7.10.2008

Grrviuviu!

Kris tässä viuväh!
Heippa vaan teillekin pitkästä aikaa. Meikäpentu se vaan kasvaa jytistää kohti taivaita. Vauhtia on piisannut oikein pikkukääkän tahtiin, ettei tuo isoveikkahaukku Luka oikein meinaa pysyä perässä. Olen oppinut jo retuuttamaan Lukan kanssa pehmoleluja. Isäntä vähän marisee, kun se ei saa enää leikkiä Lukan kanssa, koska minä muka olen aina kuononi kanssa joka paikassa. Hankkisi omat pehmolelut, viuvähpah!

Hampaatkin alkavat putoilla suusta, mutta se ei ole suinkaan epäkelvon ruoan vika, vaan pentuhampit vaihtuvat isojen haukkujen hampaiksi, vähäx mä oon siit ylpee, viuvähkröhhau! Lauman ihmisjäsenet ovat kuulemma oikein mielessään siitä, että piikkihampaat poistuvat suusta. En ymmärrä tuollaista, sillä enhän minä ole vasta kuin kerran upottanut hampaan isännän peukaloon, kun se yritti lähennellä minun suuta hammasharjalla. Muka kanan makuista hammastahnaa oli siihen laittanut, olisi nyt ollut edes sisäfileen makuista, viuvähpyh!

Me saatiin isoveikkahaukku Lukan kanssa vilkkuvat sinivalot pimeisiin iltoihin. Nyt me ollaan sellaisia piipaavalokoiria joilla on pistoolit ja kaikki, viuvähkihhau! Tiedätteks te, että poikakoirilla kaikilla on sellainen pistooli? Lisäksi minä sain isojen koirien nahkahihnan, joka kestää ainaskin kymmenen kääpiöpinserin vetämisen, on muuten hieno ja maistuukin vielä hyvältä.

Pureskelkaa hihnojanne!