Luka tässä hau! Että osaa olla sitkeä kirppu tuo natiainen, joka ilmestyi perheeseemme jokin aika takaperin, siis tuollainen kaksinkertainen ikuisuus sitten. Haukkutyyppi, siis Kris, on vallan mahdoton tapaus. Onneksi on vielä sen verran pieni, että kun kerran haukahtaa, niin lentää pyllylleen. Saatiin isännän kanssa kunnon naurut kun se flunssan kourissa aivasti mahdottoman kovaa, niin Kris-pentu kaatui niiltä jalansijoiltaan kyljelleen keittiön lattialle, herkkis, pyhhau!
Olen yrittänyt opettaa Krisiä haukkumaan Hesarille ja päiväpostille sekä ovikellon soitolle ja sisälle tuleville vieraille. Lisäksi olen korostanut, että kaikki pitää ottaa vastaan eteisessä, siis vieraita mennään vastaan eteiseen. No, tänään rapisi ovella ja meidän oman lauman jäsen tuli sisälle. Lähdimme Krisin kanssa rinta rinnan olohuoneesta ovelle katsomaan mikä siellä mekkaloi. Meitsihaukku veti häntä oikosena ovelle, kun taas pikkukääkkä kurvasikin sujuvasti makuuhuoneeseen ja meni siellä sängyn alle! Haukamoon, mitä siellä sängyn alla oikein tapahtui? Ei varmaan mitään, kun villakoiratkin oli mopattu aamulla pois, voi yhden haukerran mikä pentu!
On Krisissä yksi hyvä puoli, se pitää meitsihaukkua maailman cooleimpana koirana, mikä nyt tietty olenkin, köhhau!
Villitkää myös kaverinne!