24.6.2014


Luka tässä hau!

Meinasihan se tulla kesäkin, oikein täydellinen jäätelökesä. Juuri kun pääsin jäätelön makuun, niin kesä meni pois ja alkoi tulla kylmää vettä niskaan. Ei ollenkaan kiva keli kääpiöpinserille. Onneksi sen pienen hetken mitä oli lämmintä, oli myös jäätelöä tarjolla. Syötiin toki varovasti, ettei jäänyt tikkuja kieleen, hehhau!

Yleensä en saa tikkujäätelöä, vaan saan nuolla pakettijäätelöstä pahvit. Sen jälkeen kun kävelee, niin lattiaan jää kivasti kulkijan jäljet, eli minun. Jäljet jää sen vuoksi, että osaan pitää tassulla jäätelöpahvia paikoillaan. Isäntä manailee aina, että enkö voisi nuolla tassuja sen jälkeen. Jätski ei ole kuulemma tarkoitettu lattiaan. Pah, pitäisi sitä jätskipahvia minulle, niin ei tulisi tassunjälkiä, simplyhau!

Onneksi koko aikaa ei ole ollut hirveän kylmä. Olemme grillailleet parvekkeella ja kävimme tutustumassa Pitkänkosken koirapuistoon ja siihen koskeen. Silloin olikin todella mukavat kelit ulkoilla. Koirapuisto sen sijaan oli aika hiljainen, olin ainoa vieras pienten puolella. Isojen puolelle emme menneet. Muuten paikka oli kyllä ihan viihtyisän oloinen ja kohtalaisen iso. Osa pienien koirapuistoista kun on lähes postikortin kokoisia.

Eivät meidän koirapuistoilemiset jääneet tuohon yhteen kertaan. Olimme toisella kertaa tapaamassa toisia kääpiöpinsereitä Rekolan koirapuistossa. Siellä olikin pienten puolella vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Paikalla oli useampia kääpiöpinsereitä ja jokunen muun rotuinen koira. Säätkin sattuivat suosimaan kuin tilauksesta. Oli ihan kiva päästä moikkaamaan toisia kääkkiä. Isäntä tosin kiristeli hieman hampaitaan.

Ai miksi kiristeli? No sen vuoksi, että paikalla oli muutama nuorempi uroskoira ja minun oli pakko tehdä selväksi, että vanhaa herraa tulee kunnioittaa. Mitään isompaa rähinää ei ollut, mutta hieman piti pöllyttää hiekkaa asian tiimoilta ja olipas sitä yhdessä vaiheessa suu täynnä tiibetinspanielin karvojakin, pthyihau! Juu, asiat selvisivät kyllä ja rauha sekä pöly laskeutuivat koirapuistoon. Tuossa yläpuolen kuvassa treffaan kääkkätyttöä, ou jeh!

Hieman tässä kyllä arveluttaa, että vieköhän tuo minun kuskini minua enää koirapuistoon? Mutisi jotain siihen suuntaan, ettei viitsisi moisia rähinöitä katsella kovin usein. Höhhau, katsoisi muualle, kyllä minä johtajuusasiat neuvottelen nuorempien kanssa, vaikka kukaan ei katsoisikaan. Totesi vielä, että olen muka tullut vanhemmiten kärttyisäksi. Entä sitten, itsekin se murisee aamuisin, grrhau!

Juhannuskin oli ja meni. Minä olin kotona katsomassa, ettei kukaan polta meidän himaa kokossa. Isäntä ja Miron emäntä olivat käymässä Vihdissä kokolla. Oli kuulemma ollut hieno. Olkoot, eipä kiinnosta, pahhau! Sen sijaan seuraava reissu kiinnosti kovasti, se oli yön yli retki Nastolan mummon keittiöön. Kyllä kelpasi taas olla hovimaistelijana, kun mummo teki ruokaa. Samoin pääsin taas pitkille lenkeille siellä, mikä on kovin mukavaa. Sade ei ollut mukava, se seurasi meitä sinne mummolaan.

Kesä, tule takaisin ja tuo paljon jätskiä tullessasi!