Ensin pari sanaa tästä apumiehen paikalta. Ollaan siellä liikenteessä varuillaan eikä ajella simoissa. Juotte vain vettä, kuten minä, niin kaikki pääsevät ehjinä kotiin koiriaan rapsuttelemaan. Sitten ne koirat laitetaan kiinni autoissa. En minäkään matkusta etupenkillä, vaikka oma mieli siihen suuntaan olisikin. Isäntä kertoi nähneensä jokunen viikko takaperin erään kääpiöpinserin henkilöauton hattuhyllyllä, huhhau! Meikäpoika on onneksi sen verran, köh, roteva, etten millekään hattuhyllylle edes mahdu.
Meinaanko vetää vappuna hännän suoraksi? Ei, en harrasta sellaista rälläämistä, vaan tuo kippurassa oleva häntäni on myös vapun kippurassa. Ulkoilemme entiseen malliin ja yritämme bongailla rotukumppaneita. Tästä päästiin seuraavaan aiheeseen, eli kääpiöpinsereihin. Näimme pari päivää takaperin täällä Laajasalossa mustan kääpiöpinserin. Se oli ison rotikan kanssa, ja niiden omistaja näytti pitelevän kynsin ja hampain koiria paikoillaan. Emme menneet tekemään lähempää tuttavuutta, sillä isot urokset ovat mielestäni pahiksia, grrrhau!
No eipä mitä, eilen näimme sitten toisen mustan kääpiöpinseripojan vähän eri paikassa täällä Laajasalossa. Nyt pääsimme nuuhkimaan toisiamme. Oli sellainen kaksivuotias kaveri ja erittäin kivaluontoinen. Ei tullut edes mitään rähinää. On se vähän niin kuin peiliin katsoisi, kun näkee samanvärisen kääpiöpinserin. Kyllä me olemme upea rotu, hau!
Muistakaa, maitokaupan mäyräkoira on kertakäyttöinen, me muut emme!