7.12.2008

Luka tässä hau!

Pyhhau miten nuo nuoret koirat kasvavat kovasti, tuo pikkuveikkahaukku Kris on jo meikähaukkua korkeampi, tosin aika ohut vielä ropaltaan. Lumien mentyä ollaan oltu Krisin kanssa tyytyväisiä, kun kirmata voi taas ihan missä tahansa. Lauman ihmiset ovat yrittäneet opettaa Krisille kärsivällisyyttä, mutta vielä ei ole päästy kuin puoleentoista sekuntiin sen kärsivällisyyden suhteen, kun Krisillä sulaa herneet pääkopassa. Krisistä on tullut julma vieraita kohtaan, se ei haluaisi päästää niitä meillä kotona ruokapöytään, syövät varmaan sen mielestä asunnosta kaiken ruoan.

Käväisimme itsenäisyyspäivän kunniaksi Turussa, emme tosin sitä sotilaskoiraparaatia katsomassa, vai oliko se sittenkin pelkkä sotilasparaati? No anyhau kuitenkin, siellä me käytiin ja päästiin kurkkaamaan vähän uudenkarheata moottoritietä, mitä me emme Krisin kanssa kuitenkaan nähneet takapenkin kuljetusbokseista. Isännän mukaan tie oli hyvä juttu, joten uskoimme sitä. Turussa Kris luuli, että vierailumme kohde on ylös alas liikkuva pieni koppi, hehhau! Ei, se oli ainoastaan hissi, jolla meidät kuskattiin neljänteen kerrokseen. Muuten kiva härveli tuo hissi, mutta tarjoilu puuttui.

Koska olimme Turussa ja vielä tuomiokirkon vieressä, kävimme kuvaamassa kirkon ja katsastamassa Aurajoen. Joki oli jotenkin ihan erinäköinen mitä meidän kotiranta Helsingissä, ikään kuin siinä olisi pesty savinen koira. Näimme siellä rannalla useita koiria, joten ei Turku taida sittenkään olla ihan mahdoton paikka. Sää sattui myös olemaan mitä mainioin ulkoilemisen suhteen, eli oli kuiva ilma.

Piipahdimme samalla reissulla myös toisessa paikassa Turussa ja siellä Kris päästi jälleen ison pahan rähjän valloilleen ja haukkui suurin piirtein kaikki sen talon asukkaat, osan jopa useampaan kertaan. Kotimatka olikin sitten pelkkää zetailua, sillä turkulaisten kurissa pitäminen oli aika kovaa hommaa, jopa kahdelle kääkkäpojalle, hehhau!

Matkuskelkaa, pääsette uusien tuoksujen luo!