Lukan kotimatka
23.10.2004
Tämän kuvan ottohetkellä minulla ei ollut mitään aavistustakaan tulevasta uudesta kodistani. Kuvanottohetkellä automatka oli kestänyt vajaat kymmenisen kilometriä ja uni painoi simmuja. Kyyti oli niin tasainen, etten saanut pidettyä silmäluomia kiinni, vaikka emää ja sisaruksia oli vähän ikävä. Huomautin kyllä ensimmäisien kilometrien aikana olevani aivan väärässä seurassa, mutta en tiedä, hukkuiko huomautukseni auton pörinään vai mikä mikä meni vikaan, kun eivät vieneet minua takaisin äitylini luo. Kantokassi vaikutti kovin mukavalta ja jotenkin niin turvalliselta paikalta, joten päätin vetäistä pienet zetat, eli zzz.