23.2.2008

Viuuuuh!

Tässä sitä meikähaukku viettää hiihtoloman toiseksi viimeistä päivää, ei kuitenkaan kuin viimeistä päivää, hehhau! En ollut hiihtämässä, en pilkillä, enkä laskettelemassa, vaan kotosalla ruokakuppia vahtimassa. Tämä sen takia, että muu perhe oli myös kotona ja silloin tuo apepuoli toimii jopa normaalia työviikkoa paremmin.

Minulla meni näiden ihmisten lomailun takia arkirutiinit aivan sekaisin. Isäntä veteli hirsiä pokkana aina seitsemään tai vähän yli ja sekös minua harmitti. Minut on yleensä raahattu julmalla tavalla ulos työaamuisin puoli seitsemän aikaan, joten nyt minä puolestani elämöin seitsemän jälkeen niin paljon, että isännän oli pakko raottaa ainakin toista silmäluomea, hahhau!

Sain loman kunniaksi pitkän lounaan, eli sellaisen sonnin sudin. Sen kanssa kun heiluu hetken huushollissa, niin mikään irtonainen ei ole enää samalla paikalla, kjähhau! En tosin yletä vähäisen varteni vuoksi kovin korkealle, joten vahingot ovat lähinnä huvittavia, siis ihmisten mielestä.

Tänään kävimme ulkoilemassa eräillä kallioilla. Ei ollut metrisiä hankia, ei, vaan paljasta kiveä ja keltaista heinää joka puolella. Luulimme olevamme siellä metsän keskellä kolmistaan, mutta yllättäen aina jostain puskasta ilmestyi koira tai pari taluttamassa tuulipukuisia ihmisiä. Minä itse sain kehuja isännältä, kun osasin käyttäytyä siellä luonnonhelmassa kuin ihmisten koirat. Millaisia ne ihmisten koirat sitten ovat, jäi tosin vähän epäselväksi? En minä ainakaan halua käyttäytyä samalla tavalla kuin naapurin cockerspanieli, pyhhau! Meikähaukku on ihan oikea kääpiöpinseri, eikä mikään lälly perässä vedettävä nahkarukkanen.

Olkaa omanlaisianne!