Kääpiöpinserit Luka ja Kris ensilumilla marraskuussa 2010

20.11.2010


Kris tässä väyväh!


Syökää kanaa, syökää kanaa kaikuu vielä korvissani. Ei, tämä ei tarkoita todellakaan sitä, että olemme isoveikkahaukku Lukan kanssa alkaneet protestoida sianlihan ja naudanlihan syöntiä tai että olisimme alkaneet märehtijöiksi. Sattui tuossa vaan käymään niin hassusti, että meitsi oli vatsataudissa eli tuli puklut ja ruikut. Siinä on kyllä se hyvä puoli, että ruokapuoli vaihtuu herrrkulliseksi kanafileeksi lisukkeineen ja palvelu pelaa kuin viidenluun hotellissa.


Yritin niiden kana-annosten tarjoilutilanteissa viestittää, että mitä tuo toinen koira täällä tekee, viekää se jonnekin muualle syömään sitä kuivaa koiranmuonaa. Eih, mitä vielä, myös isoveikkahaukku sai osansa meitsikääkän sairaudesta, siis aivan oikein – se sai sitä samaa kanafilettä mitä minäkin. Miettikää nyt vähän; jos jollakin on yskä, niin juoko myös kaikki muut yskänlääkettä? Ai juotte vai, oottepa pöljiä, pöhhau! No, tauti tuli ja tauti meni, mutta vauhti ei hiljentynyt hetkeksikään. Nyt olen terve ja valmiina vielä nopeampiin haasteisiin.


Pääsin vihdoin ja viimein isojen haukkujen kastiin, sain oman 7 metrin Flexin. Aika reteetä vetäistä kaksi metriä pitemmälle mitä aikaisemmin. On meillä lisäksi sellaiset nahkahihnat, mutta metsälenkeillä Flexi antaa isännälle ja emännälle mahdollisuuden kulkea siellä missä tuollaiset vajaajalkaiset ovat tottuneet kulkemaan.


Flexin tilaamisessa sattui hauhauska sattuma. Muut eivät sille nauraneet, isäntä varsinkaan, mutta meikäkääkkä ulvoi sängyn alla vedet silmissä. Flexin kanssa tilattiin kaikenlaista muuta tarviketta eräästä verkkokaupasta. Mukana oli mm. kalaöljyä. Ei, siinä ei ollut kyse öljystä, jossa kalat uiskentelevat, mikäli joku niin luuli. No, se paketti tuli lähipostiin josta isäntä meni sitä rinta kaarella hakemaan. Ei se saanutkaan sitä, koska postin tädit sanoivat, että paketti oli vuotanut niiden lattialle. Se oli paketoitu jätesäkkiin ja muovilaatikkoon ja haisi postin tätien mukaan kalalta. Sitä ei sitten lunastettukaan, sillä en minä ainakaan halua kalanhajuista Flexiä. Onneksi kiltti verkkokauppa toimitti uuden paketin viikossa.


Saimme vihdoin ja viimein myös lunta. Luka parka, se ei oikein tykkää kylmästä ja viimasta. Se istuu kuin tatti eteisessä mikäli ulkona on sateista, kylmää tai tuulista, ihme haukku! Mut hei, sehän on jo täyttänyt kuusi vuotta, siis keski-ikäinen kääkkä. Minusta lumi on kivaa, siihen jää hassut jäljet kun kävelee, hehhau!



Tehkää itse omat jälkenne!