3.8.2008

Cheesehau!

Kris tässä väyväy! Olen puuhaillut Luka-veikan kanssa vaikka mitä kivaa viime aikoina. Olen nyt jo sen verran iso koira, että Luka suostuu leikkimään enemmän kanssani, vaikka olenkin sen mielestä melkoinen ärsyke.

Tuossa kuvassa on menossa piilotettujen namien, tällä kertaa juustohippusten, etsiminen. Isäntä mietti, että miten voisi aktivoida meitä lisää ja keksi piilotella juustomurusia viltin alle ja viltin kulmien mutkiin sen päälle. Minä en kyllä ihan ymmärrä, miksi niitä herkkuja ei voisi laittaa suoraan tällaisen pienen ja herttaisen koiran suun eteen?

Olen muuten yrittänyt olla tosi herttainen heti aamusta lähtien, noin kello neljästä! Ainoa heikko puoli tuossa on se, että ihmiset ovat kovin ärtyisiä aamuisin neljältä kun yritän saada ne katsomaan minua, herttaista kääpiöpinseripoikaa, viuväh!

Kasvanut olen taas kovasti, viime viikostakin reilut parisataa grammaa. Enää en sovi juoksemaan isoveikka Lukan massun alta, vaikka se on tiputtanut painoaan.

Aina kannattaa käyttää nenää, nuuh!