19.10.2008

Vilkutivälkyti!

Luka tässä hau!
Tuo pikkukoira, joka asuu meillä, on aivan mahdoton. Nyt se kääpiökääkkä on keksinyt miten haukutaan kaikki sisälle tulijat ja sen miten hienosti haukku kajahtaa rapussa ja rapun ovella. Miten tässä on tähän tilanteeseen päästy, että minä en olekaan se ainoa vahtihaukkuja, pahhau! Tänään ja eilen se haukkui kaksi vierasta aivan soppaluiksi meidän eteisessä, mokomakin pieni räkänokkapentu. Haukkumisen lisäksi se pikku vintiö on joka kerta eteisessä vieraita vastassa ennen meikäkääkkää, on mukamas nopeampi, pahhau!

Ne meidän siniset vilkutivälkytivalot näkyvät kääkkämäisen hyvin täysin pimeässä. Tässä on pieni oiva vinkki myös muille koirille, varsinkin meidän kaltaisille mustille mestarihaukuille. Kelit ovat olleet jälleen vaihtelevia, sellaisia aurinkoisia koirakelejä ja sitten kissamaisen kosteita sadekelejä. En mielelläni laittaisi tassuja märkään maahan, mutta isäntä kiskoo yleensä koko lauman ulos ja siinä sitten kärvistellään turkit märkinä, pöhhau!

Tuo pikkuveikkahaukku Kris yrittää päästä nyt ihan isojen koirien ikään, sillä se on alkanut varistella maitohampaitaan ympäriinsä. Eihän tässä vanhempi herkkäuninen kääkkäherra saa edes nukuttua, kun pikkukääkän hampaita kilisee ja kolisee jatkuvalla syötöllä lattialle. Toisaalta, on jo aika päästä eroon sen kulmanaskaleista, mokomatkin piikit, aaarggghhau!

Näkykää myös pimeässä!