12.3.2012


Luka tässä hau!

Alkaa taas elämä voittaa kun pakkaset ovat hellittäneet. Ei tartte enää katsella päivät pitkät isännän matkamessuilta tuomia esitteitä, kun ulkonakin on lämmintä. Toivottavasti lumetkin häviävät nopeasti, että kakkapaikat alkavat löytyä helpommin. Pienen koiran pylly kun ei tahdo ylettää korkean hangen päälle, pahhau! Itse hankikelit ovat olleet kivat, on voinut merkkailla ihan uusiin paikkoihin kuin tyhjää vaan.

Oltiin muuten käymässä Kris veikan kanssa Nastolassa mummoa ja ukkia katsomassa. Ne ovat olleet niin pitkään yhdessä, että piti oikein kakkua syödä sen kunniaksi, paitsi meidän, pyhpah! Saimme tosin nuolla jätskipaketin, mikä korvasi kyllä kakun syönnin. Kris esitteli siellä taas taitojaan kiljumisen saralla, sillä kun pitäisi päästä aina autosta sekunnissa pois. Me laitettiin siellä Nastolassa reviirimerkit uusiksi, onpahan paikallisilla koirilla taas uutta pähkäiltävää, hehhau!

Kris veikka on kunnostautunut jälleen laulamisen saralla. Se pikkuipana on laulaa luikautellut silloin tällöin Joutsenlaulua. Ei meinaa millään pysyä tunteet sisällä kun se kuulee kyseisen laulun. Mokomakin rallattelija, toivottavasti ei ala viheltelemään sitä, pyhpahhau! Mikä on musta ja laulaa vaarallisen korkealta ja kovaa? Se on meidän Kris. Kris voisi muuten levyttää, mutta on aika hassua myydä levyä, jossa on sama kappale 12 kertaa eri tavalla esitettynä, hauhuu!

Onnitelkaa tekin pitkään yhdessä viihtyneitä!