27.7.2014


Luka tässä hau!

Lääh, lääh, hellettä pitää! Ei ole kivaa olla turkki päällä näillä helteillä, ei ollenkaan. Kesä lämpöineen saapui sitten todella konkreettisesti, pläähhau!

Olemme isännän kanssa kokeilleet erilaisia viilennysjuttuja. Ensimmäinen oli se, että ajettiin auto autopesulaan ja otettiin mahdollisimman pitkä pesu ja istua möllötettiin auringolta suojassa. Minä olin ensimmäistä kertaa autoa pesemässä, ja se tuntui vähän pelkottavalta. En oikein tiennyt, että mistä suunnasta hyökkään autoa pesevän hirviön kimppuun, kun se oli joka puolella, grrhau! Isäntä onneksi istui tyynenä ja antoi minulle parit rauhoitusnamit. Pesu meni lopulta hyvin ja autosta tuli jälleen punainen.

Helteistä huolimatta olemme tehneet meidän normi lenkit näihin päiviin asti. Nyt on ilma vaan lämmennyt niin paljon, että lenkkejä on ollut pakko lyhentää. Ei ole tämän värisen koira keli enää ulkona, eikä vaaleanahkaisen isännänkään. Pitäisi saada jostain sellainen iso varjo, joka seuraa. Tarttis varmaan lainata naapurin tanskandoggia lenkkikaveriksi ja pistää se kävelemään auringon eteen. Tai no, sen allahan voisi myös kävellä, ellei se kusisi niskaan. On nimittäin myös uros, enkä toisaalta siedä sitä yhtään.

Kesän kunniaksi olen maistellut kaikkea hyvää. Vanhoja tuttuja minulle ovat paistetut muikut. Voi nam, että ne ovat hyviä ja voisin syödä niitä vaikka kuinka paljon. Juu, mutta veteen en mene kyllä niitä pyydystämään. Jätän niiden hankkimisen suosiolla kaupan sedän tehtäväksi.

Söin tänä kesänä ensimmäistä kertaa vesimelonia ja hyvin maistui. Oli pieniä vaikeuksia ymmärtää, että tarjotusta vesimelonista pitää haukata pala. Sitä ei siis hotkaista kokonaan. Pienellä harjoittelemisella vesimelonin syönti alkoi sujua kädestä. Isäntä kyllä vähän mietiskeli, että kusenkohan nyt kaikki kumoon, kun sain vesimelonia. Nou hätä, tai olihan se, muttei mitenkään paha. Pissasin kiltisti ulos, kuten kunnon koira tekee.

Se joka suututti kesän, lepytelköön sen nyt heti viileämmäksi!