22.1.2011


Luka tässä hau!

Ostakaa lunta, meillä olisi tarjolla – halvalla! Alkaa ihan tosissaan maavara loppua tänä talvena, kun kinokset ovat hevosen korkuisia. Kenelläkään muilla kun hiihtäjillä ei ole enää kivaa. Meillä on täällä latuja joka paikassa, kohta autotkin häädetään ja tiet muutetaan laduiksi. Alkaa jo hiihtäjät olla niin tuttu näky, ettei meikähaukkukaan jaksa enää ihan kaikille koirantaa, että mitä mieltä olemme Krisin kanssa moisesta harrastuksesta.

Mässyttelyt on nyt mennyttä aikaa ja me olemme Krisin kanssa päättäneet hankkiutua rantakuntoon. Niin, tämä tarkoittaa suomennettuna sitä, että Kris loiskuttelee vettä meidän ruokaillessa – eipähän tule rantaveden liplatus shokkina sitten kesällä, hehhau! No, tässä kävi sitten niin, että yksi kerta Kris hyppäsi vesikuppiin ja isäntä poltti kääminsä siivotessaan aamukiireissään vesiä parketilta. Jospa me sitten pääsisimme rantakuntoon ilman loiskutteluakin, hmphhau.

Ihan kiltisti me olemme muuten olleet, mitä nyt isäntäväen peiton alle olisi tunkua kahden koiravoiman verran. Ai että sitä riemua, varsinkin Krisillä, kun pääsee isännän tai emännän kanssa saman peiton alle köllimään. Me kyllä osataan nukkua omissa oloissa vallan hyvin, mutta seura tekee aina hyvää. Toivottavasti se vaan ei tee kaltaisekseen, sillä aika pöljän näköinen sellainen kaksijalkainen koira, pahhau! Neljä jalkaa ja häntä, niin hyvin huiskii. Tiedättekö miksi koiran häntä heiluu? No, kun se on irti toisesta päästä, hahahahau!

Tammitalvea kaikille!