7.9.2008

Zzz...viuväh!

Kris tässä taas viuväh! Luka veikka sai köhän ja yskii tuolla olkkarissa, niin meitsi käytti tilaisuutta hyväkseen ja tuli tänne koneelle näppäimistöä pureskelemaan, väyväykjäh! Oli muuten laittanut koneelle salasanan. Arvasin sen heti, se oli kääpiöpinseri takaperin kirjoitettuna. Voi miten yksinkertaisia nuo vanhemmat kääkät sitten ovatkaan, viuvähheh!

Olen nyt isojen poikien kastissa. Pääsen olohuoneessa lähes kaikkialle muualle paitsi en kirjahyllyjen päälle. Nousen kuin ohjus sohvalle ja pomppaan kuin kumipallo nojatuoliin. Hyvät uutiset eivät suinkaan lopu vielä tähän, sillä olen myös valloittanut makuuhuoneen pyhimmän paikan, eli ihmisten sängyn. Jes, kerrankin tilaa nukkua. Riekkuminen siinä ei silti onnistu, sillä jahtasin eilen häntääni ja pudota mätkähdin taiston tiimellyksestä sängyltä. Isäntä nauroi ihan kippurassa, että kääpiöpinserikö muka viisas, viuvähpyh!

Käytiin taas eläinlääkärissä, sain sieltä kilon rautaa niskaan. Viuvähheh, heti luuli kumihuuli, viuvähhah! Ei, sain sieltä sirun niskaan ja toisen rokotuspiikin. Täti siellä luuli, että puren niitä ja pääsin tutustumaan kuonoon laitettavaan systeemiin. En purrut, en edes ajatellut. Söin kyllä tapahtuman jälkeen minulle annetun namin. Uskokaa tai älkää, niin en itkenyt yhtään tuota tapahtumaa, vaikka sinne mennessä pelkotti niin kovasti, että minut piti vetää lattiaa pitkin perässä sinne tätien luo. Pelotellaanko tuhmia ihmislapsia eläinlääkärissä käynnillä?

Jakakaa unenne!