5.5.2010

Kris tässä synttärihau!

Nyt se sitten tulla rymähti – elämäni toinen vuosi! Kerkesin etukäteen Lukan kanssa suunnitella isoja bileitä, tuollaisia kahdensadan karvakuonon. Hetken suunniteltuamme aloimme laskea kuinka monta haukkukaveria tunnemme. Emme päässeet kuin 32, sillä siihen loppuivat varpaat, viuvähpöh! Onko kukaan miettinyt, että miksi koirilla on vain neljä varvasta?

Suuret bileet kutistuivat lopulta oman lauman sisäpiirin bilettämiseen, mikä oli ehkä paras ratkaisu. Vieraat olisivat voineet syödä meidän eväät, pyyhkiä kuononsa verhoihin ja karvastaa minun viltin omilla karvoilla. Synttäriaamuna luulin, että sankaria muistetaan kakulla ja vesikupilla sänkyyn, mutta mitä hauhittoa! Halittiin kyllä, mutta mihin ne herkut oikein jäivät? Sitten minua jänskätti koko päivä niin, että melkein jäi postillekin haukkuminen väliin. Illan koittaessa sain lahjan, punaiseen paperiin paketoidut herkut, namskis ja maiskahdus!

Isoveikkahaukku Luka oli viimeiseen asti sitä mieltä, että saan lelun. En saanut ja hyvä näin, sillä meillä leluilla leikkii vain Luka ja isäntä, lienevät molemmat jotenkin tekemisen puutteessa, viuvähheh!

Muistakaa oma syntymänne!