25.5.2014


Luka tässä hau!

Heippatihaukkua taas pitkästä aikaa. Paljon on jyrsitty luita sitten viime kirjoittelun. Silloin olin pipi, mutta se meni onneksi ohi särkylääkekuurilla. Pahaksi onneksi vatsakin alkoi reistailla ja ruoka oli tovin aikaa kanaa ja riisiä. Nyt ollaan siis terveitä, mitä nyt helle on viime aikoina pistänyt kääkän läähättämään, läähhau!

Olin tuossa huhtikuussa lomailemassakin pari viikkoa mummolassa. Isäntä lähti katselemaan, että mistä ne geishat ovat kotoisin ja viipyi sillä reissulla melkein pari viikkoa. Minä puolestani katselin miten mummo loihtii herkkuja sen keittiössä ja istua tönötin sekä ukin että mummon sylissä täyttä kahta vuoroa.

Nyt olemme olleet kotona taas reilu kuukausi ja tehty yhtä sun toista. Kasattiin parvekerempan jälkeen parvekkeelle iso parvekelaatikko. Minä olin mukana siinä hommassa alusta saakka, mitä nyt välillä makasin ja otin aurinkoa. Kävin lopuksi tietysti hyväksymässä laatikon, sillä se oli kääkän kestävä. Nyt on hieno partsi, mitä nyt turhan kuuma auringonpaisteella.

Meidän ulkoilut ovat keskittyneet lähinnä tänne Korsoon ja tuohon Ankkalampien luo. Nyt siellä on jo kolmella vesilinnulla poikaset, joiden kasvua seuraillaan joka päivä. Saas nähdä kuinka monet poikaset vielä putkahtaa vesille tämän kevään ja alkukesän aikana? Se minua kyllä vähän mietityttää, että muniikohan sorsat suoraan veteen? Voisihan se olla niin, että jos muna kelluu, niin siitä tulee poikanen ja uppomunat syö hauki, vai?

Eilen meillä tuli asiaa Stadiin, kun heitimme Miron emännän teatteriin. Päätettiin tsekata samalla kertaa Töölönlahden tiputilanne ja kävimme kiertämässä sen. Olipahan vaan juuttaan kuuma reissu, siis ihan tajuttoman lämmin. Söimme reissun aikana sikahintaisen ja rusinan kokoisen jäätelön. Kolmella ja puolella eurolla sai vain jäätelön tuoksun vohveliin. Isännän tuskaa pienestä jäätelöannoksesta ei suinkaan vähentänyt se, että minäkin tahdoin osani. Sainhan minä, kyllä se isäntä niin ympärihaukuttavissa on herkkujen suhteen.

Nähtiin me niitä tipujakin. Siellä oli pari isoa blondia, sellaisia pitkäkaulaisia. Niiden lisäksi siellä oli pienempiä kaakattajia ja pari hieman blondeja pienempää pitkäkaulaa, joiden kanssa pääsin samaan kuvaankin. Minä en jaksanut linnuista kiinnostua, sillä siellä oli paljon lukematonta koiramailia. Töölönlahden kiertämisen jälkeen oli todella mukava maata auton takapenkillä boksissa, kun ilmastointi puhalteli viileätä ilmaa. Hienoa, että henkilökunta on oivaltanut sen miten koiraansa voi miellyttää, hehhau!

Älä ota kesätipua, ellet hoida sitä myös tulevana talvena!