Kääpiöpinserit Luka ja Kris Rekolanrannan koirapuistossa

2.6.2011


Luka tässä hau!


Voi hau, se on nyt kesäkuu kaikessa komeudessaan. Ilma on lähes yhtä komea kuin musta kääpiöpinseri, hehhau! Vaikka tässä ollaan komeita kuin mikä, niin pientä haumurhetta on ollut ilmassa, sillä reilu vuosi sitten leikattu jalkani kipeytyi. Isäntä kaiveli leikkauksen aikaisia kipulääkkeitä kaapista ja parin kolmen päivän päästä mentiin taas kuin raivopäät. Piti muutama päivä tehdä lyhyempiä lenkkejä ja ottaa rauhallisemmin. Nyt pidetään peukkuja, että se oli jotain satunnaista eikä uusiudu.


Tänään helatorstain kunniaksi lähdimme isännän kanssa katsomaan koirapuistoa. Isäntä oli bongannut sen fillarilenkillään. Emäntä oli käymässä Turuus, siis siellä missä joellakin on vain toinen puoli ja josta ne kaikki turkulaiset ovat kotoisin, hehhau!


Kääpiöpinserit Luka ja Kris Rekolanrannan koirapuistossa

No, meidät paketoitiin autoon rakkaissa kuljetusbokseissa ja Kris kiljui taas kuin villiminkki. Ihan oli tosi lähellä, ettei Keravanjokikin muuttanut virtaussuuntaa sen kiljumisesta kun oltiin perillä. Pääsimme koirapuistoon pienen odottelun jälkeen, kun siellä oli kaksi isoa koiraa. Kyseisessä koira-aitauksessa kun ei ole pienille hurjille ja isoille nössöille omaa osastoa.


Krisu oli aivan onnensa kukkuloilla, kun haukkuparka on päässyt kolmen vuoden ikään mennessä vain parisen kertaa juoksentelemaan vapaana. Edellisen kerran noin vuoden vanhana. Tyyppi kaahasi kuin pahinkin raggari. Siellä oli todella paljon outoja hajuja, sillä olimme seudulla ensimmäistä kertaa. Pääsimme sen verran vauhtiin puistoilun suhteen, että isäntä lupasi selvittää missä on sellainen koirapuisto missä on pienille hurjille oma puoli, niin isojen koirien omistajien ei tarvitse pelätä meitä, hihhau! Todellisuudessa krisveikka ei oikein päästä isoja koiria lähelleen.



Kesä on puistojen aikaa!