4.1.2012


Luka tässä Viu!

Ollaan tässä oltu kuukausi hiljaa, kun ei ole ollut oikein mitään kerrottavaa. Pressa ei vieläkään kutsunut koiria linnaan itsenäisyyspäivän aikaan, joten olimme senkin kotosalla. Kostoksi emme katsoneet niitä juhlia. Sen sijaan piipahdimme Nastolassa katsomassa mummon keittiötä. Siellä oli ruokaa kuten ennenkin ja myös koirat saivat osansa. Kris mekkaloitsi taas sinne mennessä kuin villiminkki. Sen pitäisi päästä autosta heti kun se pysähtyy.

Joulu meni myös. Oltiin kotosalla, syötiin kinkkua ja lahjoja. Niin, ne lahjat olivat syötäviä mitä me söimme. Lisäksi saimme pehmolelun josta Kris ei välitä yhtään. Se ei vaan tajua, että pehmolelut ovat hyvää harjoitusmateriaalia todellista jahtia silmällä pitäen. Tosin Kris ei hirveästi jahtaa mitään. Kinkun kanssa olimme varovaisia, ettei päässyt ähkyn puolelle.

Joulun jälkeen vedettiin sitten tyhjennysharjoitukset kahteen koiraan. Meille molemmille iski vatsatauti. Ensin puklailtiin ja sitten ruikuttiin oikein urakalla. Meillä ei ole vieläkään mattoja lattialla sen vuoksi. Kaksijalkaiset tulevat aika varovaisiksi kun iskee tuollainen tauti. Isäntä ei puhinasta päätellen rakasta monen metrin mittaisten käytävän mattojen pesemistä. Tauti on kuitenkin ollut ohi jo jonkin aikaa ja me Krisin kanssa rantakunnossa. Ei ole makkaroita eikä kinkkuja vyötäröllä.

Tänään koitti minulle ylläripylläripäivä ja aika paha sellainen. Minut kuskattiin aamulla eläinlääkäriin. Luulin ensin, että täti vain tahtoi jutella kanssani ja vähän kuunnella sydänääniä. Näin se ei kuitenkaan mennyt, pahhau! Minä jouduin hammaslääkärille. Sille tielle jäi yksi kulmahammas ja suu on turkasen pipi. Nyt ollaan viikko pehmytruokalinjalla. Ohjeiden mukaan en saa raadella edes pehmoeläimiä, pyhpahhau! Meitä oli kotimatkalla aidosti kaksi joita lääkärikäynti tympäisi, isäntä ja minä. Ei ollut kuulemma ihan halpa reissu. Hienosti minua siellä hoidettiin, eli kiitos vaan Kauriin tädeille taas huolenpidosta.

Peskää hampaitanne, ettei niitä tartte repiä pois!