2.3.2010

Luka tässä Vuh!

Talvea on pidellyt siihen malliin, että meikähaukun persukset ovat olleet kuurassa yhtäjaksoisesti jo muutaman kuukauden. Tuon lisäksi alkoi vanha vamma vaivata, eli polvi tuli pipiksi ja sitä kautta isäntä roudasi koiralauman eläinlääkäriin. Kris piti siellä meteliä ja minä poika kärsin vaivan. Seuraavan kerran kun mennään samalle eläinlääkäriasemalle, niin siellä täytyy varmaa keskustella huutamalla, taatusti tuli ainakin muutama kuulovaurio Krisin turvan paukuttamisesta, pahhau! Nyt on onneksi polvi vähän parempi, kun on naposteltu erittäin hyvän makuisia herkkuja (isännän mukaan ovat lääkkeitä).

Koska ulkona on ollut kylmä ja tympeä keli (nyt märkätympeäkeli), päätimme Krisin kanssa alkaa nojailla tuoliin keittiössä. Hahaa, heti luulitte, kumihuulet! Oikeastaan me äimistellään tässä nameja, jotka ovat tuolilla. Älkää nyt vaan kysykö meiltä koirilta, että miksi ne ovat tuolilla, eivätkä meidän ruokakupissa tai suussa? Siis aivan järjettömiä nuo ihmisten ruokailutottumukset, pyhhau!

Kerittiin me tässä viettää hiihtolomakin, haukuttiin kaikki hiihtäjät varmuuden vuoksi useampaan kertaan. Suksille emme nousseet, se on ihan puuteleiden puuhaa. Ai mitenkö niin? Jos kerran on puuterilunta, niin hiihtäminen on silloin puuteleiden puuhaa, ihan simppeliä kääkkälokiikkaa.

Hiihdelkää varovasti!