9.10.2010


Kris tässä väyväy!

Enstex mä tahtoisin sanoa, että silitelkää vaan itseänne, väyväh! Hei, miettikää vähän vajaajalkaiset, jos teitä kohti tulisi lauma kauhakuormaajia ja jokainen niistä haluaisi taputella päätänne kauhallaan. Eikö olisikin aika löysät housuissa meininkiä sen jälkeen? Kun koira on tällainen pieni ja söpö (olen noiden lisäksi myös hurja), niin kaikki tahtoo silittää, varsinkin sellaiset kiljuvat pienet ihmiset. Ehei, meitä ei silittele vieraat. Isäntä ja emäntä sen onneksi kertovat sitä yrittäville. Tämä sen vuoksi, että Luka pistää herkästi uhkatekijät halki, poikki ja pinoon ja meitsi keskittyy olemaan muuten vain hurja.

Me ollaan viime aikoina keskitytty olemaan tooodella hurjia ja pahoja, oikein metsän pahimpia petoja. Ykskin kerta kun käveltiin metsässä iltalenkillä, niin päätettiin alkaa irvistellä kaikille metsän pedoille. Isoveikkahaukku Lukalta se onnistuu hyvin, kun sillä näkyy etarit niin herkästi. Aikamme etsittyämme kohtasimme käpyjen pahimman vihollisen, oravan. Orava ryntäsi puuhun ja oli valmis loikkaamaan niskaamme, kun Luka irvisti. Saman tien jotain putosi – minä säikähdin, että se tulittaa meitä. Isäntä katseli kummissaan puun juurta ja ihmetteli ääneen, että orava tiputti eväänä olleen sienen maahan. Haa, olemme siis todella hurjia, oravatkin tiputtavat eväänsä meidät nähdessään, väy!

Sitten me päätettiin relata ja lähteä maalla mummon lihapatojen ääreen. Siellä on palveleva keittiö ja pitkät ulkoilulenkit, mitä sitä koira voisi enemmän vaatiakaan. No, ehkä vielä vähän lisää ruokaa ja enemmän rapsutuksia ja pehmeämpi nukkuma-alusta ja enemmän yhdessäoloa ja jotain tuollaista pientä. Siellä maalla Luka otti rennosti ja koisasi kuin koira. Meikäkääkkä sen sijaan autteli ukkia laittamaan uutta rintteriä toimintaan. Ihan hyvä siitä tuli, kun valvoin, että kaikki tuli tehtyä oikein.

Rintatkaa vaikka oma kuva!