22.3.2009

Luka tässä hau!

Meillä kävi tänään harvinaisia vieraita, sillä oma äitylini Sara piipahti kylässä pitkästä aikaa. Meikähaukkua ei äitylin tapaaminen hermostuttanut ollenkaan, olemmehan me samaa puuta, vai luutako se nyt oli, hehhau! No, tapaaminen alkoi räkyttämisellä, me Krisin kanssa räyskytettiin kotona ja Sara äityli meidän äänet kuultua rapussa, voi sitä ihanaa metakkaa, jota kolme pientä por…, siis kääpiöpinseriä saa aikaan kerrostalossa. Luulisi nyt naapureiden olevan meille kovin kateellisia, kun on niin komeat haukut.

Kris pikkuveikkahaukku sen sijaan pelkäsi Saraa alussa aivan tolkuttomasti. Sara oli ensimmäinen koiravieras meillä kotona, joten kyllä kannattikin vähän olla varuillaan. Loppujen lopuksi siinä kävi kuitenkin niin, että Sara sai Krisistä varmaan ikuisen fanin, niin tiukasti se hönö nuorukainen kulki nenu kiinni Saran ahterissa, mokomakin nuoleskelija, pahhau! Tapaaminen sujui kaiken kaikkiaan todella hyvin, päästiin vaihtamaan kuulumisia Saran kanssa ja Sara pääsi tappamaan kirjoituspöydän alle unohtuneen pehmolelun, rauha sen pehmusteille!

Olemme tässä Krisin kanssa myös käyneet Espoossa, tosin jo viikko takaperin. Kävimme katsomassa millaista siellä on elää, kun Krisillä ei ollut siitä mitään käsitystä. Meikähaukku on ollut Espoossa aikaisemmin jopa öitä, eli tiesin kertoa Krisille, ettei sinne tarvita passia, kun heikkopeikkohaukku oli siitä kovin huolissaan. Kris yritti olla Espoossa todella hurja, mutta ei näemmä onnistunut, sillä meidät kutsuttiin sinne uudemman kerran. Eipä tähän voi muuta sanoa, kuin että nuoret koirat vain luulevat olevan hurjia, mokomatkin räkäkuonot!

Räkyttäkää tekin sukulaisillenne!