1.1.2011


Kris tässä väyväh!

Kuka sukseni vei, mis on mun pipo, hahhau! Suksia ei pieni koira omista ja pipo vedetään päähän isännän kiroilun säestämänä, olen kuulemma kuin joku luikero joka pakenee pipon edellä kuin vesi ankan persauksista. Onneksi viime ajat on ollut pakkasta vain kymmenisen astetta, joten meillä pipoa on pitänyt vain isäntä ja emäntä. Lunta on niin paljon, että me toivoimme Lukan kanssa joulupukilta kesää. Saas nähdä, tuleeko se millaisella viiveellä, Korvatunturilta kun on tänne etelään kovin pitkä matka.

Kesää ei lahjapaketeista tullut, vaan saimme pehmoleluja. Aika pöljä lahja, kun en oikein ymmärrä mitä niillä tekisin. Luka meillä leikkii leluilla ja lahjana saatu kumikana ja mikä lie oranssi eläin vinkuvat tuon tuostakin jonkun korvan juuressa. Olemme suunnitelleet isäntäväelle kumikanaherätystä joku aamu kolmen ja neljän välillä. Se tapahtuu niin, että hiivitään hiljaa varpaisillaan kumikana hampaissa jommankumman tai molempien korvan juureen ja puraistaan kanaa niin kovaa kuin leuoista lähtee. Koska ihmiset ovat hitaita, olemme me jo toisessa huoneessa, kun isäntäväki laskeutuu katosta takaisin sängylle, hahahahau!

Ootteko tekin nyt läskejä? Ai ootte vai, no mepä ei olla, hahhau! Itse asiassa grammoja on tullut vähän lisää kinkun ja muiden herkkujen syömisen johdosta. On kuulkaas kytätty Lukan kanssa sitä jääkaappiin muuttanutta sikaa silmä kovana ja Lukan kuola valuen (se on se kuolaava koira meillä). Nyt uutena vuotena napsauttelimme vaihteeksi nakkeja, nam ja naps!

Uusi vuosi, se koirien helvetti oli taas valloillaan viime yönä. Isäntä käytti meidät onneksi ulkona hyvissä ajoin ennen paukutteluajan alkamista, mutta silti muutamat päänsä palelluttaneet paukuttelivat paukkujaan. Minä en haluaisi ulos paukkujen aikaan, tiedä mikä ohjus osuu pyllyyn kun ei ole silmiä selässä. Isäntä suunnitteli minulle korvalappustereoita uudeksi vuodeksi, että kuuntelisin nupit kaakossa vaikka suosikkiani Joutsenlaulua ja unohtaisin paukut. Sellaisia ei kuitenkaan ollut saatavilla, joten kävimme tuskaisen lenkin ja äkkiä takaisin sisälle.

Aamun valjetessa selvisi jälleen kerran myös se, että ne paukuttelevat siat ovat myös sotkevia sikoja. Meidän kiva metsä ja lähialueet olivat aivan jätteiden peitossa, niiden paukkujätteiden. Hyi, hyi isot siat, menkää korjaamaan jälkenne tai pienestä koirasta tulee hyvin, hyvin vihainen koira (voin myös usuttaa Lukan teidän kimppuunne). Lumi oli kylläkin peitellyt osan rikoksen jäljistä.

Uusi Vuosi on nyt alkanut ja toivottamme kaikille tämän sivuston lukijoille erittäin Luupitoista Uutta Vuotta!

Käykää meidän videosivulla, siellä on nyt kaksi uutta videota. Kuvasin toisen itse ja toisen kuvasi Luka - ihan totta!

Muistakaa siisteys myös juhliessanne!