28.7.2007

Slurps!

Arvatkaa kuka oli tänään kirmailemassa häntä suorana tyttökoiran perässä? Ei, se ei ollut naapurin Rekku, vaikka joku sitä jo mielessään ehdotteli. Se olin minä, minä, minä. Tapasimme isännän kanssa Aino tyttösen ja hänen emännän lenkillä. Teimme Ainon kanssa pienen källin ihmisille ja kiersimme hihnat niin solmuun, että meidät oli pakko päästää irti liikoja intoja tuulettamaan. Olimme vähän sivummalla eräällä kalliolla juoksentelemassa. Aino on ihan kiva pikku kamu, tosin kolme kertaa ketterämpi mitä meikäläinen isoine vatsoine, köhhau!

Sattui myös tuo ilma suosimaan, vaikka isäntä manaili jo eilisestä lähtien, että taas sataa koko viikonlopun. Ihme nipotusta tuon sään suhteen, eihän ihmisillä kastu edes turkki. Raahaisivat mukanaan sadeveden läpimäräksi kastelemaa turkkia, niin tietäisivät jotain kastumisesta. Käyvät vielä suihkussakin joka päivä ja narisevat vedestä, höhhau!

Ei tullut heinäkuun helteitä, mutta meitä koiria se ei haittaa. Elämme jopa onnellisempina, kun ei ole turhan kuuma. Ai miksi? No siksi, että kuumalla ilmalla kielen houkutteleminen suuhun on todella kova urakka. Miettikääpä myös koiraa, joka läähättää unissaan läpi yön ja puree vielä hampaita yhteen – niin, se ei ole leikin asia ollenkaan.

Kirmailemisiin!