20.4.2010

Luka tässä hau!

Haukahdus vaan kaikki nelijalkaiset, sellaisiksi pyrkijät ja uudelleen kouluttautujat. Meikähaukku se opetteli toistamiseen kävelemään neljällä jalalla. Leikkauksesta on aikaa reilu viisi viikkoa ja nyt meno maittaa jo entiseen malliin. Aika monta lääkärireissua mahtui tämän päivän ja sen päivän väliin, jolloin polvi todettiin pipiksi. Nyt juoksemme päin puita (vai oliko se sittenkin, että koputamme puuta?), että polvi tulee kestämään ja meikähaukku pysyy kotimetsän nopeimpana Lukana. Pikkuveikka haukku Kris on nopeampi, mutta sitä ei lasketa, vaikka se rötväke totteleekin sekä omaa että minun nimeä, pah, pahainen vara-Luka!

Kiva kun lumet lähti, päästään taas tekemään paremmin lenkkiä, kun sivakkasankarit ovat kesän tervailemassa hikilautojaan. Kevät on ihanasti täynnä tuoksuja, nuuhhau! Jälestimme tässä yhtenä päivänä pitkästä aikaa hevoista, on sillä isot jäljet, voihau! Tuota kevään ruskeata vesijuttua vähän ihmettelimme Krisin kanssa. Pesevätkö kaikki tosiaan sukkansa näin keväällä, että kaikki vedet värjääntyvät? Me ei ainakaan Krisin kanssa pestä mitään, ei edes kainaloita. Sen sijaan me huolehditaan kyllä, että varsinkin isäntä tulee nuoltua puhtaaksi.

Meillä on tapahtunut kotona haukun vaihto. Olen jättänyt nyt vieraiden haukkumisen ja vahtimisen sisällä Krisille. Se toteutti sitä mm. viime viikonloppuna erinomaisesti. Tottahan toki me molemmat haukumme vieraat ovella, muutenhan niitä lappaisi kuin telttaan. Tämän jälkeen minä olen hiljaa ja Kris paukuttaa turpaansa vielä tovin. Jos vieras tai vieraat liikkuvat sisällä, niitä pitää seurata ja mielellään vielä haukun kanssa. On se hyvä, että on tuota nuorta innokasta haukkupolvea kasvamassa rinnalla, itse voi keskittyä kerjäämään rapsutuksia ja herkkupaloja, hehhau!

Kevät on T(J)uoksujen aikaa!