Kääpiöpinseri Luka ihmettelee yön aikana satanutta lunta
27.3.2008

Pyryhau!


Voihan kehno, mitä meillä kävi eilen aamulenkillä. Me hukattiin tie ihan totaalisesti, kuten tuosta kuvasta voi huomata. Missään ei ollut jäljen jälkeä, ei haukkuvieköön. Siinä kuulkaas jäi tällainen nokkela kääpiöpinserikin sekunniksi toimettomaksi. Isäntä kaiveli jo karttaa taskusta, mutta eihän siellä ollut muuta kuin kuivuneita koirannameja, joita se ei ollut pihiyttään raskinut minulle antaa, pahhau!


Olin tuossa viikonpäivät lomailemassa poissa kotoa, kun isäntäväki humputteli ties missä etelän hetelmiä maistelemassa. Onneksi palasivat, ennen kuin aloin järjestellä etsintäpartiota niille matkustushulluille. Kiva oli tulla takaisin himaan, tutulle sohvalle ja tutun ruokakupin ääreen, puhumattakaan tämän kulmakunnan tuttujen koirien hajuista. Harmi vaan, alakerran koirat eivät olleet tajunneet muuttaa sillä välin pois. Minua kun nyppii kovasti se, että samassa rapussa asuu muita koiria kuin minä.


Sain minä oikein tuliaisenkin sieltä etelän hetelmien maasta, nimittäin karvapyllyisen kamelin. Kovin on raukka pieni, lienee joku kyttyräselän poikanen. Kummaa ääntä se pitää, kun sitä ravistelee. Syytä onkin vähän vinkua, kun tällainen uros sitä puistelee, siinä on kuulkaas vastapuolella leikki kaukana, ärrrhau!


Nyt nopsaan sukset jalkaan mikäli mielitte vielä hiihtää!