä ja emäntä aina soittelevat kotiin sen laulun kimpoillessa radion kaiuttimista ja nauravat kuulemma työpaikoillaan aivan räkänä. Krisillä on nyt ramppikuume, eikä se laula enää kuin vain meidän kahden ollessa kotona, joten siitä saitte tyhjännaurajaihmiset, pahhau! Yksi päivä Kris tosin nyppäisi radion töpselin pois seinästä, ei kuulemma jaksanut enää kuunnelle Jaajon juttuja.

Olimme tässä viikko takaperin kuvan osoittamassa paikassa, Laajasalon Tullisaaressa. Oli todella hieno keli ja sellaisia tässä tämän viikonlopun sateiden keskellä toivomme tulevaksi myös uudemman kerran. Kun kerran Helsingissä maksetaan vielä koiraveroa, niin eikö olisi kohtuullista saada sen vastikkeeksi vaikka kuivat ulkoilukelit, pliishau? Muiden kohdalla voisi vähän sataa, mutta meikähaukku ei pidä sateesta yhtään.

Heräilkää, kesä on jo puissa!