25.11.2007

Hauppa!

Nikkaroin tuossa itselleni kämpän. Siinä on kaksi ovea ja kaksi laatikkoa luille. Ajattelin asiaa niin, että toisen oven taakse hyllyille voisin majoittaa näpsäköitä tyttökoiria, joiden kanssa sitten peuhaulisin aikani kuluksi ja itseni iloksi.

Yksi asia minua jäi tosin mietityttämään, eli isännän naureskeleminen minulle ja kaapilleni. Tyyppi totesi virnistellen, että elämme sellaisia aikoja, jotta minä voin kyllä tulla ulos kaapistani, höhhau? Äijä yritti varmaan sorvata jotain vitsiä turpavärkillään, mutta minusta se ei kuulostanut ollenkaan naurattavalta, ei edes haukuttavalta, pahhau!

Minua on myös kohdannut yksi suuri järkytys, huuhhau! Jouduin tässä yönä eräänä nukkumaan yksin, siis kuvitelkaa, yksin toisessa makuuhuoneessa. Veti kuulkaas ihan vattan kuralle moinen yksin nukkuminen. Vähän kyllä itkettikin, mutta sitä en myönnä ihmisille, en, en, en. Onneksi pääsin taas seuraavana yönä nukkumaan muiden kanssa samaan huoneeseen, tosin meikähaukun suureksi järkytykseksi nyt vain omaan koppaan sängyn viereen. Isäntä oli saanut kuulemma nyt tarpeekseen jatkuvista selkäkivuista, kun minäpoika tykkäsin nukkua hänen selkänsä päällä öisin. Pyh, heikko ihminen, sanon minä, enhän minä paina kuin yhdeksän kiloa.

Olkaa kilttejä toisillenne, tontut ovat jo ikkunoiden takana!