25.6.2015


Luka tässä hau!

Pitäisi varmaan alkaa pitää sellaista päiväkirjaa, johon haukkuisin joka päivä. En nimittäin enää tahdo muistaa mitä kaikkea on viime päivityksen jälkeen tapahtunut. Paljon on vettä virrannut Vantaajoessa sen jälkeen, sen tiedän, sillä kävimme sitäkin katsomassa Vanhankaupunginlahdella tässä päivänä eräänä.

Kesä on kyllä vääntäytynyt ihan kaikessa kosteudessaan täysin päälle. Ei paljon naulata, sanoi kilvesmieskin kun vetistä lankkua ylitti naulata, hehhau! Ei minuakaan naurata, turkki märkänä ja kuono vettä tippuen vähintään joka toinen päivä. Se niistä sateista, ja nyt seuraavaan asiaan.

Olemme törmänneet nyt kahtena aamuna kävelevään neulatyynyyn. Meinasin tehdä siitä kättelyssä hammastikkuja vuosikymmenien tarpeiksi, mutta isäntä oli toista mieltä. Se kertoi elukan olevan siili, eikä siitä saa kuulemma tehdä hammastikkuja. Ei sitten, pitäkööt piikkinsä, eipä sillä taida muutakaan omaisuutta olla. Toisin se on minulla, on pehmoleluja ja petejä, lällällää! Siitäs saitte siilit.

Reissattukin on, vaikka ja missä. Jostain kumman syystä isäntä on innostunut käymään muuallakin kuin tässä lähialueella. Olemme käyneet pari kertaa Vuosaaressa katselemassa maisemia. Sitä on kävelty ristiin rastiin kevään aikana. On talsittu pitkin aallonmurtajaa, käyty koirien uimarannalla ja ihasteltu ihmeellistä putousta, jonka takaa pääsi kävelemään.

Isäntä sai yksi kerta täysin hepulin, mokomakin lahjaton leipuri keksi alkaa leipoa itselleen kahvileipää. Oli saanut kuulemma idean mummon tarjoamista mokkapaloista. Mokkapalojen jälkeen se väsäili juustokakkuja ja rahkapiirakkaa. Odotin, että koska farkkujen napit sinkoavat kattoon tai minun silmään, kun noin alkoi herkutella, mutta mitä vielä, pah! Onhan siinä se hyvä puoli, että minä saan nuolla aina jotain kuppia.

Kerran sen kupin nuolemisen kanssa kävi niin, että isäntä alkoi pihdata niitä kippojaan. Meinasi varmaan nuolla ne itse illalla peiton alla, kun minä olen jo nukkumassa. Ahnehan se taitaa olla, pahhau! No, meikähaukku otti ja tempaisi itse sellaisen muovisen purnukan keittiön pöydältä ja nuolin rippeet parempiin suihin. Tähän väliin pitää kyllä mainita myös, että yritin samaa myös lohifileelle tässä viime viikonloppuna. Juu, en saanut lohta, vaan tuli kipakat lähdöt keittiöstä, pyhhau! Sitä paitsi siitä lohesta oli jo puolet pannulla, loput olisi kuulunut minulle. Nostakaa vasenta takatassua, jos olette kanssani samaa mieltä.

Seuraavaksi taas reissaamaan, niin ei vatsa täyty herkuista. Isäntä innostui myös pesemään autoaan käsin. Niillä reissuilla olemme käyneet parikin kertaa tekemässä aamulenkin Kaivopuistossa. Siellä on komeat maisemat ja täysin erilaiset mitä täällä Korson Ankkalammella. Koiriakin siellä on, mutta ei ole tehty kenenkään kanssa vielä tuttavuutta. Isäntä kiittää Kaivaria siitä, että siellä on paljon roskiksia mihin laittaa kakkapussin. Minun mielestä ne linnunrääpikkäät, jotka paskovat nurmikoille, voisivat myös käyttää kakkapusseja. Sama sääntö kaikille elukoille, eli vaadin tasa-arvoa!

Ei ole kesää ilman Porvoon reissua, hihhau! Tämä oli pakko sanoa, vaikka olimme isännän kanssa molemmat ensimmäistä kertaa käymässä Porvoon vanhassa kaupungissa. Se oli komea paikka, siis isännän mielestä. Minua vähän harmitti, kun en päässyt sisälle kaikkialle minne olisi mieli tehnyt ja kieli vienyt. Kahvilan terassille pääsin, mutta en saanut syödä naapuripöydän eväitä, mikä jäi hieman harmittamaan. Yritin sitten jonottaa yhden lapsen tuttipullolle, mutta minut naurettiin pois siitä jonosta. Isäntä kyllä kertoi naiselle, että minulle kelpaa mikä vain. Nauru vain yltyi, pyhhau!

Ei se Porvoon reissu ihan turha ollut. Ensinnäkin tapasin siellä yhdellä toisella terassilla paikallisen koiran, ja se haisteli minua porvoon mitalla, hehhau! No, se oli vielä pientä siihen verrattuna, kun autolle palatessamme pysähdyimme jäätelökioskilla ja sain jäätelöä. Anova katse ja hieman kääpiöpinserin kuolaa isännän jalkoihin tepsii aina. Siitä jäätelön jakosuhteesta tosin voisimme vielä pitää pienen palaverin. Koira isäntä 70/30 suhteella voisi olla toimivampi kuin isäntä/koira 90/10 suhteella. Voisin kyllä myös taipua hyppyri Matin 50/60 suhteeseenkin, mikäli saisin sen 60-osan.

Juhannuskin oli ja meni, niin että makkarat vain vihelsivät grillissä. Saunan kiuas sanoi poks, niin ainoa tapa saada lämmintä makkaraa oli grillata sitä. Isäntä osti meille juhannukseksi lihaa ja makkaraa, ja istuimme kaksi iltaa niitä grillaillen. En saanut olla etkomaistajana grillilihalle, vaan jouduin odottelemaan toooodeeeella pitkän ajan niiden lihojen kypsymistä. Sain myös makkaraa, nam ja hau! Tästä on hyvä jatkaa grillailuja, kun nyt on pari kertaa harjoiteltu.

Hus sadekausi mene pois!