23.10.2004 - osa 2
Jouduin sitten pitkin hampain hyväksymään samaan laumaan marsun. Sen nimi on Melanie ja ikää paljon enemmän, mitä minulla. Vähän outolintu tuollainen marsu, se kun ei tykkää leikkiä, syö vaan päivät pitkät heinää, mokomakin huumorintajuton jylsijä...wuh!
Yritin kyllä haukahdella vauhtia tuohon Melanieen, mutta sillä on joko tyhmä pää tai sitten rautaiset hermot, se ei nimittäin ollut milläskään haukkumisesta. Isännän mukaan sitä on käynyt haukkumassa eräs toinenkin koira, ihan yhtä huonolla menestyksellä.
Pääsin itsekin tapaamaan tuon toisen koiran meillä kotona. Siitä ei vaan oikein tullut mitään, kun se onneton piski haukkua räkytti minulle aivan jatkuvasti. Yritin saada sen leikkimään, mutta hölmö räkytti vaan. Lopuksi totesin jopa tuon marsun miellyttävämmäksi seuraksi, se ei ainakaan hauku minua.