13.2.2011


Kris tässä viuväh!

Hau vaan taas kaikki räkäkuonot! Talvi paukkuu jälleen niin, että pipoa kiristää – haukunmukaisesti! Isäntä ja emäntä kiskoo jälleen meille Lukan kanssa pipot silmille, ettei korvat palellu. Minä olen sitä mieltä, että koira tarvitsee pipoa yhtä paljon kuin ahven potkukelkkaa, viuvähpah!

Tiedättekö mitä? Yksi aamu olin saada laakin, sellaisen haulaakin kun peljästyin niin, että unohdin jopa haukkua räkyttää. Olimme juuri tulossa aamulenkiltä, kun se peljästyminen tuli. Se oli ainaskin bussin kokoinen peljästyminen, eikä ollenkaan sellainen hauhekotuspaikka. Ihan varmasti kaikki muutkin peljästyivät, ne vaan salasivat sen todella hyvin. Minä peljästyin karmeaa kirskuvaa ääntä, joka tuli eestaas viuhtovista pedoista. Isännän mukaan ne olivat vain bussin ikkunanpyyhkijät. Minä sanon, että hau, petoja ne olivat, nälkäisiä kesyttömiä petoja jotka olivat kaapanneet bussin.

Tiedättekö mitä kuuluu, kun kääpiöpinseri pieraisee? No, arvatkaa edes jotain. Vastaus: Hyi helvetti, kuka heitti leijan? Siinä oli päivän hauhuu, eli koirahuumoria. No okei, yleisön pyytämättä tässä tulee toinen arvoitus. Mistä lähtee seuraava ääni? thumps, thumps, thumps, thumps? Pöljät, ei siinä mattoja tampata. Vastaus: meikäkääkkä hyppii keittiössä kun ruokakuppia täytetään.

Ei meille Lukan kanssa mitään ihmeitä kuulu, perseet patterissa vain tiiraillaan ulos ja toivotaan kesäkelejä. Isäntä ja emäntä odottelevat, että minä rauhoittuisin, mutta jotenkin vaan tuntuu siltä, että voi joutua jokusen kesän vielä odottelemaan, viuvähheh!

Ei lämmin luita riko, rohkeasti vaan patterit täysille!